Haavojen hoitamista ja suurempaa apua
Kesällä palasimme Suomeen kotimaan jaksolle Papua-Uudesta-Guineasta, missä olimme kaksi ja puoli vuotta palvelemassa raamatunkäännöstyötä omilla ammateillamme. Ensimmäisen työkauden aikana saimme väsymykseen asti ihmetellä erilaista kulttuuria ja toimintatapoja. Usein kyselimme neuvoja kokeneemmilta läheteiltä, joilta saimme empaattista tukea, mutta emme läheskään aina suoria vastauksia. Ymmärsimme, ettemme voi täysin ymmärtää vierasta kulttuuria, mutta voimme oppia toimimaan siellä.
SAIRAANHOITAJAN TYÖSSÄ erilaiset uskomukset, köyhyys, huonot kulkuyhteydet ja sairaudet näkyivät päivittäin. Sain nähdä myös yhteisöllisen kulttuurin hienoja puolia: kuinka toisista välitetään ja pidetään huolta. Sain nähdä myös sen, kuinka edelleen vanhat rituaalit ja noituus ovat tiukasti osa papua-uusi-guinealaisten elämää. Suuressa osassa maata myös väkivaltainen historia ja kulttuuri näkyvät arjessa esimerkiksi heimojen välisinä riitoina. Usein klinikalla hoidamme haavoittuneita potilaita, mutta onneksi haavojen hoitaminen ei ole ainoa apu, jota voimme antaa.
VIEMÄLLÄ JUMALAN SANAA Papua-Uuden-Guinean kyliin saamme olla viemässä toivoa tulevaan. Jumalan sanassa on muuttava voima. Monet ovat kuulleet evankeliumin, seuranneet Jeesusta ja saaneet valoa elämäänsä. Jumalan sanan vastaanottaminen on merkinnyt loppua vihanpidolle ja alkua rauhallisemmalle elämälle niin kyläyhteisöissä kuin perheissäkin. Taakse jäänyt vihanpito, pelkoja aiheuttaneet uskomukset ja tilalle tullut ilo elämästä ovat esimakua tulevasta ikuisesta elämästä, johon vain Jeesukseen uskomalla on pääsy.
TYÖTÄ ON VIELÄ paljon jäljellä, mutta vielä kerran tulee päivä, jolloin evankeliumi on julistettu kaikille kansoille ja kaikille kielille.