Evankeliumi on lääke pahuutta vastaan

Maailman kriisipesäkkeiden uutiset vyöryvät olohuoneisiimme ja työpaikoillemme television ja netin välityksellä. Terroristiryhmien julmuudet tulevat iholle. Kaikki tämä vaikuttaa meihin jollain lailla. Jos uutisointi ei sotke normaalia elämänmenoamme, se saa kuitenkin mielet levottomiksi. Kristittyinä kyselemme, mikä hetki yöstä on. Kaiken pahuuden keskellä voimme lamaantua ja kokea itsemme voimattomiksi, emme näe tulevaisuudessa toivoa. Siksi on hyvä muistuttaa…

vuokkopaakkari-ok

Maailman kriisipesäkkeiden uutiset vyöryvät olohuoneisiimme ja työpaikoillemme television ja netin välityksellä. Terroristiryhmien julmuudet tulevat iholle. Kaikki tämä vaikuttaa meihin jollain lailla. Jos uutisointi ei sotke normaalia elämänmenoamme, se saa kuitenkin mielet levottomiksi. Kristittyinä kyselemme, mikä hetki yöstä on.

Kaiken pahuuden keskellä voimme lamaantua ja kokea itsemme voimattomiksi, emme näe tulevaisuudessa toivoa. Siksi on hyvä muistuttaa lääkkeestä, joka puree kaikkea pahuutta vastaan. Se lääke on evankeliumi. Jeesus Kristus on voittanut synnin ja kuoleman vallan ristillä ja ylösnousemuksellaan. Pahalla ei ole viimeistä sanaa vaan Jeesuksella, joka on kaiken Herra ja ylläpitäjä. ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” Näin Jeesus lohduttaa omiaan. (Joh.16:33)

Kristittyinä me emme vaivu epätoivoon, sillä uskoessamme Jeesukseen tiedämme, että evankeliumin voima voi pelastaa ja muuttaa kansakuntien ja yksityisten ihmisten elämän yllättävällä tavalla.

Jokin aika sitten lehdessämme kirjoitettiin ex-criminal päivästä, jossa entiset rikolliset todistivat uskostaan Jeesukseen. Miehet kärsivät kyllä rangaistuksensa Suomen lain mukaan, mutta nöyrryttyään Jumalan edessä he olivat saaneet syntinsä anteeksi. Joku nettikeskustelija piti vastenmielisenä sitä, että nämä murhamiehet ja rikolliset voivat saada anteeksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Erään keskustelijan mukaan tällöin väheksytään uhrien kärsimystä. Inhimillisen mittapuun mukaan sitä voidaankin paheksua, mutta silloin ei olla ymmärretty, mikä evankeliumi oikein on. ”Evankeliumi ei ole ohje parempaan elämään. Sen sijaan evankeliumi on uutinen Hänestä, joka on rakastanut vääryyden tekijöitä.” Näin tiivistää Vesa Ollilainen kirjassaan Elämä & Evankeliumi. Evankeliumi todella muuttaa ihmisen sisimmän. Se joka ennen varasti ei enää halua varastaa, joka ennen surmasi, toimii elämän puolesta, se joka ennen vihasi, saa voiman rakastaa. Tämä muutos ei aiheudu käskytyksestä, vaan sen saa aikaan Jumalan Pyhä Henki.

Apostoli Paavali, entiseltä nimeltään Saulus, on ehkä kuuluisin esimerkki ex-rikollisesta. Hänhän vainosi kristittyjä ja oli osallinen monien kuolemaan, muun muassa ensimmäisen marttyyrin Stefanuksen surmaamiseen. Kun Saulus kohtasi Jeesuksen, hän koki elämässään täyskäännöksen. Omasta mielestään hyvästä, Jumalan puolesta kiivailevasta oppineesta tuli syntinen, joka näki syyllisyytensä ja tarvitsi Jeesusta.

Maailman pimenevä tilanne panee meidät kristityt punnitsemaan työnteon prioriteetteja. Nyt on varottava, etteivät huolet lamaannuta meitä ja tukahduta ensisijaista työnäkyämme julistaa evankeliumia kaikkialla entistä selkeämmin. Evankeliumia enemmän ja touhuilua vähemmän. ”Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa.” (Ilm. 13:10)