Entä jos?

Se käy aivan liian helposti. Elämän tunnit ja päivät täyttyvät työllä, harrastuksilla ja median kuluttamisella. Samalla on vaikea kokonaan tukahduttaa sitä yhä uudestaan esiin nousevaa kaipuuta ja levottomuutta, joka ajaa etsimään ja kyselemään. Milloin on aikaa pysähtyä ja kysyä niitä ratkaisevia, suuria kysymyksiä?

Raamatussa on radikaali väite: jokainen ihminen tietää Jumalan olemassaolosta. Tämä tietoisuus usein kuitenkin tukahdutetaan. Tarvitaan jokin dramaattinen elämänkäänne, jotta se nousisi esille. Ihminen voi kuitenkin omaksua toisenlaisenkin asenteen. Kysymyksille ja etsinnälle voi antaa rohkeasti tilaa. Voi suostua aidoksi etsijäksi. Sellaiseksi, joka suostuu myös löytämään, jos sellainen mahdollisuus tarjotaan. Elämään tulee aivan uudenlaista syvyyttä ja mielekkyyttä, jos on valmis avoimella mielellä kysymään: entä jos?

Jos Jumala onkin olemassa ja kiinnostunut myös minun elämästäni? Jos on olemassa jonkinlainen suunnitelma elämääni varten, jonka voisin alkaa aavistaa? Jos Raamattu sisältääkin käsikirjoituksen, jonka mukaan minut on todellisuudessa luotu elämään?

Suurin osa kääntyy kristityksi nuoruudessaan. Nuorena tutkimme vielä avoimesti ja rohkeasti uusia teitä ja olemme valmiita muutoksiin. Mutta – jos Jumala suo – avoimuuden voi säilyttää myös läpi elämänsä. Jeesuksen lupauk­selle ”etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan” ei ole ikärajaa. Me itse päätämme, olemmeko valmiita suostumaan löydettäviksi.