Elämän tarkoitusta etsimässä

Kuva: Unsplash/Greg Rakozy

Miksi olen olemassa? Mitä merkitystä elämälläni lopulta on? Näitä kysymyksiä ihminen on aina kysynyt.

Jokainen tarkastelee elämäänsä jostain näkökulmasta käsin ja ottaa kantaa kysymykseen siitä, mistä elämässä oikein on kysymys. Toisin sanoen jokaisella meistä on jonkinlainen maailmankatsomus.

Ateistin mukaan elämällä ei voi olla mitään tarkoitusta

Ateistisen maailmankatsomuksen mukaan elämässä ei pohjimmiltaan ole, eikä edes voi olla, mitään tarkoitusta. Ateistibiologi Will Provine kuvaa näkemystään lyhyesti:

”Ei Jumalaa. Ei elämää kuoleman jälkeen. Ei vapaata tahtoa. Ei lopullista tarkoitusta elämässä, eikä mitään lopullista perustaa etiikalle.”

Samantapainen näkemys oli kuuluisalla ateistifilosofi Bertrand Russelilla: ”Se, että ihminen on sellaisten syiden kehitys, joilla ei ollut mitään näkemystä edeltä käsin siitä päämäärästä, jonka ne saavuttivat, että hänen alkuperänsä ja kasvunsa, toivonsa ja pelkonsa, rakkautensa ja uskonsa ovat seurausta sattumanvaraisista atomiyhdisteistä, – – ja että kaikki ihmiskunnan aikaansaannokset tulevat tuhoutumaan universumin raunioihin, kaikki nämä asiat ovat, jos ei nyt kiistattomia niin ainakin lähes varmoja.” (Bertrand Russel, Why I am not a Christian and other essays on Religion and related subjects, Ed. Paul Edwards, New York, Simon and Schutser 1957)

Johdonmukaisen ateistisen maailmankatsomuksen mukaan universumia ei ole luotu tiettyä tarkoitusta varten. Sitä ohjaavat sokeat fyysiset voimat, joiden ainoa yhteinen suuntaus voidaan tiivistää termodynamiikan toiseksi pääsäännöksi: koko olemassaolon päämäärä, ja myös sinun elämäsi päämäärä, on yksinkertaisesti kaiken vähittäinen sammuminen.

Jotta olisi tarkoitus, täytyy olla Luoja

Jotta elämällä voisi olla tarkoitus, sillä täytyisi olla Luoja. Filosofi Daniel Hill selittää: ”Elämällä voi olla tarkoitus vain, jos sen olemassaolon selitys on olento, joka antoi sille tarkoituksen. Luojaan ja suunnittelijaan uskominen on olennaista jokaiselle, joka uskoo, että elämällä on tarkoitus. Siksi ateistien on välttämättä kiellettävä se, että elämällä on tarkoitus, koska mitään yleispätevää syytä elävien olentojen olemassaololle ei voida antaa ilman jumalallisen olennon olemassaoloa”. Ilman Jumalaa elämälle ei löydy tarkoitusta.

Filosofi Peter J. Grant kuvaa ongelman hyvin: ”Ongelma on ilmeinen niille, jotka uskovat, että maailma ja ihmisen elämä saivat alkunsa sattumalta. Jos mitään merkitystä ei alun perin ladattu sisään, mitään merkitystä ei voida saada ulos.”

Ateistifilosofi Kai Nielsen on samaa mieltä: ”Jos ei ole olemassa Jumalaa, elämällä ei ole mitään tarkoitusta, sinua ei luotu mitään tarkoitusta varten.”

Ateismi kasvattaa Euroopassa parhaillaan suosiotaan, erityisesti nuoremman sukupolven keskuudessa. Ateismilla on kuitenkin suuri sisäänrakennettu ongelma. Sen mukaan elämässä ei ole, eikä edes voi olla mitään tarkoitusta. Kaikki on merkityksettömämpää kuin voimme kuvitellakaan.

Jumala palauttaa tarkoituksen

Jos ymmärtää oman maailmankatsomuksensa seuraamukset, ateistisen maailmankatsomuksen mukaan on raskasta elää. Psykiatri Richard Winter kuvaa miten masentavaa ja tylsää elämä voi olla: ”Yritys elää uskoen, että elämässä ei ole mitään lopullista merkitystä tai tarkoitusta, ettei ole mitään mieltä edes etsiä niitä, voi olla hyvin masentavaa, vähintäänkin. Elämästä tulee hyvin tylsää. Millään ei ole varsinaisesti merkitystä. Mikään ei ole lopulta tärkeää.”

Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse elää näin. Meillä on hyvät syyt uskoa Jumalan olemassaoloon. Itse asiassa hänen olemassaolonsa on Raamatun mukaan niin ilmeistä, että ihminen, joka kieltää sen ”ei voi millään itseänsä puolustaa”.

Jos kolmiyhteinen Jumala on olemassa ja loi koko maailman, silloin elämä on täynnä tarkoitusta. Meidät on luotu Jumalaa varten. Elämän tarkoitus on elää Jumalan rakkauden kohteena vastaanottaen ja huolehtien hänen antamista elämän lahjoista.

Elämä on sekä lahjaa että tehtävä. Jumala on antanut molemmat, ja me vastaamme molemmista hänelle. Apostoli Paavali opettaa Uudessa testamentissa miten elämän tarkoitus avautuu Jeesuksen Kristuksen kautta ja yhteydessä häneen: ”Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä. – –  Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.” (Kol. 1)

Jokainen ihminen on luotu Jeesusta Kristusta varten. Se merkitsee, että ihmisen varsinainen identiteetti, hänen syvin olemuksensa, löytyy Kristuksessa. Vasta yhteydessä Jeesukseen Kristukseen ihmiselle selviää, kuka hän todella on.

Lähde, ellei muuta mainita: I wish I could believe in meaning: A response to Nihilism. Peter S. Williams (Damaris publishing, 2004)

Onko jokainen oman onnensa seppä?

Eikö ihminen voi vain yksinkertaisesti keksiä itselleen tarkoituksen? Filosofi Julian Baggini, joka ei usko mihinkään objektiivisesti olemassa olevaan Jumalaan, moraaliin tai elämän tarkoitukseen, ajatteli näin:   ”Me voimme valita oman tarkoituksemme ja näin olla oman merkityksemme luojia.”

Mutta onko näin toimiminen millään tavoin uskottavaa, ja onko se edes mahdollista? Kristityltä filosofilta C. S. Lewisilta löytyy vastaus Bagginille: ”Joko koko olemassaolon prosessilla on merkitystä siinä missä inhimillisellä toiminnallakin. Tai sitten itse inhimillisellä toiminnallakaan ei ole mitään merkitystä. – – Molemmista (elämän yleinen tarkoituksettomuus ja ihmiselämän tarkoitus) ei voi pitää kiinni yhtä aikaa. Jos maailmankaikkeus on merkityksetön, niin olemme mekin, jos meillä on jotakin merkitystä, sitä ei voi olla yksinomaan meillä.”

Juuri näin. Jos koko olemassaolo on syntynyt sattumalta, ”ei mistään”, ja jos kaikki elämä on parhaillaan matkalla ”kaiken vähittäiseen sammumiseen”, silloin meidän elämämme on täysin merkityksetöntä. Niin kuin kuuluisa ateistifyysikko Lawrence Krauss matkustaa ympäri maailmaa julistamassa: ”Meidän elämämme on paljon merkityksettömämpää kuin voimme ikinä kuvitella” (goodreads.com). Jos taas Jumala on olemassa ja on luonut kaiken, silloin kaikella, myös jokaisen yksittäisen ihmisen elämällä, on Jumalan antama tarkoitus. Se löytyy hänen yhteydessään.