Denis Mukwege: ”Suomalaiset, puolustakaa naisten oikeuksia seuraavan kännykän oston yhteydessä”

– Raiskaajien vahvin ase on hiljaisuus, painottaa rauhannobelisti. Siksi on pakko puhua häpäistyjen puolesta, jotta häpeä siirtyisi uhreilta tekijöiden harteille.

KUVA: FIDA / HANNU HAPPONEN

Kuka?

Denis Mukwege (s. 1955)

  • Kongolaisen Panzin sairaalan perustaja, lääketieteellinen johtaja ja kirurgian ylilääkäri. Toimii myös helluntaikirkon pastorina.
  • Saanut useita tunnustuksia työstään raiskattujen naisten auttamiseksi, muun muassa EU:n Saharov -ihmisoikeuspalkinto 2014, Soulin rauhanpalkinto 2016 ja Nobelin rauhanpalkinto 2018.
  • Rahasto seksuaalisen väkivallan uhrien auttamiseksi avattiin 30.10.

Lue lisää: panzifoundation.org

Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.

Kun helluntaipastorin poika Denis Mukwege kiersi isänsä kanssa rukoilemassa sairaiden puolesta, pienen pojan mielessä syttyi kipinä lukea lääkäriksi, sillä hän halusi auttaa sairaita rukouksen lisäksi myös lääketieteen keinoin.

Naistentautien ja synnytysopin erikoislääkäriksi valmistuttuaan hän perusti Panzin sairaalan mahdollistaakseen naisille turvallisen synnytyksen.

– Kongossa on Pohjoismaihin verrattuna satakertainen riski kuolla synnytyksiin. Halusin parantaa tilannetta ja toimia äitiyskuolleisuutta vastaan, Denis Mukwege kertoi vierailullaan Helsingissä lokakuun lopussa.

Vastaanotolle saapunut ensimmäinen potilas oli kuitenkin lääkärille järkytys. Nainen vaikeni, mutta lääkäri näki heti, että hänelle oli tehty kammottavaa väkivaltaa. Sitten Denis Mukwegelle selvisi, ettei kyseessä ollut yksittäistapaus ja hänelle avautui naisten hiljaisuudessa koettu hirvittävä hätä: Kongossa käydään sotaa naisten keholla. Tuossa julmuudessa murretaan naisten ihmisyys – ja se tuhoaa koko yhteisön.

Panzin sairaalan uusi tehtävä

– Seurakunta on maailman valo ja suola. Se ei saa olla välinpitämätön tällaisen kärsimyksen edessä, vaan seurakunnan tulee toimia profeetallisesti, Fidan kutsumana Suomessa vieraillut Denis Mukwege haastoi Saalemissa Helsingissä. KUVA: ARTO KARVONEN

Tähän mennessä Panzin sairaalassa on hoidettu 55 000 raiskattua naista.

Denis Mukwegen todistama pahuus menee yli käsityskyvyn. Joukkorais­kaukset ovat yleisiä, sillä Panzin sairaalaan hoitoon hakeutuneita naisia on raiskannut keskimäärin kolme miestä, joskus heitä on voinut olla kymmenenkin. Kukaan ei ole turvassa.

– Nuorin potilaamme on ollut alle kuuden kuukauden ikäinen vauva ja vanhin potilas yli 80-vuotias vanhus.

Usein lapset tai aviomies pakotetaan katsomaan, kun vaimoa ja äitiä raiskataan.

– Olemme oppineet, että eri ryhmillä on omat tapansa. Tietyt ryhmät tuhoavat naisen genitaalialueet raiskauksen jälkeen ampumalla, polttamalla tai myrkyillä.

Raiskattujen naisten vammat ovat vakavia. Usein he ovat menettäneet pidätyskyvyn, jonka vuoksi virtsa ja ulosteet valuvat hallitsemattomasti ja infektioiden riski on suuri. Näistä syistä heistä tulee yhteisönsä hylkiöitä, sillä kukapa haluaa olla pahalta haisevan ihmisen vierellä.

Panzin sairaalassa on kehitetty leikkaustekniikka fyysisten repeämisen korjaamiseksi, mutta Denis Mukwege havaitsi, että naiset tarvitsevat apua myös leikkaussalin ulkopuolella. Panzin säätiön tarjoamaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan kuuluu psykologisen avun tarjoaminen ja naisten auttaminen takaisin yhteisön jäseneksi.

– Lainopillisen tuen avulla helpotamme naisia hakemaan oikeutta, sillä uskomme, että oikeudensaanti on osa parantumisprosessia.

Globaalien markkinoiden vastuu

Terrorin varsinainen syy on Kongon demokraattisen tasavallan luonnonvarojen ja kaivosten hallinta. Rikollisjoukot taistelevat globaalien markkinoiden haluamista mineraaleista, kuten tinasta, uraanista, kullasta, älylaitteisiin käytettävästä tantaalista ja sähköautojen akkuihin tarvittavasta koboltista.

Pelko on tehokas ase, jolla ihmiset saadaan karkotettua kaivosten läheisyydessä olevista kylistä, ja sen aisaparina toimii hiljaisuus. Häpäisty ihminen vaikenee.

– Kaksikymmentä vuotta sitten raiskattujen naisten oli mahdotonta puhua. Edes potilaana he eivät pystyneet kertomaan, mitä olivat joutuneet kokemaan. Nyt arvioimme, että 15 prosenttia heistä hakee apua 72 tunnin sisällä.

Denis Mukwege haluaakin saada naisten äänen kuuluviin, sillä vain siten pahuus tulee näkyväksi ja sitä vastaan voidaan toimia. Myös länsimaisilla kuluttajilla on valtaa positiivisen muutoksen käynnistämiseksi.

– Jos haluatte auttaa Kongon raiskattuja naisia, vaatikaa yrityksiltä läpinäkyvyyttä tuotantoketjun alusta loppuun saakka. Vaatikaa, että kännyköissänne käytettävät mineraalit ovat konfliktivapaita. Kehitys ei voi tapahtua toisten ihmisoikeuksien kustannuksella.

Lisäksi hän kannustaa vaatimaan kansainvälistä oikeusistuinta selvittämään YK:n jo vuonna 2010 listaamat rikokset. Jos sotarikoksiin syyllistyneitä ei saada tuomiolle, sovinto on mahdotonta, Mukwege näkee.

– Emme voi rakentaa rauhaa joukkohautojen ja totuuden kieltämisen päälle.

Ensimmäinen potilas herätti synnytyslääkärin huomaaman naisten tuskan. KUVA: MWANGAZA & UKWELI

Omantunnonäänenä toimimisen kova hinta

Viime vuonna saatu Nobelin rauhanpalkinto on merkinnyt kasvanutta kansainvälistä huomiota Denis Mukwegen työlle ja puhujakutsuja satelee. Omantunnon äänenä toimiminen on herättänyt myös vihaa. Mukwege kertoo tuomitsevansa väärän voiton tavoittelijat, olivatpa he sitten Yhdysvalloista, Kiinasta tai Euroopasta.

Kongossa hän on toisille sankari, toisille vihollinen.

– Kun Oslossa jaettiin Nobel, Kongon televisiossa näytettiin jalkapallo-ottelua, Mukwege hymähtää.

– Maan hallinto jatkaa kaaoksen organisoimista, hän toteaa.

Hänen mukaansa korruptoitunut hallinto on monin tavoin kytköksissä rikollisjoukkoihin, ja myös Mukwege toimii välittömässä hengenvaarassa. Hän ei tosin tee asiasta numeroa, vaan kertoo omasta turvallisuustilanteestaan vasta kysyttäessä.

– Turvamieheni murhattiin kotipihallemme ja kollegani, jolle olin siirtänyt tehtäviäni, tapettiin. Asumme nykyään Panzin sairaalan alueella YK:n vastatessa turvallisuudestamme. En voi poistua alueelta ilman turvamiehiä.

– Jos haluaa taistella ihmisoikeuksien puolesta, siinä on aina riskinsä, elitpä missä tahansa.

”Palvellessani vähimpiä, palvelen Herraani”

YouTubesta löytyvällä videolla (Bill Gates: Heros in the Field, Denis Mukwege) lääkäri toteaa, ettei hän suunnitellut tällaista tehtävää. Työ raiskattujen rinnalla on avannut silmät näkemään, että raiskausta käytetään myös Kongon ulkopuolella.

– Jos jossain on konflikti, voit olla varma, että naisia ja lapsia tuhotaan raiskaamalla.

– Teillä on oma rauhannobelistinne ja Suomi on ollut edelläkävijä tasa-arvossa. Voitte olla johtajia tässä taistelussa naisten oikeuksien hyväksi.

Millä tavoin kristillinen usko on innoittanut Denis Mukwegea hänen asettuessaan kaikkein haavoittuneimpien rinnalle? Kysymys saa miehen hymyilemään.

– Kun lainopettajat kysyivät Jeesukselta, mikä on tärkein käsky, Jeesus vastasi: rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmistä kuin itseäsi. Toisaalla hän sanoi: minkä te teette yhdelle näistä vähimmistä, sen te teette minulle. Aina kun autamme lähimmäisiämme, teemme sen Jeesukselle. Tämä on auttanut minua.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!

Lisäksi

Mistä on kyse?

  • Kongon demokraattisessa tasavallassa on meneillään pitkittynyt ja unohdettu konflikti. 80 miljoonaisesta väestöstä 6 miljoonaa on kuollut ja 4–5 miljoonaa on maan sisäisiä pakolaisia. Kyseessä on toisen maail­mansodan jälkeen eniten uhreja vaatinut konflikti.
  • YK-raportti vuodelta 2010 luetteli 617 rikosta, jotka maassa oli tehty vuosien 1993–2003 välillä. Luettelosta löytyi muun muassa kansanmurha ja rikos ihmisyyttä vastaan. Raportti ei ole toistaiseksi johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin.
  • Sodankäynnin välineeksi on otettu raiskaaminen ja arvioiden mukaan satoja tuhansia naisia ja lapsia on raiskattu sitten vuoden 1998.
  • Sodan ohella huono hallinto ja taistelu luonnonrikkauksista ovat ajaneet maan köyhyyteen ja kaaokseen.
  • Fida on ainoa suomalainen kansalaisjärjestö, joka tekee maassa pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä.