Arvosota kiihtyy – Euroopan parlamentti äänestää abortin tunnustamisesta ihmisoikeudeksi

Päivitys (28.6.): Euroopan parlamentti hyväksyi esityksen äänin 378-255, uutisoi uutissivu Reuters. 

Euroopan parlamentti äänestää 23. kesäkuuta esityksestä, jossa ehdotetaan seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien tunnustamista ihmisoikeuksiksi. Näihin oikeuksiin katsotaan kuuluvan muun muassa oikeus turvalliseen aborttiin kaikkialla maailmassa, mikä on saanut pro life -järjestöt (suom. elämän puolesta) nousemaan takajaloilleen, uutisoi verkkolehti Evangelical Focus.

Verkkolehden tietojen mukaan esimerkiksi saksalainen pro life -järjestö Bundersverband Lebensrecht on kritisoinut esitystä syntymättömän lapsen oikeuksien täydellisestä sivuuttamisesta. Lisäksi järjestö on huolissaan hoitohenkilökunnan omantunnonvapaudesta, sillä parlamentin päätettäväksi tulevassa esityksessä omantunnonvapautta pidetään esteenä aborttioikeuden toteutumiselle. Monissa Euroopan maissa hoitohenkilökunnalla on oikeus kieltäytyä tekemästä abortteja omantunnonsyistä.

Esityksen takana on Euroopan parlamentin Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon komitea.

Ihmisoikeudet eivät koske syntymättömiä?

Aina ajankohtainen aborttikysymys jakaa syvästi mielipiteitä. Yksi asia kuitenkin yhdistää niin abortin vastustajia kuin sen kannattajia: molemmat pitävät sitä ihmisoikeuskysymyksenä. Kumpikaan ei kuitenkaan saa kiistatonta tukea käsityksilleen YK:n ihmisoikeussopimuksista.

Abortin vastustajat vetoavat YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) toiseen artiklaan, joka käsittää oikeuden elämään. Ongelma on se, etteivät ihmisoikeudet YK:n mukaan koske syntymättömiä. Asiasta linjattiin vuonna 2004 Euroopan ihmisoikeusistuimessa, jossa käsiteltiin tapausta, jossa lääkäri oli aiheuttanut huolimattomuudellaan abortin kuudennella kuulla raskaana olleelle naiselle Ranskassa vuonna 1991.

Yksi asia kuitenkin yhdistää niin abortin vastustajia kuin sen kannattajia: molemmat pitävät sitä ihmisoikeuskysymyksenä.

Nainen syytti lääkäriä lapsensa kuolemantuottamuksesta, mutta Ranskan oikeuslaitos vapautti tämän syytteistä. Nainen vei asian Euroopan ihmisoikeusistuimeen, joka päätyi siihen, ettei lääkäri ollut rikkonut ihmisoikeuksien julistuksen toista artiklaa. Päätöksen mukaan jokainen valtio määrittelee itse, milloin sikiöllä on oikeus elämäänsä, eikä ihmisoikeusistuin voi ottaa asiaan kantaa, koska Euroopassa ei ole yksimielisyyttä siitä, milloin ihmiselämä alkaa.

Feministinen liike keksi lisääntymisoikeudet

Myös abortin puolustajat vetoavat ihmisoikeuksiin. Siitä, onko abortti naisen oikeus, on väännetty YK:ssa jo vuosikymmenten ajan. Oikeastaan aina siitä lähtien, kun oikeus perhesuunnitteluun – eli oikeus päättää lasten lukumäärästä ja ajoituksesta – määriteltiin ihmisoikeudeksi YK:n ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa Teheranissa vuonna 1968.

Sittemmin perhesuunnittelun käsitteen on korvannut ”lisääntymisoikeudet” (eng. reproductive rights). Lisääntymisoikeudet on feministisen liikkeen alkujaan käyttöön ottama käsite, jonka tarkoituksena oli nimenomaan ajaa abortin laillistamista naisten lisääntymisoikeutena.

Asia oli esillä ensimmäisen kerran Kairon väestö- ja kehityskonferenssissa vuonna 1994. Konferenssin päätösasiakirjan muotoilussa päädyttiin kompromissiin, jossa toisaalta korostettiin sitä, ettei abortti ole perhesuunnittelun menetelmä, mutta tunnustettiin laittomien aborttien olevan vakava terveysuhka.

Seksuaalikasvatus on aina arvolatautunutta

Euroopan parlamentin käsittelyyn tässä kuussa tuleva esitys kuvaa hyvin käynnissä olevaa arvosotaa, joka kärjistyy seksuaalietiikkaan. Lisääntymisoikeuksien varjolla ajetaan myös muitakin asioita kuin aborttia, kuten yksilön pääsyä hedelmöityshoitoihin tämän sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai siviilisäädystä riippumatta.

Esitystä voidaan pitää vastaiskuna Maltalle ja Puolalle, joiden tiukkaa aborttilainsäädäntöä moititaan ihmisoikeusrikkomuksena. Myös komitean vaatimus tietoon perustuvasta seksuaalikasvatuksesta on suunnattu Euroopan konservatiivisempaa siipeä edustaville maille.

Mitä tämä tietoon perustuva seksuaalikasvatus on, sitä ei esityksessä avata. Tosiasia on se, että seksuaalikasvatus on aina arvolatautunutta. WHO:n arvion mukaan Euroopan alueelta löytyy kolmea erilaista seksuaalikasvatuksen mallia.

Omantunnonvapaus abortin esteenä

Palataan vielä esityksen kohtaan, jossa vaaditaan abortin määrittelemistä ihmisoikeudeksi. Esityksen mukaan abortin esteet tulisi purkaa, mikä tarkoittaa paitsi abortin laillistamista myös hoitohenkilökunnan omantunnonvapauden uudelleenharkintaa.

Ajatuksen, omatunnon ja uskonnon vapaus ovat ihmisoikeuksia (18. artikla), mutta komitea pitää oikeutta aborttiin niitä keskeisempänä. Toisaalta komitean on oikeassa siinä, että omantunnonvapaus voi olla abortin este. Esimerkiksi Italiassa abortin saaminen on hankalaa, sillä vuonna 2013 tehdyn kyselytutkimuksen perusteella peräti 70 prosenttia hoitohenkilökunnasta kieltäytyy tekemästä abortteja, uutisoi Aamulehti vuonna 2016.

Jos esitys menee läpi, Eurooppa nytkähtää suuntaan, jossa uskonnonvapauden painoarvo ihmisoikeutena laskee ja syntymättömän oikeuksien puolustamisesta voi tulla jopa ihmisoikeusrikkomus. Tämä on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeusistuimen päätöksen kanssa, joka jätti valtioille vapauden määritellä itse, milloin ihmiselämä alkaa.

Kirjallisuus:
Whaley Eager, Paige (2004). Global Population Policy: From Population Control to Reproductive Rights. Aldershot: Ashgate.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: