Opetuslapsena Raamatun äärellä

Näin vuoden alkupuolella moni kristitty on ehkä harkinnut Raamatun säännöllistä läpilukemista. Klassisen kristillisen käsityksen mukaan Raamattu on konkreettisessa, todellisessa mielessä Jumalan puhetta meille.
Koska Raamatun opetukset, varoitukset, lupaukset ovat Jumalan omia opetuksia, varoituksia ja lupauksia meille. Suhtautumisemme niihin osoittaa sen, miten me suhtaudumme Jumalaan itseensä.

Kun Raamattua luetaan ja tutkitaan, Jumalan Henki itse opastaa lukijaa avaamalla hänelle tekstin tarkoituksen. Henki auttaa lukijaa tajuamaan, mitä teksti sanoo ja tarkoittaa. Lukiessaan Raamattua kuka tahansa voi tajuta sen, että tässä kirjassa puhutaan nyt anteeksiantamuksesta ja tämän kirjan mukaan ihmisen pitäisi saada anteeksi syntinsä. Se puolestaan on Pyhän Hengen työtä, että ihminen henkilökohtaisesti tajuaa, että ”minä olen se syntinen, josta tässä puhutaan ja minä tarvitsen anteeksiantamusta”. Pyhä Henki vaikuttaa Sanan kautta niin, että ihminen turvautuu uskossa Kristukseen.

On ratkaisevaa, lähestyykö lukija Raamattua kriitikkona vai opetuslapsena. Vasta opetuslapsen asemasta avautuu Raamatun aito, oikeanlainen lähestyminen. Se, joka lukee Raamattua torjuvalla, ylikriittisellä asenteella, ei kykene kuulemaan tekstissä puhuvaa Henkeä. Ellei Henki ensin kesytä sitä Jumalan puhetta vieroksuvaa asennetta, joka sokeuttaa lukijan.

Ne jotka eivät ole – eivätkä halua olla – Kristuksen seuraajia, eivät kykene kuulemaan hänen ääntään. Muiden jumalien äänet hukuttavat Jumalan äänen. Tällaisia epäjumalia voivat olla erilaiset ideologiat ja ajattelutavat, jotka estävät lukijaa kuulemasta Raamatun omaa ääntä. Lukija hukuttaa näin tekstin sanoman oman äänensä alle.

Se, joka asettuu Raamatun yläpuolelle, kuvittelee tietävänsä paremmin kuin Raamatun kirjoittajat, millainen Jumala todellisuudessa on ja mitä hän oikeasti haluaa. Silloin Raamattu ei voi avautua siinä merkityksessä kuin se on kirjoitettu, vaan ihminen tuon siihen oman merkityksensä, joka hänestä on oikeampi, eettisempi, tasapainoisempi ja rakkaudellisempi kuin Raamatun oma opetus. Omien ennakkoasenteidensa havaitseminen on joskus vaikeaa.

Tarvitaan valmiutta kuunnella ja ottaa huomioon sellaisiakin ajatuksia, jotka ovat ristiriidassa oman ennakkoasenteen kanssa. Raamatun lukeminen ja tulkitseminen on hengellinen prosessi. Ilman Jumalan Pyhän Hengen työtä kukaan ei soveltaisi Raamattua oikein omaan elämäänsä.

Kaiken oikean raamatuntulkinnan hedelmänä on ihmisen saattaminen opetuslapsen asemaan. Opetuslapsen asemasta käsin lukeminen merkitsee avoimuutta tekstin sisällölle, kuuliaisuutta sen käskyille ja luottamusta tekstin lupauksiin.