Toimeentuloa vammaisille naisille

Kuvassa vasemmalta Debritu, työpajan johtaja Halge ja näkövammainen Rehima. KUVA: MATTI KORHONEN   Viisi vuotta sitten aloitettu käsityöryhmä tuo elannon naisille, jotka muuten joutuisivat kerjäämään tai myymään itseään. Mekanissa-kaupunginosassa Addis Abebassa sijaitsee pieni työpaja, jonka sisäseiniä koristavat käsin tehdyt paidat, kaulahuivit, mekot ja pöytäliinat. Tunnelma on leppoisa, musiikki soi ja kaksi naista ahertaa käsitöiden parissa….

Naisten vammaisprojekti_OKKuvassa vasemmalta Debritu, työpajan johtaja Halge ja näkövammainen Rehima. KUVA: MATTI KORHONEN

 

Viisi vuotta sitten aloitettu käsityöryhmä tuo elannon naisille, jotka muuten joutuisivat kerjäämään tai myymään itseään.

Mekanissa-kaupunginosassa Addis Abebassa sijaitsee pieni työpaja, jonka sisäseiniä koristavat käsin tehdyt paidat, kaulahuivit, mekot ja pöytäliinat. Tunnelma on leppoisa, musiikki soi ja kaksi naista ahertaa käsitöiden parissa. Pajan johtajana toimiva Halge kertoo, mistä toiminnassa on kyse.

Viisi vuotta sitten Kansanlähetyksen lähetti Helena Räisänen ja etiopialainen Hirut Beyene käynnistivät tämän vammaisille naisille tarkoitetun työpajan. Avustusta saatiin aluksi Luterilaiselta Maailmanliitolta. Suomesta ryhmälle on lahjoitettu puikkoja, virkkuukoukkuja ja käsin veivattavia ompelukoneita.

– Toiminnan alussa naiset eivät tienneet, miten käsitöitä tehdään, mutta he ovat oppineet. Alussa työ oli vaikeaa, mutta nyt työstä voi nauttia, Halge sanoo.

Hän toimii työssään täysipäiväisesti. Muut naiset työskentelevät joko pajalla tai kotonaan ja saavat tuloja sen mukaan, minkä verran tuottavat käsitöitä. Tuotoksia myydään työpajalla, seurakunnan tilaisuuksissa ja ulkomaalaisille tarkoitetussa kielikoulussa.

Ryhmässä työskentelee kymmenen naista, jotka tekevät värttinällä puuvillasta lankaa. Toiset kymmenen valmistaa käsitöitä. Ryhmään kuuluu muun muassa invalideja sekä näkö- ja cp-vammaisia naisia, joiden toimeentulo olisi muuten vaikeaa.

– He saavat tästä päivittäisen elantonsa. Muuten heidän pitäisi ehkä kerjätä tai myydä itseään. Tämä tarkoittaa siis kaikkea heille. Jos jonain päivänä tämä jouduttaisiin lopettamaan, me kaikki itkisimme, pajan naapurustossa asuva Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä Pirkko Tuppurainen kertoo.

– Suunnitelmissamme on laajentaa toimintaa, mutta ongelmana on, että meillä ei ole kuin tämä pieni tila, Halge sanoo.

Suurempien tilojen hankkiminen edellyttäisi kuitenkin virallista rekisteröitymistä yhdistykseksi. Sekin on haaveena. Toistaiseksi paja kuitenkin jatkaa pienessä mutta viihtyisässä tilassa miljoonakaupungin laitamilla.