Nähdäänkö pelastusveneessä?

Olet varmaan kuullut Titanicin tarinan. Vuonna 1912 noin 1 500 ihmistä hukkui, kun loistoristeilijä törmäsi neitsytmatkallaan täydellä höyryllä jäävuoreen. 

Jälkiviisaana on helppoa arvostella laivanvarustamoa ja henkilökuntaa monestakin virhearviosta, joista yksi on pelastusvenepaikkojen määrä. Kaikki Titanic-elokuvan nähneet hämmästelevät loppukohtauksessa, miten älytöntä oli varata pelastusveneitä vain osalle matkustajista. Mutta jos kelataan tarinan alkuun, ratkaisun tavallaan ymmärtää. 

Kyseessä oli loisteliain laiva, jota oli koskaan rakennettu. Modernin tekniikan ja huikean insinööritaidon ansiosta aluksen piti olla käytännössä uppoamaton. Ja miksi uppoamattoman laivan pitäisi varautua uppoamaan? 

Sama ajatuskulku vaivaa ihmisiä usein silloin, kun elämässä menee lujaa. Kun on terveyttä, ihmissuhteita ja turvattu talous, saatamme tuntea itsemme uppoamattomiksi. Tai ehkä luotamme omaan älyymme, joka ei ainakaan petä tiukan paikan tullen. 

Tyynellä säällä voi olla vaikea uskoa, että kaikki on aina epävarmaa. En halua pelotella, mutta entä jos vastaan tulee jotain, mikä muuttaa kaiken hetkessä? Olisitko silloin hukkuvien vai pelastettujen joukossa? 

Parhaimmatkaan ominaisuutemme, saavutuksemme tai omaisuutemme eivät kanna meitä kuin korkeintaan tämän elämän ajan. Kuoleman edessä ainoa pelastusvene on Jeesus, joka on luvannut antaa ikuisen elämän jokaiselle, joka uskoo häneen. (Joh. 3:16) Jeesus tekee sen suunnattomasta rakkaudesta, mutta ei väkisin. Vain hän voi pelastaa kadotukselta, joka on paljon pahempi paikka kuin hyinen merenpohja. 

Kehotan sinua miettimään tämän kysymyksen läpi jo nyt, vaikka seisoisit ykkösluokan kannella ja kaikki olisi suorastaan loistavasti. Luota Jeesukseen omana pelastajanasi, ota hänet mukaasi ja nauti sitten matkasta ilman pelkoa. Se on nimittäin elämäsi tärkein päätös. 

Minä ainakin haluan varmistaa, että minulla on paikka Jeesuksen pelastusveneessä. Nähdäänkö siellä, turvassa?  

Kirjoittaja on Uusi Tie -lehden toimittaja.