Voiko väärä mielipide olla rikos?
Santeri Marjokorpi on Uuden Tien päätoimittaja.
KORKEIN OIKEUS antoi torstaina 26.3. historiallisen päätöksen. Päivi Räsänen ja Juhana Pohjola todettiin syyllisiksi kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Äänestys oli äärimmäisen tiukka. Käytännössä yksi ääni ratkaisi asian.
Hyvä uutinen on se, että Raamattua saa edelleen siteerata. Tuomio ei koskettanut Roomalaiskirjeen jakeita eikä siihen liittyvää kommentointia. Mutta tähän hyvät uutiset jäävätkin.
KORKEIN OIKEUS PYRKI tekemään ratkaisussaan jaon uskonnollisten ja maallisten perustelujen välille. Kristillistä seksuaalieettistä raamatuntulkintaa saa esittää, mutta homoseksuaaleja ei saa kuvata yhteiskunnallisesti tai lääketieteellisesti poikkeavana ryhmänä. Tämä jako näyttää selkeältä paperilla, mutta käytännössä se on keinotekoinen. Kristillisessä traditiossa moraali, ihmiskuva ja luomisteologia muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi rajata vain yksityiselle uskon alueelle.
Tämä näkyy selvästi luonnollisen lain argumenteissa. Esimerkiksi roomalaiskatolisen kirkon katekismus opettaa, että homoseksuaaliset teot ovat ”sisäiseltä olemukseltaan väärin suuntautuneita” (KKK 2357) ja että kyse on ”objektiivisesti väärin suuntautuneesta taipumuksesta” (KKK 2358). Kyse on maailman suurimman kirkkokunnan virallisesta opetuksesta – näkemyksestä, joka on muovannut länsimaista moraalia vuosisatojen ajan. Onko tällainen opetus tämän päätöksen jälkeen ongelmatonta Suomessa? Jos vastaus on epävarma, uskonnonvapaus on jo kaventunut.
Oikeuden tehtävä ei ole ratkaista, mikä käsitys ihmisestä on oikea.
Kysymys on myös looginen: mikä lopulta erottaa sen, että jokin asia voidaan kuvata synniksi ja häpeäksi, mutta sitä ei voida kuvata luonnollisuudesta poikkeavana tilana? Miksi yksi ilmaisu kuuluu uskonnonvapauden piiriin, mutta toinen siirtyy rikosoikeuden alueelle?
Tuomiossa keskeiseksi nousi väitteiden virheellisyys suhteessa nykytieteeseen osana väitteiden solvaavuutta. Tämä herättää perustellun kysymyksen: missä määrin rikosoikeudellinen vastuu voi nojata kulloiseenkin tieteelliseen konsensukseen? Psykologia on nuori tieteenala, jonka käsitykset ovat muuttuneet merkittävästi muutamassa vuosikymmenessä ja muuttuvat jatkossakin. Oikeuden tehtävä ei ole ratkaista, mikä käsitys ihmisestä on oikea.
RATKAISUN ONGELMAT syvenevät tarkasteltaessa rikoksentekoaikaa. Sekä Räsänen että Pohjola tuomittiin ajanjaksolta 4.11.2019–24.1.2022. Tätä ennen sama teksti oli ollut julkisesti saatavilla vuosia ilman seuraamuksia. Käännekohta ei ollut lain muutos, vaan valtakunnansyyttäjän päätös aloittaa esitutkinta. Tästä hetkestä lähtien vastaajien katsottiin ymmärtäneen tekstin mahdollisen lainvastaisuuden.
Tämä asettaa ennakoitavuuden outoon valoon. Miten ihminen voi ennakoida rikosvastuunsa, jos ratkaiseva hetki on viranomaisen jälkikäteinen arvio? Oikeusvaltion perusajatus on, että laki ohjaa ihmisen toimintaa etukäteen. Tässä tapauksessa raja näyttää muodostuvan vasta jälkikäteen. Se luo epävarmuutta, joka ei kuulu vahvaan oikeusvaltioon.
Jos esitutkinnan alkaminen tekee tekstistä riskialttiin, syntyy paine ennakoivaan itsesensuuriin. Turvallisinta on poistaa kaikki mahdollisesti kiistanalainen materiaali ennen kuin sen laillisuus on edes ratkaistu. Näin syntyy tilanne, jossa pelkkä epäily alkaa ohjata käyttäytymistä.
Samalla avautuu laajempi kysymys menneisyydestä. Voiko vanhojen tekstien jakaminen, vaikka ne sisältäisivät vanhentuneita käsityksiä, olla rikollista? Jos vastaus on kyllä, emme enää keskustele vain sananvapaudesta, vaan myös oikeudesta omaan historiaamme.
RATKAISULLA ON MYÖS väistämätön viestinnällinen seuraus. Vaikka korkein oikeus rajasi vain tietyt yksittäiset ilmaukset lainvastaisiksi, julkisuudessa tämä näkökulma katoaa. Otsikkotasolla viesti on yksinkertainen: Räsänen tuomittiin. Monelle tämä tarkoittaa, että kaikki hänen sanomansa on laitonta. Tämä synnyttää hiljennysvaikutuksen, joka ylittää itse tuomion sisällön.
Tämän päätöksen valossa ymmärtää paremmin, miksi esimerkiksi Yhdysvalloissa korkeimman oikeuden kokoonpano on keskeinen yhteiskunnallinen kysymys. Kun perusoikeuksien rajat määritellään oikeudessa, kyse ei ole vain yksittäisistä tapauksista, vaan koko yhteiskunnan suunnasta.
Päivi Räsänen ja Juhana Pohjola ovat osoittaneet rohkeutta puolustaessaan vakaumustaan. Taistelu sanan- ja uskonnonvapauden puolesta ei toivottavasti pääty tähän, vaan jatkuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Piditkö artikkelia mielenkiintoisena? Sinua saattavat kiinnostaa myös:
