Herätysliikkeiden kohtaamat vaikeudet koituvat niille siunaukseksi
Santeri Marjokorpi on Uuden Tien päätoimittaja.
HERÄTYSLIIKKEET ovat suurissa vaikeuksissa. Kirkossa niiden tila näyttää jatkuvasti kaventuvan. Tietyt tahot mielellään ajaisivat herätysliikkeet kokonaan kirkon ulkopuolelle. Yhteiskunnallisesti perinteiseen raamatuntulkintaan sitoutuneita ajetaan marginaaliin. Vaikka ihmisiä tulee siellä täällä uskoon, suuria herätyksiä ei ole kuulunut.
On demografisia haasteita, sillä nuoremmista ikäpolvista ei löydy enää suurten ikäluokkien kokoisia joukkoja kannattelemaan järjestöjä. Siksi talous on monessa paikassa tiukassa. Esimerkiksi Kansanlähetyksessä joudutaan tänä syksynä käymään erittäin kivuliaita muutosneuvotteluita.
Raamatun ja kirkkohistorian valossa vaikeat ajat ovat kuitenkin myös hengellisen uudistuksen aikoja. Jumala usein käyttää lähes mahdottomia kriisejä uudistamaan kirkkoaan. Tämä näkyy jo Vanhassa testamentissa, jossa Israelin kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen pois omasta maastaan. Näinkin raju keino oli tarpeellinen Jumalan kansan identiteetin säilyttämiseksi.
VAIKEAT AJAT tiivistävät rivejä ja luovat uudenlaista yhteyttä. Herätysliikkeiden välisen yhteistyön kehittymistä voisi kuvata siten, että kun mielipuoli riehuu oven takana, talossa asuvat riitelevät veljekset pääsevät kyllä yhteisymmärrykseen.
Vuosikymmeniä sitten eri liikkeillä saattoi olla kriittistä suhtautumista toisiinsa, mutta nykyään tilanne on toinen. Ne teologiset erot, joista joskus kiisteltiin, ovat tänä aikana, jolloin lähes koko Raamattu ja teologia pyritään purkamaan, osoittautuneet lähes olemattomiksi. Olemme huomanneet olevamme veljeksiä samassa talossa.
Vaikeat ajat ovat myös puhdistuksen aikoja. Silloin Jumala puhdistaa kirkkoaan ja luo terveempää pohjaa, jolle tulevaisuuden kristinusko rakennetaan. Tälläkin hetkellä elämme jonkinlaista murrosaikaa, jossa kirkolliset mannerlaatat ovat liikkeellä. Varmasti Jumala käyttää tätäkin murrosta suunnitelmansa toteuttamiseen.
Jos meiltä ei puutu mitään, meille ei anneta mitään.
SANOTAAN, että kirkko kestää kaiken muun paitsi sen, että sillä menee hyvin. Silloin kun kaikki näyttää helpolta ja hyvältä, on helppo rutinoitua, tuudittautua ajan vaatimuksiin ja unohtaa Jumala ja hänen antamansa tehtävä Jumalan valtakunnassa. Juuri vaikeuksien kautta Jumala puhuttelee ja haluaa pitää meitä lähellään, tiiviissä rukousyhteydessä. Siksi vaikeudet tulee ottaa vastaan siunauksena. Niin kuin Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”…jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.”
Vaikeuksien kautta Jumala haluaa ravistella meitä pois omavoimaisuudesta ja kehottaa luottamaan omaan armoonsa. Sitä, joka on synnitön, ei voida armahtaa. Sitä, joka ei kaadu, ei voida nostaa. Sitä, joka ei ole sairas, ei voida parantaa. Sitä, joka ei ole hukkumassa, ei voida pelastaa. Sitä, jolla ei ole haavoja, ei voida sitoa. Sitä, joka ei ole likainen, ei voida puhdistaa. Jos meiltä ei puutu mitään, meille ei anneta mitään. Jumala tarvitsee heikkouttamme, jotta voi tehdä meissä työtään.
Piditkö jutusta? Lue Santeri Marjokorven edellinen kolumni täällä.