Miika J. Norvanto on kainuulainen elokuvatuottaja, joka unelmoi isosti

Sotkamo on kymmenen tuhannen asukkaan kunta Kainuun eteläosassa. Se tunnetaan Vuokatin vaaroista ja Katinkullan kylpylästä.

Sotkamossa asuva ja siellä kasvanut elokuvatuottaja Miika J. Norvanto on suunnitellut paikkakunnalle suurta tulevaisuutta. Hänen unelmansa tunnuslause on ”Kainuu – Suomen Hollywood”.

Se ei ole vitsi.

Projekti on jo aloitettu.

Sotkamosta tulee Suomen Hollywood.

Projektin keskiössä on Norvannon ja Timo Puustisen Kajawood-yhtiö, jota Norvanto kutsuu ”ideologiaksi”. Yhtiön puitteissa Vuokattiin rakennetaan elokuvakylä ja Hollywood-tason studio. Norvanto ja Puustinen ovat jo allekirjoittaneet studiosta sopimuksen yhdysvaltalaisten huippuammattilaisten Steve Griffithin ja Jacob Nguyenin kanssa. Griffith on muun muassa tuottanut efektejä Marvel-elokuviin ja Stranger Things -Netflix-sarjaan. Griffith ja Nguyen ovat sopimuksen myötä sitoutuneet tuomaan asiakkaitaan, tiimejään ja yhteistyökumppaneitaan Sotkamoon.

– Studio valmistuu kahden–kolmen vuoden kuluessa. Se on LED-studio, mikä tarkoittaa sitä, että voimme tuottaa elokuvia samalla tekniikalla, jolla vaikkapa Star Wars Mandalorian -elokuva tehtiin, Norvanto kertoo.

– Studiokylä luo ison yhteisön ja välillisesti satoja, jopa tuhansia työpaikkoja. Infrastruktuurista tulee niin suuri, että se tuo Kainuun alueelle paljon uutta.

Kiusaamista ja näyttämisen halua

Miika J. Norvanto syntyi Ruotsissa. Kun hän oli kaksivuotias, perhe muutti Suomeen – ensin Lohjalle ja kolmen vuoden päästä Vuokattiin, jossa hänen isänsä, nykyään radiopastorina tunnettu Jukka Norvanto johti Suomen Raamattuopiston Vuokatinranta-leirikeskusta.

– Sotkamo ei tuntunut silloin pieneltä paikalta, koska tapasimme Vuokatinrannassa jatkuvasti suuria ihmisjoukkoja, Miika J. Norvanto muistelee.

Lapsuus oli turvallinen ja kodin ilmapiiri kannustava. Vapauden tunne oli läsnä. Kristillisyys oli osa arkea. Lapsia oli kolme.

– Rukoiltiin yhdessä ja luettiin Ikuisia kertomuksia. Raamatun tarinat tulivat tutuiksi. Arvot ja rajat olivat selkeät. Päihteiden käyttöön ja seurusteluihin oli tiukat ehdot.

Isän kanssa katsottiin myös sarjoja ja elokuvia. Niiden maailma kiehtoi Norvantoa.

– Minusta piti kyllä tulla pappi tai opettaja. Se saattoi johtua siitä, että isäni on pappi ja äitini opettaja. Mutta koin oikeasti kiinnostusta niihin ammatteihin.

– Sitten saimme äitini työpaikalta lainaksi videokameran.

Norvanto oli tuolloin lukioikäinen. Hän oli jo lapsena pitänyt näyttelemisestä.

– Oli kiehtovaa katsoa, miltä oma esiintyminen näytti. Kamera edusti kokonaan uudenlaista maailmaa. Luomisvoima räjähti käsiin.

Tuossa vaiheessa nuorukainen oli ehtinyt jo kokea elämässään kovia. Kuin vastakohtana kodin turvalliselle ympäristölle, koko yläasteen jatkunut koulukiusaaminen oli haavoittanut häntä syvästi.

– Kiusaaminen johtui siitä, että olin pienikokoinen. Se oli fyysistäkin. Koko ajan piti tapella. Aloitin judon, jotta voisin laittaa kiusaajilleni kampoihin.

– Mutta ennen kaikkea päätin ryhtyä leffatähdeksi. Halusin kostaa ja näyttää koko maailmalle. Ajattelin, että saisin rahaa, mainetta ja naisia.

Liian paljon liian nuorena

Norvanto ryhtyi tuumasta toimeen. Kaveriporukalla tehtiin ensin lyhyt-
elokuvia ja sitten ensimmäinen oma pitkä elokuva, jonka nimi oli James Blond ja Kultainen tuska.

– Se oli vajaan puolentoista tunnin pituinen leffa, jossa oli mielestäni ihan hyvä käsikirjoituskin. Oli vuosi 1999 ja elettiin VHS-aikaa, mikä tarkoitti sitä, että elokuva leikattiin pause-play-rec -systeemillä. Tietokone-editointi avasi minulle uudet maailmat vasta myöhemmin.

Samana vuonna Norvanto alkoi kaverinsa Pertti Huotarin kanssa työstää suurta suomalaista sankarieeposta, jonka nimeksi tuli Barbaarit menneisyydestä. Norvanto käsikirjoitti, ohjasi ja näytteli elokuvassa itsekin – miekkaili ja esitteli lihaksiaan. Elokuva valmistui 2001, kun Norvanto oli 19-vuotias.

– Se oli ensimmäinen elokuvani, joka pääsi laajaan levitykseen. Se kiersi vuoden verran elokuvateattereissa. Yli kaksi tuhatta katsojaa oli siihen aikaan tämän kaltaiselle elokuvalle hyvä saavutus.

– Siitä ei tullut maailmaa mullistava teos, mutta se oli lähtölaukaus uralleni.

Se oli myös onnistunut kosto kiusaajille. Kosto ei kuitenkaan ollut niin suloinen, kuin Norvanto oli odottanut.

– Ei ole hyvä tilanne, kun 19-vuotiaana kaikki on jo toteutunut. Siinä nousee kusi päähän ja luulee olevansa parempi kuin muut.

– Elämä ei muuttunut miksikään. Kaiken saavuttaminen ei tehnyt onnelliseksi. Mainekin on hyvin katoavaista.

Koko perhe mukana elokuva-alalla

Miika J. Norvannosta ei lopulta tullut näyttelijää eikä ohjaajaa. Hänen intohimonsa suuntautui elokuvien tuottamiseen.

– Siihen on yksinkertainen syy. Kun joutuu tekemään niin paljon itse, näyttelemiseen ja ohjaamiseen menee vain murto-osa siitä ajasta, joka kuluu editoimiseen ja tuotantoon. Siksi ammattitaito kehittyi nopeammin tuottamisessa.

– Osaan kyllä näytellä, mutta en ole niin kyvykäs, että voisin elää sillä. Edelleen näyttelen kuitenkin pikkurooleja huvin vuoksi. Tuottamisen osaan ja nautin siitä, että saan ohjata prosessia. Osallistun vahvasti elokuvien ideointiin, konseptointiin ja käsikirjoittamiseen. Tarinoiden kertominen on lähellä sydäntäni.

Norvannon yhtiö Black Lion Pictures on kunnostautunut kansainvälistäkin kulttimainetta niittäneiden indie-elokuvien tuottajana ja levittäjänä. Yhtiön levittämiä tunnettuja elokuvia ovat esimerkiksi hyväntekeväisyysdokumentti Autolla Nepaliin – Unelmien elokuva (2014), joka voitti yleisön suosikkielokuvan palkinnon Jussi-gaalassa, kauhukomedia Bunny the killer thing (2015) sekä suomalainen supersankarielokuva Rendel (2017).

– Näiden elokuvien myötä olemme kansainvälistyneet. Se on ollut suuri askel eteenpäin.

Norvannon vaimo Pirita työskentelee samassa yhtiössä miehensä kanssa. Hän vastaa ”kokonaisvaltaisesta koordinoinnista” sekä maskeeraus- ja puvustussuunnittelusta.

– Meillä on myös viisivuotias Mikaela-tytär, joka näyttelee uudessa The Creeps -elokuvassamme, jonka kuvaukset ovat nyt käynnissä täällä Vuokatissa.

Mikaela tekee ensiroolinsa nimekkäässä seurassa, koska The Creepsissä näyttelee myös Highlander-elokuvista tuttu Hollywood-tähti Christopher Lambert.

”Olen isäni linjoilla”

Norvanto kertoo, että elokuva-alalla kristillisyys on pahimmillaan ”vaiennettu vakaumus”.

– Kulttuuriala on monesti siinä mielessä pimeä paikka.

– Varsinkin nuorena tuli omaa uskoa piiloteltuakin. Nyt kun on tullut ikää ja kokemusta, on helpompi edustaa omaa kantaansa yhteisössä. Mielelläni kerron uskon asioista, mutta en pakota ihmisiä niiden äärelle. Useammin tuon vakaumuksen esille läsnäolollani, teoillani ja käytökselläni.

Mielelläni kerron uskon asioista, mutta en pakota ihmisiä niiden äärelle.

Norvanto kertoo, ettei kyseenalaista Raamatun auktoriteettia, ja muutenkin hän katsoo olevansa hengellisesti isänsä linjoilla. Jukka-isän Raamattu kannesta kanteen -ohjelmia on tullut kuunneltua varsinkin vaikeina aikoina.

– Sanotaan näin, että Herra on kyllä laittanut rukoilemaan ja näyttänyt, miten pieni ja apua tarvitseva minäkin olen joka päivä. Isäni ohjelmissa on mielestäni oikea, Raamattuun perustuva oppi kiihkottomasti esitettynä. En ajattele niitä kuunnellessani, että isäni puhuu, vaan koen, että Jumala puhuu sanansa kautta.

Norvanto paljastaa unelmoivansa omasta kristillisestä elokuvasta. Pienimuotoisesti asia onkin jo käynnistynyt. Norvanto on puheenjohtajana Versova Puu -yhdistyksessä, joka tuottaa nuorten-
elokuvia yhteistyössä Sotkamon seurakunnan kanssa.

– Ensi kesänä teemme Versovan Puun kautta kristillisen elokuvan, joka on tarkoitus saada isoon levitykseen.

Mistä tunnistaa väärän unelman?

Miika J. Norvanto unelmoi suurista mutta tietää omasta kokemuksestaan, että unelmoida voi myös väärin.

– Usein unelmat keskittyvät siihen, kuinka minä voisin saada itselleni asioita. Se johtaa siihen, että saavutetut unelmat eivät tee onnelliseksi. Ja usein juuri väärät unelmat toteutuvat. Niiden toteutumista seuraa vain tyhjyys.

Studiokylä luo ison yhteisön ja välillisesti satoja, jopa tuhansia työpaikkoja. Infrastruktuurista tulee niin suuri, että se tuo Kainuun alueelle paljon uutta.

– Mutta jos unelman pohjana onkin muiden palveleminen, ei tarvitse pelätä, että se toteutuu. Voi ajatella laajemmin – mitä kaikkea hyvää oma unelma voisi muille ihmisille tuoda.

Kajawood-hanke on juuri sellainen unelma.

– Se tuo ihmiset yhteen, ja toivottavasti se antaa monelle työpaikan. Kyseessä ei ole pelkästään studio vaan koko aluetta ja elokuva-alaa palveleva keskittymä.

– Se ole enää pelkästään minun unelmani.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: