Lähde lapsen kanssa mediamatkalle
Lasten ja nuorten erottamatonta suhdetta internettiin kuvastaa bussimatkalla kuultu keskustelu. Muutama alakoululainen pohti, luopuisivatko he mieluummin kädestä vai pääsystä nettiin. Jokainen oli valmis antamaan pois mieluummin kätensä.
Diginatiivit ovat netissä erityisesti viihtyäkseen, sekä pitääkseen yhteyttä kavereihin. Mahdollisuudet ovat valtaisat myös oppimiseen. Varjopuoliakin löytyy, mutta sosiaalisesta mediasta eli somesta ei kannata luoda ”mörköä” mielessään. Tähän rohkaisee mediakasvatuksen ammattilainen Milka Myllynen.
– Sosiaalinen media ei ole katoamassa mihinkään. Se on mahdollisuus oppia kommunikaatiotaitoja ja rakentaa yhteisöjä, hän nostaa esiin myönteisiä puolia.
Lasten mediankäytöstä kannattaa olla kiinnostunut samoin kuin muustakin vapaa-ajanvietosta. Kun keskusteluyhteys yleisesti pelaa, on helppo kysyä, mitä olet tänään somessa puuhaillut. Lapsi taas voi vaivattomasti kääntyä vanhempien puoleen kysymystensä kanssa.
– On myös hienoa, jos lapsi voi opettaa aikuista mediankäytössä.
Myllynen kutsuukin sitä yhteiseksi mediamatkaksi, jossa opitaan puolin ja toisin.
Pelaako lapsi liikaa?
Moni kasvattaja pähkäilee, kuinka paljon lapsi saisi uppoutua puhelimen ja pelien maailmaan. Myllynen ohjeistaa, että käyttö on yleensä sopivaa, jos elämässä riittää muutakin sisältöä, kuten kavereiden tapaamista ja ulkoilua, ja koulutehtävät tulevat tehdyksi. Varoitusmerkki on se, jos käytös alkaa muuttua. Rajojen vetämiseen vaikuttaa myös kasvuympäristö. Ruutuaikasuosituksia onkin haastava antaa.
– Se mikä herkälle lapselle on liikaa, ei toiselle lapselle välttämättä ole.
Pelien ikärajasuosituksia tulee seurata ja sitä, mitä peliyhteisöissä tapahtuu.
Pelaamista ja puhelimen käyttöä voi halutessaan hillitä esimerkiksi sopimalla, että tunti ennen nukkumaanmenoa laitteet hiljenevät. Osassa perheistä lapset jäävät viestittelemään pikkutunneille.
– Jos muu ei auta, puhelimen voi ottaa yöksi pois tai voidaan sopia sen asettamisesta lentotilaan. Myös sen pystyy rajaamaan, ettei netti toimi yöllä.
Kiusaamisessa keskustelu ratkaisevampaa kuin käyttäjien estäminen
Huolta joillekin aikuisille aiheuttaa se, miten yleistä kiusaaminen somessa on. Eikä välituntivalvoja ole siellä paikalla, Myllynen huomauttaa.
– Jos kiusaaminen tapahtuu vaikka luokan WhatsApp-ryhmässä, opettajan tehtävä on puuttua tilanteeseen. Jos taas kiusaaja on vapaa-ajalla jokin tuttu tai tuntematon henkilö, hänen viestinsä voi tarvittaessa estää.
Estot eivät kuitenkaan lakaise maton alle keskustelun tarvetta. Myöskään poistaminen ryhmästä tai somen kieltäminen ei ratkaise ongelmia. Se voi synnyttää suuremman haasteen eli ulkopuolisuuden.
Jos jossakin kaveriryhmässä ilmenee kiusaamista, Myllynen neuvookin ottamaan yhteyttä muiden vanhempiin ja käymään samalla keskustelua yhteisistä pelisäännöistä.
– Somessa kommunikoidaan samoin kuin kasvotusten. Tämä asia hämärtyy usein aikuisillakin.
Rikosilmoitus joskus paikallaan
Entä miten voisi turvata sen, ettei lapsi katsele sopimatonta materiaalia? Yksi tapa on rajata pois pääsy esimerkiksi aikuisviihteeksi luokitelluille sivustoille. Sopimaton voi usein tarkoittaa myös pelottavaa ja hämmentävää, Myllynen selittää. Omalla älylaitteella pystyy myös seuraamaan, mitä lapsi katsoo.
– Jos taas lapsi saa sopimattomia viestejä, niistä voi tehdä rikosilmoituksen.
Ole armollinen itsellesi
Joskus mediankäytön valvominen tuntuu raskaalta tehtävältä. Arjen kiireessä jutteluhetket saattavat jäädä jalkoihin ja ruutuajat paukkuvat. Myllynen muistuttaa kuitenkin perustuksestamme: armosta.
– Ole sen verran kiinnostunut ja läsnä, kun elämä antaa myöten. Jos lapsi on tällä viikolla ollut todella paljon netissä, ei maailma kaadu siihen.
Sekin on jo paljon, jos lapsi ymmärtää, että äidille tai isälle voi aina kertoa, jos jotakin ei osaa, tulee kiusatuksi tai jokin hämmentää netissä.
Aikuinen saa myös tunnustaa tietämättömyytensä.
– Kukaan ei pysy perässä, kun koko ajan tulee lisää applikaatiota, Myllynen naurahtaa.
Kasvatus kokonaisuutena on hänestä oppimismatka.
– Vaikka olisi kymmenen lasta, yhdestoista voi olla tosi erilainen ja hänen kanssaan on käytävä läpi erilaiset asiat kuin muiden kanssa.
Suosittuja sovelluksia
TikTok
Käyttäjät tekevät 15 sekunnin videopätkiä. Ikäraja on 13 vuotta, mutta rajoitusta on helppo kiertää – kuten monissa muissakin sovelluksissa. TikTokissa tilin voi asettaa yksityiseksi ja kommenttien lähettämisen muilta kuin kavereilta voi estää.
Snapchat
Snapchat aukeaa suoraan kameraan, josta lähetellään spontaaneja kuvia ja videoita kavereille. Sovelluksessa voi määrittää, ketkä voivat olla käyttäjään yhteydessä tai näkevät esimerkiksi oman sijainnin. Sijaintitiedot kannattaa kytkeä sovelluksista pois.
Tässä tekstiviestien korvaajassa voi esimerkiksi piilottaa paikallaolotiedot ja profiilikuvan. Toisen käyttäjän voi myös estää. Etsi kohta “yksityisyysasetukset”.
Suositussa kuvapalvelussa tilin voi myös asettaa yksityiseksi ja estää häiritseviä käyttäjiä. Jos Instagramiin liittyy vanhempi seuraamaan lastaan, lapset saattavat perustaa toisen tilin, eli feikki-Instan. Se on kaverien kesken käytettävä tili, josta vanhemmille ei kerrota.
Saako lapsen viestit lukea ilman lupaa?
Kuvitellaan tilanne. Vanhempi käy teininsä huoneessa ja huomaa puhelimen näytöllä vilahtavan viestin, jossa puhutaan jotain sukupuolielimistä ja ehdotetaan tapaamisesta. Lapsi kuitenkin nappaa puhelimen eikä halua kertoa, mistä on kyse.
Mikä silloin neuvoksi? Pitäisikö lukea viestit väkisin tai myöhemmin salaa?
Viestintäsalaisuus koskee myös alaikäistä. -Viestien lukeminen voikin olla rikos, viestintäsalaisuuden loukkaus.
Lapsen täyttäessä 15 vuotta hänen puhelimeensa ei myöskään saa enää asentaa seurantaohjelmaa ilman hänen lupaansa.
Huoltajilla on kuitenkin lain mukaan oikeus ja velvollisuus huolehtia lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista. Joskus siis viestit on aiheellista lukea. Lukemisen tulee perustua vain huoleen, ja lapselle tulee ensin antaa mahdollisuus kertoa asiasta.
Nettipoliisi ja ylikonstaapeli Marko ”Fobba” Forssin mukaan laki onkin tulkinnanvarainen. (Vauva-lehden kolumni, 2016)
”Lakikirjoista ei löydy sitäkään, saako vanhempi takavarikoida tai laittaa jäähylle lapsen iPadin tai määrätä hänet kotiarestiin koulussa hölmöilystä. Nämä kuuluvat keinoihin, jotka jokainen vanhempi määrittää itse”, Forss havainnollistaa.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Katso myös alla olevalta videolta, miksi muusikko Pekka Simojoki lukee Uutta Tietä.