Sielun suursiivous

Elettiin vuotta 2014. Jo pitkään Pete Nuotio oli voinut pahoin sisäisesti. Mieli tuntui likaiselta, mutta siinä missä likaisinkin tila voidaan raivaussiivota, sielun puhdistamiseen ei ollut pikakonsteja tarjolla. Ulkonaisesti kaikki oli hyvin: Petellä oli ihana perhe ja hyvä työpaikka. Vahingolliset tottumukset, kuten alkoholi, tupakka ja kiroilu pitivät kuitenkin miestä otteessaan. Eräänä iltana hän käveli kirjahyllylle ja huomasi, että siellä on Raamattu.

– Aloin lukea sitä sieltä täältä ja tehdä muistiinpanoja. Pian tajusin, että jos jatkan lukemista, siltä tieltä ei ole paluuta, hän kertoo.

Pete teki tietoisen päätöksen jatkaa Raamatun lukemista.

– Koin, että aloin puhdistua sisäisesti, kun luin Raamattua. Viikkojen kuluessa minusta alkoi tuntua siltä kuin olisin uudestisyntynyt, hän sanoittaa.

Pete Nuotio ymmärsi, että kukaan meistä ei tee mitään, mitä Jumala ei näkisi ja kuulisi. Ihmisluonto on kieroutunut. Luulemme, että voimme olla piilossa mielemme sopukoissa. Jumalan edessä olemme kuitenkin kuin avoin kirja. Pete uskoo, että kun hyväksymme tämän, voimme ottaa armon vastaan, eikä meidän tarvitse enää jaksaa kaikkea omin voimin.

– Kaikki tämä on mahdollista, koska Jeesus kuoli ristillä sovittaen jokaisen synnin. Tämä pitää uskoa ja ottaa lahjana vastaan. Voin kaikessa vajavuudessani sanoa: Auta minua rakas Jeesus, ja Jumala tekee sen.

”Pystyin antamaan anteeksi isälle hylkäämisen ja laiminlyönnit”

Veli-Pekka ”Pete” Nuotio kasvoi Porissa keskiluokkaisen ja mallikelpoisen perheen poikana. Jotain oli kuitenkin hukassa.

Pete Nuotio kertoo, että perheen isä tutki yliluonnollisia asioita määrätietoisesti. Hän halusi tietää, mitä on materiaalisen todellisuuden ulko- tai yläpuolella. Vuosikymmeniä kestänyt jooga- ja astrologiaharrastus antoi etsijälle ehkä joitain vastauksiakin, mutta lopulta isä sairastui vakavaan masennukseen. Hän hylkäsi perheensä ja vanhemmat erosivat. Pojan välit isään menivät poikki: keskusteluyhteys katkesi 25 vuodeksi.

– Kun isäni joutui varhaiseläkkeelle masennuksen takia, hän löysi Jeesuksen ja seurakunnan rukouspiirin. Jeesuksen avulla hän tuli terveeksi, ja hän myös roikkui Herrassa tosi lujasti. Löysimme toisemme myös isänä ja poikana, Pete sanoo.

Ikääntyvä isä sai aivoinfarktin ja sairastui syöpään. Pete hoiti häntä ja yhteiset keskustelut auttoivat ottamaan uskon ensiaskelia. Pete Nuotio ymmärsi, että anteeksisaaminen ja -antaminen ovat keskeisintä koko kristinuskossa.

– Pystyin antamaan anteeksi isälle kokemani hylkäämisen ja laiminlyönnit. Se oli valtava juttu ja vapauttava kokemus, joka avasi elämässäni kuin uuden sivun, hän todistaa.

Aikuinen mieskin voi olla Jeesuksen pieni karitsa

Nykyään Pete kyselee Jumalalta apua arkisiin pieniinkin asioihin. Näin voi asettua Jumalan lapsen asemaan.

– Pidän ajatuksesta, että olen Jeesuksen pieni karitsa, Pete sanoo lainaten Raamatun vertausta Hyvästä Paimenesta ja hänen lampaistaan.

Mies kehottaa rakentamaan elävän ja henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen.

– Se on elävä suhde siksi, että Jeesus elää. Kukaan ei voi luoda ja ylläpitää sitä suhdetta sinun puolestasi. Jumalan Pyhä Henki johdattaa ja saa aikaan tämän suhteen, kun hän antaa meille uskon Jeesukseen. Pyhä Henki opettaa myös ymmärtämään Raamattua, hän opastaa.

Ex-joogin poikana Pete Nuotio ajattelee nyt, että jooga, astrologia ja salatieteet ovat asioita, joihin ei pidä sekaantua. Ne voivat johtaa mielenterveyden menettämiseen ja ovat ajanhukkaa.

– Kristillisessä rukouksessa taivaan Isä kuuntelee luomiaan ihmislapsia. Hän on ainut ja oikea Jumala. Kun uskon ja rukouksen keskiössä on Jeesus, ollaan turvallisilla vesillä. Muu voi viedä vaaroihin hengellisessä mielessä, Pete Nuotio sanoo.

Ilman ankkuripisteitä uskonelämä ajautuu ulapalle

Pete Nuotio viihtyy edelleen lapsuutensa kotikaupungissa vaimonsa ja Hessu-koiran kanssa. Kolme aikuista lasta ovat jo vuosia eläneet omillaan. Kavereiden kanssa perustettu artistirukouspiiri on ollut koronaepidemian takia tauolla.

– Huomaan ajautuvani ulapalle uskonelämässä, kun ankkuripisteet – jumalanpalvelus ja rukouspiiri – puuttuvat. Tällöin työmurheetkin jäävät herkemmin päälle, hän sanoo.

Pete Nuotio on työskennellyt konsulttina suuressa pohjoismaisessa it-talossa. Haastatteluhetkellä hän on joutunut lomautetuksi, koska tehtaita ajetaan alas koronapandemian takia.

– Olen päättänyt käyttää ajan odottamalla Herraa. Kyselen, mitä hän tahtoo minun tekevän. Raamatussa luvataan, että Jeesus ohjaa meitä oikeaan suuntaan aivan kaikessa, koska hän on tie, totuus ja elämä, Pete Nuotio uskoo.

”Olimme epäjumalia”

Dingo-yhtyeen ex-kosketinsoittaja Pete Nuotio eli läpi ennennäkemättömän suosion herättämän hysterian.

-Tykkäsin kilkuttaa pianoa, mutta olin laiska harjoittelemaan, eikä minusta tullut hyvää muusikkoa, Pete Nuotio toteaa vaatimattomasti, mutta sanoo, että musiikki itsessään on aina kiehtonut häntä.

Peten äidin puoleisessa suvussa on ammattimuusikoita ja isoveljestä tuli viulisti. Pete laitettiin pianotunneille äidin aloitteesta. Vuonna 1983 ansaitut 12 300 mummonmarkkaa nuorukainen sijoitti Roland Juno60 -merkkiseen syntetisaattoriin. Analogistisyntikan soundimaailma vei mennessään. 1980-luvun alussa Pertti ”Nipa” Neumann etsi bändiinsä syntikan soittajaa. Pete Nuotio epäilee päässeensä bändiin siksi, että hän sattui omistamaan syntikan.

– Soittotaidolla ei ollut juuri mitään merkitystä. Niin bändejä perustettiin siihen aikaan, mies vahvistaa.

Ennätykset rikkoutuvat

Porilaisten poikien bändistä kasvoi huippusuosioon noussut Dingo-yhtye. Kaisaniemen konsertista vuonna 1984 alkoi hysteria, joka sai ennennäkemättömät mittasuhteet. Keikkapaikoilla bändiä turvasi poliisisaattue, koska ihmismassat olivat valtavia. Hämeenlinnan Ahvenistolle vuonna 1985 lippuja oli myynnissä 30 000. Ne loppuivat kesken ja aidat kaatuivat, kun paikalle tuli yli 70 000 ihmistä. Bändin jäsenet joutuivat tunneiksi mottiin keikkabussiin. Fanit hakkasivat keikkabussin seiniä ja kattoa.

– Dingo oli hyvä rockbändi ja elämässä oli bändivuosina huimaa säpinää. Suosio tietysti myös hiveli, mutta sen aiheuttama kaoottisuus murensi yhteistä musisointia. Bändi ei kestänyt tätä, Pete kertoo.

Bändielämään kuului 1980-luvulla myös runsas alkoholinkäyttö ja bändäritytöt.

– Oma päällimmäinen muistikuvani on, että en oikein koskaan tuntenut oloani kotoisaksi ja turvalliseksi Dingo-hysterian keskellä, Pete myöntää.

Dingo rikkoi vuosien 1984–1986 aikana kaikki siihen asti tehdyt levy- ja konserttimyynnin ennätykset Suomessa. Albumi Kerjäläisten valtakunta myi viikon aikana yhteensä 125 000 kappaletta ja nousi Suomen kaikkien aikojen myydyimmäksi suomalaiseksi albumiksi. Nykyään se on kaikkien aikojen neljänneksi myydyin kotimainen albumi.

Oli aika tunnustautua julkisesti Jeesuksen omaksi

Pete Nuotio uskoo, että epäjumalaksi korotettu ”stara” on vaarassa kadottaa itsensä täysin.

– Olimme epäjumalia, mutta ihminen ei kestä palvontaa. Kun alkaa elää vain roolinsa mukaista elämää, jää sellaisten voimien armoille, jotka ovat ihmiselle vahingollisia, hän summaa.

Showbisnes on muuttunut paljon muutamassa vuosikymmenessä. Kun Dingo teki paluun vuonna 2017, festareiden backstageilla salaatit loppuivat kesken. Pete tietää, että muusikon toimenkuvaan ei kuulu enää päihteidenkäyttö. Nyt halutaan soittaa hyvin ja selvänä. Vuonna 2017 tapahtunut Dingon paluu oli hieno, mutta Pete Nuotion osalta viimeinen lajissaan.

– Se oli hieno rundi. Keikoilla koimme suurta soittamisen iloa ja mukana oli paljon väkeä, joka oli ollut faniporukkaamme.

Oli myös aika tunnustautua Jeesuksen omaksi julkisesti.

– Pääsin kertomaan keikoilla uskoontulostani. Rundin yhteydessä se oli luontevaa. Jos Jumalalla oli tämä suunnitelmissa, niin ei ollut huono suunnitelma, Pete naurahtaa ja jatkaa, että hän oli kypsynyt riittävästi kyetäkseen kertomaan, miten Jeesus on koskettanut hänen elämäänsä.

Entä miten bändin jäsenet ottivat Peten todistuksen vastaan?

– Erittäin hienosti, ei se heille ollut mikään suuri yllätys, mies toteaa.

Rakkautta vastoinkäymisissä

Pete Nuotio palaa vuoteen 1984. Porilaisella grillikioskilla tapahtui tuolloin ratkaiseva kohtaaminen, joka muutti Peten elämän. Hän tapasi Saksasta kotikaupunkiinsa palanneen tytön, joka ei tiennyt mitään suosionsa huipulla keikkuvasta bändistä.

– Olimme bändinä lujassa nousukiidossa, mutta todellisuudessa olin uppoamassa syvään suohon. Oli pelastukseni, että tapasimme. Tuosta tytöstä tuli vaimoni.

Pete kertoo, että vaimo oli jo ensitapaamisen aikaan uskossa. Se on ollut vuosien varrella Petelle vahva todistus Jumalan todellisuudesta. Avioliitossa opetellaan nyt rakkautta vastoinkäymisissä, sillä vaimon vakava, krooninen sairaus on tullut heille pysyväksi perheenjäseneksi.

Musiikillakin on edelleen paikkansa Peten elämässä. Hän soittaa nykyään vetopasuunaa, jota hän kuvailee mahtavaksi soittimeksi.

– Kun Jumalan pasuuna kerran soi, sen tietävät kaikki kansat maailman eri kulmilla. Silloin Jeesus Kristus palaa takaisin maan päälle kuninkaana.

Pete kokee, että hengellinen virittyminen tuo herkkyyttä soittamiseen.

– Minua kiinnostaa improvisaatio. Se on varmaankin puhtaimmillaan lähellä rukousta, keskustelua hengessä Jumalan kanssa.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: