Suorittamisen tilalle tuli rauha

-Kun tulin kotiin kilpailusta, romahdin täysin. Olin tippunut ensimmäisessä livelähetyksessä, palasin lapsiperhekaaoksen keskelle, ja kotona oli tapahtunut vesivahinko.

Näin muistelee Ida Bois, 32, viiden vuoden takaista kevättalvea, jolloin hän osallistui Ylen Uuden Musiikin Kilpailuun. Jollekin toiselle pääsy suositun kilpailun tv-finaalilähetyksiin olisi jo itsessään ollut iloinen saavutus, mutta Idalle karsiutuminen jatkosta oli pettymys, johon kiteytyi uupumus suorittamiseen.

– Olin aina kahlinnut itseni sisäisiin paineisiin. Koin, että arvoni tulee siitä, mitä teen ja saavutan. Tärkeää oli se, mikä näkyi ulospäin. Jahtasin jatkuvasti jotakin unelmaa, ja läpimurto omalla musiikilla oli yksi isoista haaveistani.

”Miksi en ole onnellinen?”

Romahduksen jälkeen Idan päällimmäinen tunne oli, ettei hän ole onnellinen. Tuli pakottava tarve päästä omasta elämästä jonnekin pois.

Ensin Ida syytti onnettomasta olostaan avioliittoaan ja perhe-elämää. Hän oli mennyt jo parikymppisenä naimisiin nuoruudenrakkautensa Laurin kanssa, ja parin kolme lasta olivat kaikki tuolloin alle kouluikäisiä.

– Meille tuli parisuhdekriisi, ja palasin sairaanhoitajan töihin saadakseni irtioton kotona lasten kanssa olemisesta. Halusin tilaa itselleni ja etsiä elämälleni uudelleen merkityksen, Ida kertoo.

Hetkeksi Ida menetti myös uskonsa Jumalaan. Hän oli kasvanut uskovassa kodissa, joten kristinuskon asiat olivat tuttuja jo lapsuudesta. Levottoman teini-iän jälkeen Ida oli päättänyt myös itse seurata Jumalaa.

– Sitten kyseenalaistin senkin. En ollut varma, tunnenko Jumalaa ollenkaan. Mihin oikein uskon?

”Yhtäkkiä tuli ylitsevuotava rakkaus”

Kriisi ei lopulta hidastanutkaan Idan vauhtia. Päinvastoin arjen kiire vain kiihtyi, kun perhe-elämän ja musiikkiprojektien rinnalle tuli myös kokoaikatyö.

– Kutsun sitä kohkaamiseksi. Se on aina ollut minulle tyypillistä, ja lähdin jälleen samoille tutuille raiteille. En osannut lopettaa, vaikka olin todella väsynyt.

Ida alkoi kuitenkin jälleen lukea Raamattua ja rukoilla.

– Kyselin Jumalalta, missä ja kuka hän oikein on. Halusin löytää hänet taas.

Eräänä iltana kolme vuotta sitten Ida kuunteli saarnan, jossa esitettiin kuulijalle kysymys: ”Onko sinun ja Jumalan väleissä jotakin epäselvää?” Ida rukoili, että hänen ja Jumalan suhde saisi selkiytyä. Seuraavana yönä hän heräsi oloon, jota hän kutsuu aidoksi synnintunnoksi.

– Se oli voimakas hengellinen kokemus. Ensimmäistä kertaa koin, että rukoukseeni vastattiin, vaikkakin aivan eri tavalla kuin oletin. Minulle tuli selvä tunne siitä, että olen syntinen ja Jumala armollinen. Jumala on pyhä, minä en. Ymmärsin, että Jumala haluaa minulle jotakin paljon kauniimpaa ja parempaa kuin osasin ajatellakaan.

– Olin ollut kymmenen vuotta uskossa. Olin puoliymmärtämättömästi aikanaan sanonut Jumalalle, että seuraan häntä. Siitä alkaen hän oli viisaasti ja vähitellen murtanut elämässäni tilaa itselleen, kunnes lopulta tulin pisteeseen, että annoin hänelle oikeasti kaikkein tärkeimmän paikan. Ensimmäistä kertaa rakastuin Jumalaan, Ida kertoo.

Idalle tuli halu oppia tuntemaan Jumala paremmin ja viettää aikaa hänen kanssaan. Siksi Raamatun lukeminen tuli tärkeäksi.

– Herään aamuviideltä, että ehdin rukoilla ja lukea Raamattua rauhassa, ennen kuin lapset heräävät, Ida nauraa.

– Se voi kuulostaa hullulta, mutta tavasta on tullut minulle elinehto. Jaksan paremmin, kun saan päivän aluksi kuulla Jumalalta hyvät uutiset!

Ida kertoo huomanneensa, että Raamattu todella vaikuttaa elämään sekä hengellisesti että konkreettisesti. Raamatun lukemisen kautta Ida on oppinut tuntemaan Jumalaa entistä enemmän ja alkanut kokea itsensä rakastetuksi riippumatta siitä, mitä hän tekee.

Arvot ja arki uuteen järjestykseen

Ida Bois kutsuu hengellistä prosessiaan uudistumiseksi. Suhde Jumalaan uudistui, arvomaailma uudistui ja arki uudistui. Elämään tuli uudenlainen onni ja rauha. Kristittynä eläminen ei tarkoita täydellisyyttä, mutta sydämen asenne moneen asiaan on muuttunut.

Aviokriisin myötä myös Idan puolisolla Laurilla alkoi samanlainen uudistuminen. Kasvuvaiheesta tuli pariskunnan yhteinen. Kesällä 2020 Boisit viettävät 12. hääpäiväänsä.

– Parisuhteeseemme on tullut lisää harmoniaa. Olen lakannut hakemasta elämääni täytettä Laurista. Aiemmin kaipasin, että hän tekisi minut onnelliseksi. Tarve oli niin kova, ettei sitä pysty toinen ihminen täyttämään, ja seurauksena oli vain konflikteja. Nyt hengityskoneeni on Jumala, ei Lauri. Se on iso helpotus meille kummallekin, Ida toteaa.

Myös suhtautuminen lapsiin muuttui. Ida iloitsee siitä, että viihtyy 10-, 8- ja 6-vuotiaiden lastensa kanssa nykyään erinomaisesti. Pahimpina väsymyksen aikoina lapsetkin tuntuivat raskaalta asialta, josta piti jatkuvasti saada irtiottoja.

– Mitä enemmän suostun päästämään Jumalaa elämäämme, sitä enemmän näen lapset siunauksena. Kiitämme lapsista joka ilta, ja seuraamme ilolla heidän kasvuaan. Toki vanhemmuuteen ja perhe-elämään liittyy edelleenkin haasteita. Välillä lähden metsään itkemään epäonnistumisia ja riittämättömyyttä ja pyydän Jumalalta apua, Ida sanoo.

Viime vuosina Boisit ovat järjestäneet arkensa uusiksi perheen ehdoilla. Ida vähensi työaikaa ja palasi osittain kotiäidiksi. Hän kokee, että hänen kutsumuksensa on tällä hetkellä ensisijaisesti perhe.

Elämä tuntuu Idasta nykyään levolliselta: kiire on helpottanut arkijärjestelyjen myötä, mutta rauha on tullut ennen kaikkea siitä, että elämällä on tarkoitus. Idan mielestä se on elää yhteydessä Luojaan ja toisiin ihmisiin.

– Kaikki, mitä me teemme, on toisarvoista sen rinnalla. Olennaisinta on rakastaa Luojaa kaikesta sydämestä ja kasvaa siinä yhteydessä.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: