– Mielestäni Kansanlähetyksen pitäisi rakentaa jumalanpalvelus­yhteisöjä, joissa myös lapset ja nuoret oppisivat käymään säännöllisesti, Nuorten Maailman aluekoordinaattoriksi puolentoista vuoden tauon jälkeen palannut Toni Kokkonen sanoo.

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, Toni Kokkonen huomasi oltuaan seurakuntapappina puolentoista vuoden ajan Lahden Salpausselän seurakunnassa. Mies on juuri palannut aiem­paan tehtäväänsä Kansanlähetyksen Nuorten Maailman aluekoordinaattoriksi. Mutta ei se ole vihreämpää Kansanlähetyksessäkään. Paikallisseurakunnassa ja herätysliikejärjestössä on omat vahvuutensa ja omat haasteensa.

– Seurakuntien vahvuutena on selkeys. Salpausselän seurakunnassa kokoonnutaan kello kymmenen sunnuntaisin viettämään messua. Joukko kokoontuu Sanan ja sakramentin äärelle. Se on se, mitä kristityt ovat aina tehneet. Kansanlähetyksen paikallistasolla ei aina tiedetä, mikä tämä juttu on ja keitä pyritään tavoittamaan: uskovia vai ei-uskovia. On Varikkoa, Kohtaamispaikkaa ja raamattuopetusiltaa. Mutta messu on enemmän kuin se, että joku pitää raamattutunnin, Kokkonen näkee.

Kirkossa puhutaan siitä, että kasteet vähenevät ja siitä seuraa kirkollisverotuoton väheneminen. Huolenaiheena ei ole ihmisten hengellinen tila, vaan verotulojen väheneminen.

Herätysliikkeiden vahvuutena on Kokkosen mukaan yhtenäisempi arvopohja. Vaikkei kaikesta oltaisi samaa mieltä, mennään kuitenkin samaan suuntaan.

– Paikallisseurakunnissa taas on paljon luovimista. Pitää löytää kompromisseja, joihin kukaan ei ole tyytyväinen. Joutuu myös kamppailemaan omantunnon kysymysten kanssa.

Tämä voi konkretisoitua vaikkapa rippikoulussa, jossa opettajien kesken on aivan erilaiset käsitykset seksuaalisuudesta ja avioliitosta. Aina ei löydy myöskään yhteistä visiota, mitä varten kirkko on olemassa.

– Kirkossa puhutaan siitä, että kasteet vähenevät ja siitä seuraa kirkollisverotuoton väheneminen. Huolenaiheena ei ole ihmisten hengellinen tila, vaan verotulojen väheneminen.

Emme taistele samasta kakkupalasta

Työ paikallisseurakunnassa vahvisti Toni Kokkosen pappiskutsumusta ja näkyä jumalanpalvelusyhteisöistä.

– Unelmatila, johon haluaisin nuorisotyössä päästä, ei ole niinkään se, että meillä kävisi Ryttylän tapahtumissa viisisataa nuorta. Mielestäni meidän pitäisi Kansanlähetyksessä rakentaa jumalanpalvelusyhteisöjä, joissa myös lapset ja nuoret oppisivat käymään säännöllisesti. Sen ympärillä voisi olla nuorten raamis tai nuortenilta.

Mutta mihin sitten tarvitaan herätysliikkeiden omia jumalanpalveluksia ja omaa nuorisotyötä? Toisinaan herätysliikkeet on nähty kirkossa häiriötekijänä, jonka toiminta on kilpailevaa toimintaa.

– Herätysliikkeiden nuorisotyö kasvattaa valtavan määrän lähetystyöntekijöitä ja myös kirkon työntekijöitä. Toivon, että herätysliikkeitä arvostettaisiin. Ne ovat kirkolle siunaus.

Toni Kokkonen ei näe, että jaossa olisi vain tietty pala kakkua, josta paikallisseurakunnat ja herätysliikkeet tappelevat keskenään.

– Edelleen Suomessa on valtava määrä nuoria, jotka eivät osallistu mihinkään kristilliseen toimintaan. Kentälle mahtuisi paljon enemmän työmiehiä ja -naisia.

– Olisi kiva, jos päästäisiin siihen, että herätysliikkeet olisivat tienraivaajia. Ne voisivat perustaa uusia jumalanpalvelusyhteisöjä. Esimerkiksi Englannissa New Wine -liike istuttaa uusia seurakuntia ja niistä tulee sitten Englannin kirkon paikallisseurakuntia. Mutta sellainen vaatisi meillä nykytilanteeseen muutosta.

Pois ”kaikessa mukana” -taudista

Uusi Tie uutisoi marraskuussa 2019 Kansanlähetyksen nuoriso- ja rippikoulutyön resurssipulasta, joka johtaa muun muassa siihen, että ensi kesänä rippikoulujen määrää on vähennetty rajusti.

– Leireille on ilmoittautunut yhteensä 90 nuorta. Se on yli puolet vähemmän kuin viime vuonna, Toni Kokkonen avaa.

Hänen mukaansa ensi vuonna pyritään palaamaan jälleen normaalitilaan leirien ja leiriläisten määrän osalta. Ykkös- ja luovan riparin lisäksi ohjelmistoon on tarkoitus palauttaa tutut sportti-, tanssi- ja Lappi-riparit. Teemarippikoulut ovat olleet hyvä tapa tavoittaa ei-uskovista perheistä tulevia nuoria, mutta Kokkonen korostaa, että teemaripareiden taustalla on myös vahva teologinen pohja.

Kansanlähetyksen pitäisi päästä pois siitä taudista, että ollaan kaikessa mukana. Ei ole vaikeaa valita hyvän ja huonon vaihtoehdon välillä, mutta on vaikea valita, tehdäänkö tämä vai tuo hyvä asia.

– Niiden taustalla on inkarnaation teologia, jossa tuomme evankeliumia ”lihaksi” nuorten elämään leirin ulkopuolella. Olemme Kansanlähetyksenä olleet vuosia edelläkävijöinä urheilulähetystyön ja luovan ilmaisun käyttämisessä Jumalan valtakunnan työssä, ja haluan että olemme sitä myös tulevaisuudessa.

Mitä sitten tehdään resurssipulan kanssa? Miten Kansanlähetyksessä voitaisiin satsata tulevaan sukupolveen ja samalla pitää huolta siitä uskollisesta väestä, joka on pitkään kantanut liikettä ja rahoittanut sitä?

– Kansanlähetyksen pitäisi päästä pois siitä taudista, että ollaan kaikessa mukana. Ei ole vaikeaa valita hyvän ja huonon vaihtoehdon välillä, mutta on vaikea valita, tehdäänkö tämä vai tuo hyvä asia. On arvovalinta, mihin resursseja käytetään.

– Olen kuullut monelta ensimmäisen polven kansanlähetysläiseltä harmistumista siitä, kun toiminnassa ei ole lapsia ja nuoria. Uskon siis, että vanhemmalla polvella on paloa ja näkyä ja halua antaa ohjaksia seuraavalle sukupolvelle.