Marianna Parpala, 27, on tämän kauden nuorin kirkolliskokousedustaja. Hän hakeutui tehtävään, jotta kirkossa evankeliumi olisi kaiken keskus ja Jumalan sana kaiken pohja.

Marianna Parpala on ensimmäisen kauden kirkolliskokousedustaja. Kautta on jäljellä vielä puolisen vuotta. Seuraavat kirkolliskokousvaalit toimitetaan helmikuussa. Myös niissä Parpala aikoo asettua ehdolle.

− Parasta tässä tehtävässä on muiden edustajien kohtaaminen sekä mielenkiintoiset aiheet. Täällä joudun myös uudella tavalla koettelemaan omia näkemyksiäni, sillä olen tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat kanssani eri mieltä, Parpala sanoo.

Kirkolliskokous kokoontuu kaksi kertaa vuodessa viikon mittaiselle istuntojaksolle. Istuntojen ulkopuolella kirkolliskokousedustajat toimivat valiokunnissa. Parpala on yleisvaliokunnan jäsen.

– Aiheet ovat laajoja, mikä tuo työhön vaativuutta. Kirkolliskokouksen työ muistuttaa paljon eduskunnan työtä, hän kuvaa.

Kaksi asiaa kuitenkin erottavat kirkolliskokouksen eduskunnasta. Ensinnäkin kirkolliskokouksessa rukoillaan ja pidetään hartauksia. Parpalan mukaan rukousta voisi olla vielä nykyistäkin enemmän.

– Kirkko joutuu tekemään vaikeita ja vastuullisia päätöksiä, joihin tarvitsemme Jumalan viisautta.

Toinen asia, joka erottaa kirkolliskokouksen eduskunnasta, on Parpalan mukaan se, että toisten puheita kuunnellaan. Ilmapiiri on lämmin ja kunnioittava.

– Ulospäin kirkko näyttää riitaisalta, mutta kirkolliskokous osoittaa mielestäni hyvin sen, että suuristakin erimielisyyksistä huolimatta voimme kunnioittaa toisiamme ja tulla toimeen.

– En voi kuitenkaan kieltää sitä, ettenkö olisi huolissani kirkon tilanteesta. Monet erimielisyydet ovat niin perustavanlaatuisia, että on syytä kysyä, onko yhteisen tien löytäminen mahdollista. On surullista, miten kaukana olemme toisistamme.

Raskas avioliittokeskustelu

Viime vuosien kirkollista keskustelua on leimannut kysymys samaan sukupuolta olevien avioliitosta.

– Keskustelu on raskas ja osapuolia jakava. Olen myös turhautunut siitä, että vaikka kirkolliskokous on päättänyt, ettei kirkon avioliittokäsitystä muuteta, yksittäiset papit toimivat päätöksiä vastaan. Kirkon osallistuminen Helsinki Prideen lisää entisestään ihmisten hämmennystä, Marianna Parpala huokaa.

Tänä aikana moni pohtii, olisiko jo oikea aika erota kirkosta. Jotkut uhkaavat eroavansa, jos kirkko muuttaa avioliittokäsitystään. Onko Parpala itse harkinnut kirkosta eroamista?

– Olen kirkolliskokousedustaja, jotta voisin vaikuttaa kirkkoon sen sisällä. Kirkko on minulle rakas, joten en ole ajatellut siitä eroamista. Hereillä täytyy kuitenkin olla, Parpala vastaa ja jatkaa:

– Joudun itsekin pohtimaan, mikä on se raja, jonka ylittyessä kirkko ei ole enää osa Kristuksen kirkkoa. Minulla ei ole kysymykseen yksinkertaista vastausta. Joka tapauksessa uskon, että Jumala voi avata uusia teitä, vaikka kansankirkkomme tulisi tiensä päähän.

Parpala muistuttaa, että kirkon sisällä on edelleen paljon seurakuntia, jotka ovat uskollisia Jumalan sanalle ja tekevät hyvää työtä. Parpala rohkaisee herätyskristittyjä mukaan paikallisseurakuntien toimintaan.

– Herätysliikkeet ovat kirkon rikkaus. Toivon, että myös kirkko näkee sen.

Kirkon ei pidä etsiä ihmisten suosiota vaan Jumalan tahtoa

Marianna Parpalaa toivoo näkevänsä kirkon, joka nöyrästi kääntyy Jumalan puoleen etsien hänen tahtoaan.

– Kirkon tulisi olla uskollinen Jumalalle silläkin uhalla, että se ajautuisi epäsuosioon ihmisten silmissä. Se on lopulta ainoa kestävä tie.

Parpalan mukaan kirkon tulisi etsiä Jumalan tahtoa ensi sijassa Raamatusta, jonka kautta Jumala puhuu. Lisäksi hän toivoo kirkon heräävän evankelioimaan.

– Kirkon arvokkain aarre on Jeesuksen evankeliumi. Voiko kirkolla siis olla tärkeämpää tehtävää kuin siitä kertominen ihmisille?

Kirkon tilanteesta huolestuneita Parpala puolestaan rohkaisee rukoilemaan kirkon puolesta.

– Meidän ei pidä vaipua synkkyyteen. Aina on toivoa. Jumala pitää kyllä huolen omistaan.