Katoava kansankirkko

Kun kansankirkon jäsenmäärä laskee alle 50 prosenttiin kansasta, onko enää mielekästä puhua ”kansan” kirkosta? Vai onko silloin kyseessä yksi – joskin vielä suurin – ”vähemmistökirkko”?

Ruotsin kirkossa jäsenmäärän ennakoidaan kuuden vuoden sisällä laskevan alle 50 prosenttiin väestöstä. Kymmenen vuoden päästä saatetaan olla tilanteessa, jossa enää vähän yli 40 prosenttia kansasta kuuluu Ruotsin evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Jäsenmäärä romahtaa, sillä vielä vuonna 2000 kirkkoon kuului 82,9 prosenttia kansasta.

SUOMESSA Kirkon tutkimuskeskuksen arvioiden mukaan kirkon jäsenten osuus laskee alle 50 prosentin 12 vuotta myöhemmin kuin Ruotsissa, eli vuonna 2037. Neljänkymmenen prosentin alapuolelle mentäisiin 32 vuoden päästä, vuonna 2051. Näiden lukujen pitäisi herättää viimeisetkin kristillisestä yhtenäiskulttuurista unelmoivat.

Olemme sen tilanteen kynnyksellä, jossa kristityt nimellisestikin ovat vähemmistönä pohjoismaisessa yhteiskunnassa. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, sitä voisi jopa kirkkohistorian näkökulmasta kutsua normaalitilanteeksi. Tälläkin hetkellä kristityt ovat useimmissa maailman maissa vähemmistö.

NYT ON OIKEA AIKA korostaa Jeesuksen meille antamaa tehtävää. Se ei ole muuttunut niistä ajoista, kun Jeesus antoi sen opetuslasten ryhmälle, joka oli pienen pieni vähemmistö silloisen yhteiskunnan keskellä. ”Jeesus sanoi: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”( Matt. 28) Jeesus sanoi myös: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”. (Mark. 16)

Näistä ja muista niin sanotuista lähetyskäskyistä nousee kolme selkeää tehtävää. Ensimmäinen on huolehtia siitä, että kaikki saavat kuulla hyvän uutisen (evankeliumin) Jeesuksesta. Kuka hän on? Mitä hän on tehnyt? Ja mitä se minulle merkitsee? Tästä kertominen, julistaminen ja tiedottaminen on kristittyjen tehtävä. Kaikkien on saatava kuulla. Toiseksi on tehtävä opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. Ihmisiä kastetaan ja heidät opetetaan tuntemaan Jeesus Kristus omana Vapahtajana ja Herrana. Ensimmäiset kristityt erosivat muista ihmisistä muun muassa siinä, että he eivät suostuneet palvomaan ketään muuta Jumalana kuin Jeesusta. Kolmas tehtävä on opettaa Jeesuksen omia pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt. Se, mitä hän on käskenyt, selviää Uuden testamentin evankeliumeista ja kirjeistä.

JEESUKSEN ANTAMA TEHTÄVÄ on samalla kertaa riemullinen ja hyvin haastava. Jossakin yhteydessä se voi olla jopa helpompi tehtävä vähemmistötilanteesta käsin kuin enemmistönä ollessa. Kukaan ei tulevaisuudessa enää kuulu kirkkoon vain, koska suurin osa muistakin ihmisistä kuuluu. Heille täytyy pystyä antamaan selvempi motiivi liittyä kirkkoon. Lisäksi kaikki trendit viittaavat siihen, että ainakin klassista kristinuskoa kohtaan asenteet muuttuvat tulevaisuudessa Pohjolassakin entistä negatiivisemmaksi. Se merkitsee, että sosiaalinen ja henkinen ”hinta” kristittyihin liittymisestä kasvaa. Kaikki tämä vie meidät yhä samankaltaisempaan tilanteeseen, kuin missä kristinusko alun perin syntyi ja kasvoi, vainottuna vähemmistönä. Tulevaisuus oli silloin, ja se on nytkin, Jumalan käsissä.