Hyysäystä?

”Miten minä söisin ilman hampaita?” kysyi romanialaisnainen paperittomien klinikalla häntä hoitavalta hammaslääkäriltä. ”On olemassa soseita”, lääkäri joutuu vastaamaan ja kohtamaan kaksikymppisen naisen epäuskoisen ilmeen. Toisinaan törmää asenteisiin, että lääkärit hyysäävät laittomasti maassa olevia, eikä paperittomiin kannattaisi tuhlata yhteiskunnan rahaa. Nämä mielikuvat murentuvat, kun juttelee Suomessa Global Clinicilla työskentelevän hammaslääkärin kanssa. Klinikan saaman vihapostin vuoksi hän…

”Miten minä söisin ilman hampaita?” kysyi romanialaisnainen paperittomien klinikalla häntä hoitavalta hammaslääkäriltä.

”On olemassa soseita”, lääkäri joutuu vastaamaan ja kohtamaan kaksikymppisen naisen epäuskoisen ilmeen.

Toisinaan törmää asenteisiin, että lääkärit hyysäävät laittomasti maassa olevia, eikä paperittomiin kannattaisi tuhlata yhteiskunnan rahaa. Nämä mielikuvat murentuvat, kun juttelee Suomessa Global Clinicilla työskentelevän hammaslääkärin kanssa. Klinikan saaman vihapostin vuoksi hän ei halua ­nimeään julkisuuteen.

Jo työskentelyolosuhteet ovat kaukana suomalaisessa terveydenhoidossa totutusta. Ensimmäiset neljä vuotta hammaslääkäri hoiti potilaita kylpyhuoneen lattialla. Näen kuvan, jossa potilaan pää lepää lattialla istuvan henkilön sylissä. Hammaslääkäri istuu polvillaan heidän vieressä ja koettaa nähdä potilaan suuhun hankalassa asennossa.

Hammashoito, jota paperittomien klinikalla pystytään tarjoamaan, on käytännössä hampaan poistoa, sillä nykyisin päästään kerran kuukaudessa kahdeksi tunnin ajaksi asianmukaisiin hammashoitotiloihin. Siellä pystyisi antamaan vaikkapa juurihoitoja, mutta potilaita on jonoksi asti. Ei olisi reilua hoitaa vain yhtä potilasta muiden kärsiessä ankarista hammassäryistä, ja yhden henkilön juurihoito vaatisi useita käyntejä. Sekavan elämäntilanteen vuoksi potilaatkaan eivät kykene sitoutumaan hoitokertoihin, ja moni pelkää maasta poistamista.

Tämä turhauttaa kristittyä ammattilaista ja synnyttää voimakkaan epäreiluuden tunteen.

”Entä jos olisin itse heidän asemassaan ja minun etuhampaani poistettaisiin”, hän pohtii.

Joskus potilaan suusta ei löydy yhtään tervettä hammasta. Niin, millainen tulevaisuus on hampaattomalla pari-kolmekymppisellä? Palkkaisitko henkilöä, jolla ei ole hampaita? Siis ei yhtään ainoaa. Huolisiko joku hänet puolisoksi?

Viime talvena Helsingin kaupungin valtuustossa väännettiin kättä, tulisiko paperittomille tarjota ensiavun lisäksi välttämätöntä hoitoa. Kantaa otettiin, puhuttiin ihmisoikeuksista ja rahasta. Lopulta Helsinki avasi välttämättömän hoidon myös paperittomille. Hammaslääkärin mukaan se tarkoittaa myös säästöjä.

”Esimerkiksi diabetesta tulee hoitaa jatkuvasti. Ellei sitä hoideta, tilanteesta tulee akuutti, mikä kuormittaa päivystystä. On huomattavasti halvempaa tarjota potilaalle välttämätön hoito, inhimillisyydestä puhumattakaan.”

Paperittomien klinikalle saapuvat ovat maassa ilman oleskelulupaa. Suurin potilasryhmä, romanit, ovat kuitenkin EU-kansalaisina luvallisesti maassa, mutta heillä ei ole oikeutta terveyspalveluihin ilman terveyskorttia. Esimerkiksi Bulgarian romanit eivät saa korttia kotimaassaan siitä syystä, että he ovat romaneja. Tämä jo kotimaassaan syrjitty ihmisryhmä hakeutuu pitkin Eurooppaa, ja tuntikausien kerjääminen kadulla polvillaan sekä nukkuminen kylmissä autoissa näkyy klinikalla tuki- ja liikuntaelinten sairauksina sekä iho-ongelmina.

Tammikuussa Vaasan yliopistossa valmistuneessa pro gradu -työssä selvitettiin Helsingin Global Clinicin vuoden 2016 potilaskäynnit. Niitä oli kaikkiaan 556 ja potilaat edustivat 45 kansallisuutta.

Työssä todettiin, että Global Clinicille hakeudutaan kasvavassa määrin juuri suunterveyteen liittyvien syiden vuoksi.

Hammaslääkäri on törmännyt epäilyihin, että hän toimisi harmaalla alueella.

”Lääkäri ei osallistu rikokseen hoitamalla laittomasti maassa olevaa potilasta”, hän sanoo napakasti.

Kun hammaskipu käy kestämättömäksi, ei ole vaihtoehtoja. Potilaat tulevat poistattamaan kipeät hampaat ja ovat äärimmäisen kiitollisia.

Pro gradu -tutkielmasta käy ilmi, että hampaan poisto tai paikkauksen tarve johtivat 40 prosentissa tapauksista jatkohoitoon lähettämiseen. Siitä, menivätkö potilaat jatkohoitoon tai onnistuiko hoito, ei ole tietoa.

Hammaslääkäri kohtaa klinikalla valtavan hädän ja tarpeen. Riittämättömyyden tunteesta huolimatta työ tuntuu merkitykselliseltä. Potilaat ovat huojentuneita, kun kipu helpottaa ja heidät kohdataan ystävällisesti.