Professori Jordan Peterson, nuorten miesten isähahmo internetissä

Oikea vastaus luultavasti on, että kanadalaisen psykologian professorin luentoja psykologiasta, elämän tarkoituksesta, kärsimyksestä, länsimaisesta sivistyksestä, postmodernin uusvasemmistolaisuuden vaaroista ja Raamatun kertomuksista.

Kesällä 2016 Jordan Petersonista ei ollut kuullut juuri kukaan omia oppilaita lukuunottamatta. Harvardin kautta Toronton yliopistoon asettunut reilu viisikymppinen psykologian professori oli ladannut YouTubeen joitakin luentojaan vuosien varrelta, jotka tuolloin keräsivät verrattain vaatimattomia katselukertoja.

Kaikki muuttui 27.9. 2016. Tuolloin Peterson alkoi ladata videopalveluun kolmiosaista videosarjaa. Ensimmäisen videon ensimmäisen kalvon otsikko on ”professori poliittista korrektiutta vastaan”. Sarjassa hän kritisoi erästä kanadalaista lakiehdotusta. Hän väitti ehdotuksen tekevän rikolliseksi sen, jos joku kieltäytyy käyttämästä keksittyihin sukupuoliin viittaavia pronomineja. Kyseinen laki edustaa piirteitä, jotka ovat Petersonin mukaan tyypillisiä totalitaarisen valtion kehittymiselle. Tällaisten hallintojen syntymistä vuosikausia tutkineen Petersonin mukaan postmoderni uusvasemmistolaisuus johtaa tarpeeksi yleistyessään pahimmillaan Neuvostoliiton kaltaiseen diktatuuriin.

Laki hyväksyttiin kesällä 2017, ja on ehtinyt jo aiheuttaa ensimmäisen kohun, jossa kiistellään siitä, koskeeko se yliopistoja.

Video nousi julkisuuteen, ja Peterson joutui transsukupuolisten edustajiksi itsensä nimittäneiden mielenosoittajien kohteeksi ja sitä myötä länsimaiden kulttuurisodan myrskynsilmään. Tuntemattomasta riviprofessorista tuli hetkessä julkkis, ainakin poliittisesti aktiivisissa piireissä.

Tätä kirjoittaessa Peterson on kuitenkin jo suoranainen akateeminen rocktähti akatemian ulkopuolella, ja maailman kysytyimpiä julkisia puhujia. Lähtölaukaus uudelle suosion aallonharjalle oli hänen Euroopassa tapahtuneen kirjanjulkistuskiertueensa haastattelu brittiläisen Channel 4:n Cathy Newmanin kanssa 16. tammikuuta, joka käsitteli feminismiä, tasa-arvoa ja hänen uutta kirjaansa 12 Rules for Life. Vaikka haastattelu on melko hyväntuulinen, se koostuu lähes pelkästään siitä, kun viileän rauhallinen Peterson oikoo huonosti valmistautuneen Newmanin väärinymmärryksiä.

Kirjoitushetkellä noin seitsemän miljoonaa katselua YouTubessa ja runsaasti oheispöhinää keränneen videon suosio syntyi mitä ilmeisimmin Daavid vastaan Goljat-asetelmasta. Siinä media- ja kulttuuriväen parissa harvinainen konservatiivi (Peterson) olikin yllättäen argumenttien tasolla täysin ylivoimainen, ei jäänyt missään vaiheessa sanattomaksi eikä hävennyt kantaansa tai piilotellut sitä.

Jordan Petersonin Google-hakujen määrä (sin.) lähenteli suosiossa The Beatles-bändin määriä (pun.) tammi-helmikuun vaihteessa. Lähde: Google Trends.

Miksi Peterson ei jäänyt tähdenlennoksi?

Kuuluisuus olisi alun perin kuitenkin todennäköisesti tyssännyt lyhyeen, jos Peterson olisi jäänyt professoriksi, joka valveutuneisuuttaan vain sattui vastustamaan sananvapautta polkevaa lainsäädäntöä. Kävi kuitenkin toisin. Suuri yleisö löysi Petersonin varsinaisen tuotannon. Petersonin omaksikin yllätykseksi nimenomaan nuoret, 20-30-vuotiaat nuoret miehet tulvivat katsomaan hänen videoitaan, kuuntelemaan podcastia, lukemaan kirjoja ja täyttämään elämänhallinnan opasta. Newmanin haastattelussa hän toteaakin, että noin 80 prosenttia YouTube-videoidensa kuuntelijoista on miehiä.

Tuotannossaan hän käsittelee muun muassa sellaisia kristittyjen konservatiivien hyvin tuntemia aiheita kuin itsestään vastuun ottamista, elämänsä saattamista järjestykseen ja aikuistumisen tärkeyttä. Toisin sanoen kaikkea sellaista elämänviisautta, mitä vanhat opettajat ennen vanhaan länsimaisissa kouluissa ja yliopistoissa opettivat (parhaassa tapauksessa), mutta joista nykyaikana harvemmin puhutaan. Petersonin lentäviä lauseita, kuten ”siivoa huoneesi” on lähtenyt elämään omaa elämäänsä internetin meemitehtaissa ja jopa kristillisillä satiirisivustoilla. Kuten kirjailija Joonas Konstig blogissaan sanoo, Petersonin sanoma näiltä osin edustaa vastakulttuuria 60-lukulaisten vastakulttuurille, joka on nyt valtavirtaa.

Vaikuttaa kaikkiaan siltä, että Peterson on tullut jonkinlaiseksi isähahmoksi sadoille tuhansille, ellei miljoonille nuorille miehille lännessä, jotka sellaista syystä tai toisesta ovat kaivanneet. Tätä on eittämättä siivittänyt paitsi kahdenkymmenen vuoden kokemus terapeuttina, myös säälimättömän pureva kritiikki erityisesti englanninkielisen maailman yliopistojen humanistisissa tieteissä vaikuttavaa uusmarksilaisuutta ja kolmannen aallon feminismiä kohtaan. Näitä liikkeitä tuntevalle ei ole yllätys, että juuri nuoret miehet ovat vastaanottavaista maaperää mille tahansa liikkeitä vastustavalle viestille.

Toisaalta vasemmiston totalitarismitaipumus ei ole ainoa ilmiö, josta Peterson on huolissaan. Hän näkee uudelle marksismille vastareaktioksi syntyneen amerikkalaisen vaihtoehto-oikeiston, alt-rightin, yhtä lailla vaarallisena liikkeenä. Hän kertookin saaneensa läjäpäin kirjeitä, joissa jotkut nuoret miehet kertovat, että Petersonin luennot suoranaisesti estivät heitä radikalisoitumasta alt-rightin suuntaan. Lisäksi tuhannet kertovat parantuneensa jopa masennuksesta tai saaneensa muuten elämänsä järjestykseen.

Raamattuluentoja täydelle tuvalle

Ehkä kaikkein yllättävin ja kristittyjen kannalta tähdellisin osa Petersonin tuotantoa ovat hänen raamattuluentonsa. Aihe on Petersonille itselleenkin selvästi tärkeä. Kun Peterson alkoi saada videoidensa katsojilta vapaaehtoislahjoituksia (tällä hetkellä vähintään kymmeniä tuhansia dollaria kuussa), hän ensi töikseen vuokrasi rahoilla kuvausryhmän ja teatterin Torontosta, jossa luennoi viime keväästä lähtien 1. Mooseksen kirjan kertomuksista. Tupa on täysi joka kerta ja hän aikoo tänä keväänä jatkaa luennoimalla 2. Mooseksen kirjasta. Yksin raamattusarjan videoita on katsottu Petersonin kanavalla nyt noin 5,5 miljoonaa kertaa. Mistään ohikiitävistä kissavideoista ei ole kyse, vaan luento voi kestää helposti kaksikin tuntia.

Mitä Peterson sitten ajattelee Raamatusta ja Jumalasta? Ja mitä pitäisi ajatella Petersonin ajatuksista? Ainakin muutamien luentojen perusteella hänen ajatuksiaan on melko vaikea setviä, sillä esitykset eivät etene erityisen johdonmukaisesti, vaan hän ajattelee niissä ääneen, ja kuulijalle käy selväksi, että näin on tarkoituskin.

Raamattuluennot ovat kuitenkin Petersonin heikointa antia. Kun psykologian parissa Peterson tukeutuu tutkimuksiin ja vakiintuneisiin koulukuntiin, Raamatun selittämisen tapauksessa näin ei ole. Hän lukee Raamattua selvästi sveitsiläisen psykoanalyytikko Carl Jungin (1875-1961) näkemysten läpi, ja Petersonista kertomukset ilmentävät jotain ihmissuvun jaetusta biologisesta ja sosiaalisesta perimästä, psykologisista arkkityypeistä.

Vaikka hän ei kielläkään jumalallisen ilmoituksen mahdollisuutta sinänsä, luennot eivät näytä käsittelevän tekstejä juuri siitä näkökulmasta, mitä Jumala tahtoo kertoa ihmiskunnalle. Tämä näyttää johtavan moniin klassisesta kristinuskosta poikkeaviin käsityksiin, kuten siihen, että syntiinlankeemuksessa oli kyse ennen kaikkea tietoisuuden ilmestymisestä ihmisen kehityshistoriassa. Toisaalta muualla Peterson taas puhuu synnistä aivan perinteiseen tapaan.

Joka tapauksessa konervatiivisella kristityllä on syytä iloita ainakin siitä, että Peterson näyttää videoidensa kommenttiketjujen perusteella tehneen Raamatusta ainakin jossain määrin kiinnostavan hyvin monelle uusateismin vaikutuksen alla eläneelle nuorelle.

Mitä Kanadassa ajatellaan Petersonista?

Jordan Petersonia haettiin Googlesta yhtiön mukaan tammikuun lopussa maailmanlaajuisesti enemmän kuin Kanadan yltiöliberaalia vasemmistolaista pääministeriä Justin Trudeauta. Lähde:Google Trends.

Kanada tunnetaan arvoiltaan hyvin liberaalina eli vasemmistolaisena maana, mistä syystä Petersonin suosio kotimaassaan saattaa olla meistä merkillistä. Suomalais-kanadalainen Jason Lepojärvi opettaa Vancouverissa evankelikaalisessa Regent Collegessa teologiaa ja on siksi kosketuksissa YouTuben suosituimman professorin kotimaan nuoriin. Kuinka paljon Peterson on oppilaiden huulilla?

– Kaikki opiskelijani katsovat miehen luentoja, ja vieläpä useita kerralla yhteen putkeen, täräyttää Lepojärvi.

Oma havaintoni suomalaisten kristittyjen opiskelijoiden parissa on hiukan saman suuntainen. Lepojärven mukaan monet professoritkin ovat alkaneet katsoa samoja luentoja pysyäkseen kärryillä siitä, mitä opiskelijat tekevät ”älyllisellä vapaa-ajallaan”. Kuulostaa siis siltä, että Peterson saattaakin olla suoranainen profeetta omalla maallaan. Vai onko?

– Petersonista esiintyy mediassa myös paljon asiantuntematonta demonisointia ja kiihkoilijaksi syyttämistä, Lepojärvi huomauttaa.

Lepojärven mukaan Peterson on mielenkiintoinen hahmo siksi, että hän sijoittuu poliittisessa tai kulttuurisessa keskustelussa tietoisesti jonnekin keskustan tienoille kritisoimalla niin äärioikeistolaiseksi syytettyä alt-rightia kuin varsinkin yliopistojen äärivasemmistoa. Peterson onkin sanonut olevansa poliittisesti ”klassinen brittiläinen liberaali”.

– Kuitenkin vain vasen ääripää on ottanut asiakseen vastustaa Petersonia kiivaasti, kun normaalisti keskusta jää kiistoissa molempien ääripäiden hampaisiin. Kenties tämä tapahtuu sen vuoksi, että vasemmistolla on median ylivoimainen ja ylimielinen ilmaherruus ja toisaalta alt-rightille kelpaa kuka vain, joka keikuttaa vasemmiston venettä.

Suuren internet-suosion vuoksi Lepojärvi on ottanut hänkin asiakseen katsoa kiistellyn professorin videoita. Hän on lukenut myös Petersonin uuden kirjan, kahdesti. Teos on self-help-genreä, jota on höystetty reilulla annoksella teologiaa, filosofiaa, aatehistoriaa ja psykologiaa, ja se keikkuu myyntilistojen kärjessä. Se tiputti muun muassa verkkokauppa Amazonin listan ykköspaikalta Donald Trumpista kertovan paljastuskirjan Fire and Fury. Muun muassa YouTuben suosituin tubettaja, 60 miljoonan tilaajan ruotsalainen PewDiePie arvioi kirjan hiljattain ja kehui sitä, vaikka korosti uskonnollisen puheen määrän yllättäneen hänet.

– Jos hänen maineensa ei olisi niin ristiriitoja herättävä, kirjaa itsessään voisivat todellisuudessa kehua kaikki poliittisen kentän eri laidoilta. Toisaalta on havaittavissa, että kanadalaisenkin median kuva Petersonista alkaa hitaasti muuttua. Argumentteihin aletaan pikkuhiljaa paneutua, kun käy selväksi, ettei hän ole katoamassa julkisuuden valokeilasta.

Negatiivinen julkisuus toimii usein myös Petersonin hyväksi. Viime viikolla Edmontonissa Petersonin tilaisuus pidettiin suuremmassa tilassa kuin alun perin oli suunniteltu, koska ensimmäisenä varattu tila peruutti varauksen ilman selitystä. Uusi tila myytiin loppuun.

Toinen kiinnostava piirre Petersonissa on, että häntä kuuntelevat niin kristityt kuin uusateistitkin. Näkyykö tämä Kanadassakin?

– Kyllä, esimerkiksi ensi kesänä Peterson on Vancouverissa puhumassa uusateisti Sam Harrisin kanssa, ja muutama viikko sitten Torontossa hän puhui evankelikaalisen filosofin William Lane Craigin kanssa.

Niin ateistit kuin kristityt myös kuuntelevat miehen raamattuluentoja, ja jonkin videon kommenteissa leukaillaankin, että Peterson on onnistunut tuomaan vannoutuneita ateisteja pyhäkouluun. Mitä Lepojärvi sitten ajattelee Petersonin tavasta tulkita Raamattua jungilaisten silmälasien läpi?

– Välillä häneltä tulee virkistäviä oivalluksia, kuten ajatus työstä uhrina: luovut mukavuudesta nyt, jotta saat jotain pysyvämpää myöhemmin. Toisinaan sitten tulee myös teologisia huteja. Minusta tuntuu, että hänen ajatuksensa kristillisen teologian suhteen ovat vielä kesken. Esimerkiksi kysyttäessä Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuudesta hän sanoi, ettei osaa vastata vielä kysymykseen, koska ei ole tutkinut asiaa. Kysyjän tulisi kuulemma palata asiaan kolmen vuoden päästä!

Lepojärven mukaan Peterson on toisaalta hyvällä tiellä ja puhuu muun muassa perisynnistä hyvin perinteiseen tapaan.

– Petersonin ajatukset synnistä kuulostavat hiukan G. K. Chestertonilta, joka teroitti, että kun alat uskoa perisyntiin, elämästä tulee kivaa ja se näyttäytyy järkevänä. Sitä ennen elämä on kuitenkin yhtä pettymystä ja turhautumista. Petersonin mukaan joka tapauksessa kannattaa elää kuin kristinusko olisi totta, sillä kaikista aatteista juuri se vastaa ihmisen eksistentiaalisiin tarpeisiin parhaiten.