Väkevissä käsissä

Suvivirren vielä soidessa korvissa arvioin­ kulunutta lukuvuotta niin opettajana, äitinä, ystävänä kuin Jumalan valtakunnan palvelijana. Välillä pärjäsin tosi hyvin – kiitos Jumalalle siitä! Joissain asioissa etenin keskinkertaisesti. Valitettavan usein päällimmäiseksi muistoksi uhkaa jäädä ne hetket, kun alitin riman napa maata hipoen. Vaikka yritin parhaani, se ei riittänyt. Tai oli niitä hetkiä, kun matto vain vedettiin…