Elin vuosia uskonnollisuuden vankina

– Ensimmäiset puoli tuntia vain itkin, en saanut ensimmäistäkään sanaa sanottua, Olli Hyvönen muistelee muutaman vuoden takaista öistä puhelua, jonka hän soitti suuressa tuskassa sielunhoitajalleen.

Nuorta miestä painoi taakka, josta harvemmin enää kuulee kerrottavan. Hän oli vaipunut lainomaisen uskonnollisuuden alle. Hän oli jo pitkään yrittänyt tavoitella Jumalan ja ihmisten hyväksyntää noudattamalla Jumalan lakia eli niitä ohjeita ja käskyjä, joita Raamatussa on, ja elämällä hyvän uskovan elämää.

– Kun tuli epäonnistumisia, pyrin paikkaamaan niitä elämällä vielä paremmin. Takaraivossa hakkasi, että pitää lukea Raamattua, pitää olla uskovien yhteydessä, pitää tehdä tietty määrä sitä ja tätä ja osallistua vähemmän maailman paheisiin. Yritin niin hyvin kuin pystyin, mutta sitten kuitenkin epäonnistuin.

– Minulle oli sanottu, että minulla on jokin piilosynti, joka pitää tunnustaa. Mutta minulla ei ollut mitään sellaista. Olin tehnyt kaiken moneen kertaan, noudattanut kaikkia Raamatun ohjeita, ja hukuin aina vaan syvemmälle, Olli Hyvönen muistelee.

Jeesus hyväksyy keskeneräisen

Haapajärveltä, Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva Olli Hyvönen päätti jo lapsena lähteä seuraamaan Jeesusta. Uskovia ystäviä ei kuitenkaan ollut samassa ikäluokassa, ja elämän taival muodostui vaikeaksi. Teini-iästä alkoi viidentoista vuoden jakso, jota hän kuvaa ”erämaaksi” ja ”Jumalan kouluksi”. Lainalaisuuden lisäksi siihen kuului syvä yksinäisyyden tunne.

Öinen puhelu viisaan ja kokeneen sielunhoitajan kanssa ja muutamat muut vastaavat keskustelut alkoivat kuitenkin avata hänelle, mistä kristillisessä uskossa on kysymys.

– Kristus hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Jeesus täytti lain joka ainoan kohdan minun puolestani. Ja kun minä uskon häneen, Jumala lukee Jeesuksen teot minun hyväkseni. Jumala on itse minut, syntisen, pessyt puhtaaksi, ja hänen näkökulmastaan minä olen koko ajan puhdas Kristuksen tähden, Olli Hyvönen sanoo.

Piste kivuille

Lopullisesti tämä armo valkeni hänelle juhannuksena 2010, jonka hän vietti erään kokeneemman uskonveljen, Tauno Rantalan mökillä. Ollin ja hänen tyttöystävänsä seurustelusuhde oli juuri päättynyt, ja Olli oli ahdistuksineen aivan itsemurhan partaalla.

– Tauno tajusi heti minut nähdessään, ettei kaikki ole kunnossa. Kävimme ensiksi kokeilemassa katiskat. Minä soudin ja Tauno rukoili. Sen jälkeen menimme saunatuvalle polvilleen rukoilemaan. Siinä tilanteessa Jumala puhui Taunon kautta suoraan minulle.

– Jumala sanoi, että kaikki koettelemuksesi ovat olleet minun kalenterissani ja tänä päivänä minä laitan pisteen sinun kivuillesi eivätkä ne enää paina. Siinä hetkessä Jumala vapautti minut yksinäisyyden ja lainalaisuuden tuskasta, Olli Hyvönen kertoo.

Hän uskoo, että mustat vuodet eivät olleet turhan takia, vaan Jumala koetteli häntä ja vahvisti hänen uskoaan. Niiden kautta Jumala on valmistanut häntä tehtävään. Vieläkään hän ei tosin tiedä, mikä tuo tehtävä on.

Jumala antaa tahdon

Olli Hyvönen on nyt elänyt yli neljä vuotta ilman masennusta ja pelkotiloja. Vaivana ovat enää ”tavallisen” ihmisen arkimurheet. Päällimmäisenä sydämessä on kuitenkin kiitos ja ylistys. Uskonelämää hän ei enää elää pakosta vaan vapaudesta käsin.

– Raamatun lukemiseni on muuttunut niin, että saan lukea vapaasta tahdostani juuri sen määrän kuin koen tarvetta ja on jano. Kristus, jonka kanssa nyt elän, ei vaadi minua lukemaan.

– Jumalalla ei ole enää mitään vaatimuksia minulle. Saan aina palata siihen, että Kristus on täyttänyt kaiken minun puolestani. Silloin Pyhä Henki vaikuttaa minussa niin, että velvollisuuden painostus väistyy, ja minä saan ja haluankin elää hänen tahtonsa mukaan ilomielin. Silloin se haluaminen ei enää nouse minusta, vaan Jumala rakkauden vaikutuksesta muuttaa minua. Jumala antaa tahtomisen ja vaikuttaa tekemisen.

Uskovana äijämaailmassa

Olli Hyvönen asuu Hämeenlinnassa vaimonsa ja vuoden ikäisen Eino-pojan kanssa. Päivätyökseen hän ajaa nosturia, mutta toimii sen lisäksi yrittäjänä vuokraten kylpytynnyreitä ja vaihtaen autonrenkaita. Miehinen koneiden maailma ei ole helppo ympäristö elää uskovana.

– Siellä on mentävä rukoillen ja koko ajan pyytäen johdatusta Jumalalta. Nosturialalla usein reissataan paljon. Ja reissutyö äijäporukassa yksin uskovana on haasteellista, koska värin näyttäminen on väistämätöntä. Siellä kyllä päihteet ja muut paheet vievät mennessään, jos ei Jumala pidä pinnalla.

– Jumala on antanut voiman, että minun ei tarvitse mennä siihen, minkä koen vääräksi. Kun työtovereille paljastuu, että olen uskova, ensireaktio on aina hieman nälvivä. Mutta jossain vaiheessa he yllättäen kunnioittavatkin. Jälkikäteen sitä ei niin pahana pidetäkään, Olli Hyvönen kokee.