Kuusi vuotta sitten Hanna Kivisalon elämä romahti. Hänen miehensä perheyritys meni konkurssiin, lapsiperheen arki haastoi ja puolisot paloivat loppuun. Elämää ruodittiin niin perheen kuin ystävienkin kanssa, sekä terapiassa. Samoihin aikoihin Kivisalo alkoi pitää blogia elämästään. 

Ajatus omasta blogista oli kypsynyt jo jonkin aikaa. Seinäjoella asuva Hanna Kivisalo, 33, oli väsynyt erilaisiin odotuksiin ja rooleihin, joihin hän koki ajautuvansa.

Blogissaan hän halusi alusta lähtien kuvata mahdollisimman rehellisesti tavallista elämää kristittynä. Siis kaikkia samoja tunteita ja kokemuksia kuin kenellä tahansa muulla. Itkua ja naurua, noloja tilanteita, arkojakin aiheita.

Blogista muodostui nopeasti Kivisalolle terapeuttinen paikka, jossa hänen ei tarvinnut miellyttää ketään.

– Blogissa minun ei tarvitse olla fiksumpi kuin olen, eikä tieteellisempi. Voin puhua raadollisistakin asioista. Laitan blogiin juuri ne jutut, joista muut käskevät vaieta, hän naurahtaa, mutta vakavoituu heti:

– Kristilliseen kulttuuriin kuuluu jollain tavalla omien syntien peittely. Jos on luurankoja kaapissa, siitä voi puhua vasta kun aihe on käsitelty ja se on kaukana takanapäin.

Muun muassa tämän vuoksi Kivisalo on halunnut näyttää esimerkillään, että vaikeistakin aiheista voi puhua silloin kun ne ovat ajankohtaisia.

– Kulttuurissa on jotain vikana, jos ihmiset häviävät seurakunnasta juuri silloin kun on vaikeaa, eli juuri silloin kun he eniten tarvitsisivat sitä, hän sanoo.

Kaikesta huolimatta blogi ei ole Kivisalolle mikään rippikoppi, vaan inhimillisen, todellisen elämän kuvauspaikka. Blogin myötä hän on saanut luottamusta siihen, että on hyväksytty sellaisena kuin on.

– Kun kaikki tietävät millainen olen, ei minun tarvitse esittää missään.

Luovuus löytää kanavat

Luovuus on ollut äitiyslomalla olevalle Kivisalolle tärkeä osa elämää niin ­kauan kuin hän muistaa. Kivisalo on laulanut jo vuosikymmenen ajan ­hyvien ystäviensä kanssa kristillisessä Jarkko Jouppi -bändissä. Hän on kirjoittanut niin sanomalehteen kuin pöytälaatikkoonkin. Myös laulutekstejä on syntynyt. Viimeisimpänä aluevaltauksena on musikaalin kirjoittaminen kristilliselle, 200-päiselle lapsikuoro Solinalle.

Oli pakko etsiä elämään sisältöä ja merkitystä jostakin muualta kuin perinteisistä hyvinvointiin liitetyistä asioista. Jumala alkoi näyttäytyä entistä ihmeellisempänä.

– Luovuus saa minut todella heräämään henkiin joka elämänalueella, niin oleellinen osa se on minua. Lisäksi saan ihan hirvittävästi voimaa siitä, että pystyn kirjoittamisen avulla hyödyntämään elämän kipeät kokemukset voimaksi, joka hengittää elämää myös muihin.

Arjen pyörityksessä luovuudelle ei tosin juuri jää aikaa. Kuitenkin, kun on aikaa hengähtää, Kivisalo päivittää blogiaan. Tekstit syntyvät usein nopealla tahdilla, eikä hän ehdi viilata niitä tuntitolkulla. Huolimattomuudesta häntä ei kuitenkaan voi syyttää. Blogiteksteissä on oma persoonallinen, tuore otteensa. Kivisalo käsittelee vaikeitakin aiheita pilke silmäkulmassa, mutta tosissaan. Tyylillä, jolla Kivisalo suhtautuu muutenkin elämään.

– Arki on yhtä selviämistä. On työ, päiväkodit, hammaslääkärit, röntgenit, korvatulehdukset ja jos joskus käy pihalla tai kuntosalilla, niin se on siinä. Blogiakin ehdin tehdä ainoastaan puhelimella, sillä sellaista hetkeä ei tule, että uppoutuisin kirjoittamiseen tietokoneella.

Rehellisyys puhuttelee

Kun Kivisalolla oli kuusi vuotta sitten erityisen vaikeaa, hän ei jaksanut enää esittää. Tuon prosessin aikana myös Jumalan rakkaus ja armollisuus avautuivat hänelle uudella tavalla.

– Oli pakko etsiä elämään sisältöä ja merkitystä jostakin muualta kuin perinteisistä hyvinvointiin liitetyistä asioista. Jumala alkoi näyttäytyä entistä ihmeellisempänä. Nyt kun mieli voi hyvin, saan vielä ihan eri tavalla kiinni raskaan elämänvaiheen aikaisista löydöistä.

Kivisalo sanoo ajatustensa nousevan perustavasta tarpeesta tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Toisten ihmisten tai jopa Jumalan miellyttäminen ei johda kuin vääristyneeseen suhteeseen, josta kukaan ei saa mitään.

– Olen tunnemaailmaltani aika värikäs persoona. Jos jollain ei mikään tunnu miltään, niin minulla tuntuu kaikki. Olen suorasuinen, räväkkä, olen halunnut ajatella omilla aivoillani.

– Jos Jumala on antanut minulle tällaisen huumorintajun ja ilon, miksi piilottaisin ne, Kivisalo kysyy.

Omana itsenä oleminen ja ihmisten aito kohtaaminen on Kivisalon mielestä jokaisen kristityn tehtävä. Ei-kristityille kristinusko näyttäytyy helposti kaiken kieltävänä tekouskontona, vaikka todellisuuden kuuluisi olla toisenlainen.

Hän kertoo esimerkin seurakuntakuvioiden ulkopuolelta tulevasta ystävästään. Kivisalo avautui tälle elämästään ja vaikeistakin seurakuntakuvioista. Kivisalo itki ja ärräpäätkin lensivät välillä, mutta mikä keskeisintä, hän oli rehellinen.

– Vuoden kuluttua ystäväni sanoi minulle, ettei ollut aiemmin ajatellut itseään millään lailla uskovana, mutta ystävyytemme myötä hän oli muuttanut mieltään. Hän oli nähnyt, etten minä ole täydellinen, eikä seurakunta ole täydellinen ja juuri se teki häneen vaikutuksen, hän kertoo.

– Meidän sanomamme ei ole, että olemme korkeamoraalisia uskovaisia. Se on Jeesuksen rakkaus ja ristiin perustuva Jumalan anteeksianto.

Hanna Kivisalon blogia voi lukea osoitteessa sekunnitjatunnit.blogspot.fi.