Rion olympialaiset ovat takana. Mitä miettii huippu-urheilija, joka olisi halunnut olla mukana näissä kekkereissä?

– Ehkä rankempi pettymys oli, kun jouduin vuonna 2012 Lontoon olympialaisissa ensimmäiselle varasijalle, enkä lopulta päässyt kisaamaan. Ajattelen kuitenkin, että juuri vaikeat asiat hiovat meistä esiin niitä timanttisia piirteitä, joita Jumala on meihin luonut, Laura Salminen, 29, sanoo.

Raskaita ja rakkaita rutiineja

Maallikko ei voi olla miettimättä, mitä järkeä on rääkätä kehoaan vuosikausia, jotta voittaisi urheilukisoissa. Vai miltä kuulostaa Laura Salmisen päiväohjelma: aamuisin kymmenen kilometrin juoksutreenit, opiskelua, iltapäivällä uintia 3 000–4 000 metriä.

Illalla parin tunnin mittaiset ammunta- tai miekkailutreenit.

Tämä on siis kevytversio. Kun Salmisen opinnot ovat ohi, hän aikoo palata jälleen ammattimaisempaan harjoitteluun. Nuoren naisen tähtäimessä ovat vielä yhdet olympialaiset.

Ennen aamutreenejä Laura suorittaa yhden rakkaan rutiinin.

– Aloitan päiväni lukemalla vähän Raamattua ja kiittämällä uudesta päivästä. Pyydän päivittäin Pyhän Hengen johdatusta. Kun kertoo Isälle asiat rukouksessa, ei tarvitse stressata. Huolet saa heittää hänen kannettavakseen, niinkuin Sana kehottaa, Salminen sanoo.

Nuori nainen uskoo, että kaikki elämän palaset voi antaa maailmankaikkeuden parhaalle arkkitehdille, Jumalalle.

– Jumala tietää, mitä niistä kannattaa rakentaa. Hän tietää, mikä meille on parhaaksi. Uskon, että suurinta iloa elämässä voi tuntea vain antautumalla Jumalan johdatettavaksi.

Luonnollista kuin hengittäminen

Laura Salmisen luottavainen usko syntyi jo lapsuudenperheessä.

– Luimme Raamattua koko perhe yhdessä, lauloimme hengellisiä lauluja ja tietysti rukoilimme. Vanhempani muistivat rukouksissa erityisesti lähetystyötä, ja automatkoilla rukoilimme usein vuoronperään, hän kuvailee.

Salminen muistaa, että hänet ja hänen isoveljensä siunattiin aamuisin koulutielle. Illat päättyivät turvalliseen iltarukoukseen.

– Kaikki tämä oli yhtä luonnollista kuin hengittäminen, Salminen sanoo.

Laura Salminen on kokenut, että kristillistä vakaumusta ei kannata piilotella.

Samoin hän kokee rohkaisevana, että uskovia urheilijoita on paljon sekä kotimaassa että ulkomailla.

– On pysäyttävää nähdä, miten kirkkaasti monet huippu-urheilijat antavat kunnian menestyksestään Jumalalle.

Kun Salminen voitti lajinsa nuorten Euroopan mestaruuden vuonna 2003, hän otti kultamitalin vastaan paidassa, jossa luki ”Jesus loves you!”

– Minut sulatti täysin brasilialaisten jalkapalloilijoiden rohkeus tunnustaa uskoa Jeesukseen, kun he voittivat MM-kisat vuonna 2002.

Pettymysten sietokyky koetuksella

Urheilun esikuvia ei ole tarvinnut hakea kaukaa. Lauran isä on viisiottelija Veikko Salminen, joka sai pronssia Mün­c­henin olympialaisten nykyaikaisessa viisiottelussa vuonna 1972.

Lauran isä oli mukana myös Mexicon ja Montrealin olympialaisissa. Laura Salminen tietää, miten tiukassa on jo pelkästään kisaan mukaan pääseminen.

Edellisissä olympiakarsinnoissa yhdellä kilpailijalla oli sama pistemäärä kuin Salmisella, ja tilanne ratkaistiin lopulta tämän kilpailijan hyväksi.

– Olisin tarvinnut kokonaisen välivuoden palautuakseni pettymyksestä henkisesti. MM-kisoissa Taiwanilla vuonna 2013 keskeytin kisan. Henkiset paineet olivat tuolloin liian raskaat.

Salminen tietää, että pettymykset koettelevat monin tavoin.

– Urheilu on ehdottoman tuloshakuista, ja kun tulosta ei tule, sitä miettii, onko varmasti tekemässä oikeita asioita.

Laura Salminen uskoo, että esimerkiksi olympiamitalistien määrä on suoraan verrannollinen urheiluun satsattuihin varoihin.

– Suomessa urheiluun sijoitetut resurssit ovat suhteellisen vähäisiä. Esimerkiksi Ruotsissa maksetaan urheilijoille moninkertaisia tukia Suomeen verrattuna.

Lauran uraa ovat tukeneet täysillä omat vanhemmat.

– Ilman heitä en olisi voinut urheilla työkseni. Kisamatkat ja leirit ovat kalliita. Onnekseni minulla on ollut myös sponsoritukea.

Ovet avautuivat raamattukouluun

Kuluvan syksyn Laura Salminen opiskelee Raamattua Kansanlähetysopistolla.

Päätös syntyi viime kesänä.

– Avasin autoradion palatessani uintitreeneistä viime kesänä. Radio Deiltä tuli ohjelmaa Kansanlähetyspäiviltä. Teijo Peltolan puhe kosketti minua syvästi. Kansanlähetys ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Myöhemmin minulle selvisi, että täällä voisi myös opiskella.

– Iloitsen suuresti, kun saan olla täällä syventämässä suhdettani Jumalaan ja hänen sanaansa. Aluksi tuntui kyllä mahdottoman vaikealta istua oppitunneilla. Minähän en juuri koskaan istu. Liikun tai lepään, nuori nainen nauraa.