Kristityt eivät kokoonnu vain kirkon seinien sisäpuolella. Kotikokouksista on tullut arjen juhlahetkiä monille hengellisesti nälkäisille.

Ulla-Riitta ja Matti Näsin talossa silmät kiinnittyvät jo ulkona valtaviin ikkunoihin. Niistä tulvii valoa avaraan olohuoneeseen ja korkealle kurottuva katto takaa, että happea riittää. Se onkin tarpeen, sillä taloon on kerääntynyt jopa sata ihmistä nauttimaan uskovien yhteydestä.

Kaikki sai alkunsa suunnittelematta: noin kahdeksan vuotta sitten Hollolassa muutaman kristityn perheen musikaaliset lapset halusivat soittaa ja laulaa yhdessä. Näin syntyneissä kyläilloissa kokoonnuttiin kodeissa ja koettiin laulun riemua. Pian mukaan tuli luontevasti Raamatun lukua ja rukousta.

– Ihmiset kokivat, että oli hyvä olla yhdessä. Rukouksen kautta armolahjat tulivat maisteltaviksi yhteiseen tilanteeseen varsin pian, Matti Näsi kuvaa.

Hengellistä nälkää kokevat ihmiset huomasivat, että tullessaan yhteen pöytä oli katettu.

– Tilanne ”riistäytyi” uudeksi kokemukseksi, Ulla-Riitta naurahtaa.

Avaa ovi – siunaus tulee sisään

Pariskunta osallistui aktiivisesti seurakunnan toimintaan, mutta sisällä kaihersi syvempi nälkä yhteyteen.

– Olemme omassa uskonnollisuudessamme tottuneita ajatukseen, että olemme vastaanottajia, mikä ruokkii arvioivaa asennetta ja johtaa pettymyksiin. Sana alkoi puhutella meitä, ettei se ole oikein, Ulla-Riitta avaa.

– Emme olleet kuulleet näistä kyläilloista ennen kuin ensimmäisen kerran saimme yllätykseksemme ja iloksemme kutsun hollolalaisen Suontaman perheen kyläiltaan pari vuotta sitten. Silloin tuntui kuin olisi tullut kotiin.

Oli luontevaa avata myös oma koti ja ensimmäiseen iltaan tulikin useita kymmeniä ihmisiä, osalla oli soittimet kainalossa.

Ihmiset tulevat iltoihin eri seurakuntataustoista ja mukana on myös hengellisesti kodittomia sekä maahanmuuttajia. Iltojen kuvauksessa toistuu usein sana vapaus.

– Meillä on aika selvä ajatus miten hengellinen tilaisuus menee, mutta nämä illat ovat syntyneet eri tavalla, kun illoissa ei ole tiukkaa kaavaa. Silti illat ovat tervehenkisiä, eikä kyse ole hurmoksellisuudesta. Illoissa rukoillaan paljon. Olemme herkkinä Jumalan äänelle, Ulla-Riitta kertoo.

– Jumalan rauha laskeutuu keskellemme ja Pyhä Henki johtaa iltoja; kenellä on laulu, kenellä sana jaettavaksi, Matti täydentää.

Annettavaa voi olla monenlaista:  kerran eräs tuttu mies kurvasi pihaan auto täynnä jakkaroita. Kun Näsien tupa täyttyi, hän kantoi jakkarat sisään ja kaikilla oli, missä istua. Myös tarjoilut toteutetaan nyyttäreillä.

Armo tihkuu

Kyläillat ovat tuoneet Ulla-Riitan uuden äärelle. Se on herkistänyt  ja innostanut. Pyhän Hengen toiminta on ollut kuin lempeää sadetta elämän ylle, ja se on saanut näkemään asiat kauniimmin.

Illoissa isäntäpari toivottaa ihmiset tervetulleeksi, kertoo illan kulusta ja siitä, että armolahjoja saa käyttää.

– Tämä luo toki odotuksen, mutta antaa myös luvan käyttää lahjoja, Matti Näsi toteaa.

Mukana on myös liuta lapsia ja nuoria, joille löytyy huoneita leikkiin ja oleiluun.

– Nuoret palvelevat myös armolahjoilla ja joskus heillä on väkevä sanoma, minkä äärellä me aikuiset saamme vaan hiljaa ottaa vastaan ja rakentua uskossa Kristukseen, Ulla-Riitta kuvaa.

Iltoihin ovat löytäneet myös seurakuntien työntekijät, jotka ovat nauttineet osallistumisesta itseään varten, vapaana ammattiroolista.

– Näissä illoissa kaikki saavat, vaikka palvelemmekin toisiamme. Meiltä on kysytty, miten jaksamme järjestää näitä iltoja, mutta ei tämä tunnu raskaalta, koska hoitava ilmapiiri koskettaa meitä kaikkia. Me emme voi itse tuottaa sitä. Missä Herran Henki on, siellä on hyvä olla, Matti toteaa.

Illoissa on imua

Kotiin voi tulla sellaisena kuin on. Ei vain väsyneenä, vaan myös ilonaiheiden kanssa. Tämä aito jakaminen on liikuttanut Näsejä.

Vaikka illoissa on ollut imua, Näsit haluavat pitää kiinni sopivasta huolettomuudesta, eivätkä he tee puolivuotissuunnitelmia tulevista kyläilloista. Tämä varjelee heitä väärältä velvollisuuden taakalta ja pitää yllä uteliasta odotusta. Heistä on myös kiva saada kutsuja muiden koteihin.

– Jos huomaamme ryppyjä toistemme otsassa, voimme olla peilinä. Ja jos joku alkaa päteä illassa, sen aistii nopeasti.

Kyläiltoja järjestävien perheiden verkosto tarjoaa yhteisen purku- ja arviointikanavan, jota Näsit pitävät tärkeänä. Hengelliseen nälkään on myös uusia vastauksia, sillä verkosto on levinnyt jo toisille paikkakunnille. Kotiseurakunnan ehtoollispöytä on Näseille edelleen rakas.

Jyväskylän KohtaamisPaikan simppeli malli

–  Ajatuksemme on, että jokaisella on jotain annettavaa, ja jokainen saa osallistua.

Jyväskylän KohtaamisPaikka-yhteisön pappi Mika Kilkki kertoo, että tällä hetkellä yhteisön jumalanpalvelukset järjestetään neljässä eri osoitteessa.

– Kun yhteisöllä ei ole kiinteää osoitetta, sitoutuminen näkyy ryhmätasolla. Kotiryhmät vastaavat yhteyden tarpeeseen, kun ihmiset saavat jakaa elämäänsä muiden kanssa, Kilkki pohtii.

KohtaamisPaikka-yhteisön toimintaan osallistuu tasaisesti eri ikäryhmiä, painottuen lapsiperheisiin ja opiskelijoihin. Vanhuksia on vähiten.

Yhteisön kotisivuilla esitellään Simppeli kirkko -malli, joka on saanut vaikutteita Alfa-kursseilla hyviksi havaituista elementeistä. Simppelin kirkon periaatteita sovelletaan yhteisön kotiryhmissä: ensin syödään, mahdollisesti lauletaan ylistyslauluja, jos se tuntuu luontevalta, sitten luetaan Sanaa ja jaetaan ajatuksia sen pohjalta, ja lopuksi rukoillaan. Kyseessä ei ole solu, vaan hieman isompi ryhmä, joka on aina avoin uusille mukaan tulijoille.

Opetusvastuu on jumalanpalveluksissa

Kotiryhmässä kenenkään ei tarvitse opettaa muita, vaan Raamatun äärellä jaetaan ajatuksia. Illasta ja aikataulusta vastaa usein vetäjäpari.

– Ennen rukousta jokainen saa jakaa yhden kiitos- ja yhden rukousaiheen. Emme korosta armolahjoja, mutta harjoittelemme yhdessä kuuntelevaa rukousta.

Periaatteisiin kuuluu myös ryhmien avoimuus ja uusia pyritään kutsumaan aktiivisesti mukaan.

Kilkki luottaa ryhmien avainhenkilöihin eli vetäjiin, joiden valitsemiseen hän itsekin osallistuu. Yhteisön pappi pitää yhteyttä vetäjiin ja tarjoaa mahdollisuuden keskustella eteen tulleista kysymyksistä.

Opetusvastuu on yhteisön jumalanpalveluksissa, kotiryhmissä opettajan roolia vältetään.

– Malli madaltaa kynnystä aloittaa ja vetää ryhmää, kun kenenkään ei tarvitse opettaa. Ryhmässä painopiste on rukouksessa, yhteydessä ja jakamisessa. Ajatuksemme on, että jokaisella on jotain annettavaa ja jokainen saa osallistua.

– Enemmän voi tulla ongelmia, jos joku alkaa opettaa. Jollain voi olla oma agenda ja hän pyrkii ottamaan tilaa tätä kautta. Simppelin kirkon mallilla olemme saneet poistettua tämän kaltaiset ongelmat.

Hän arvioi, että kotiryhmän tyyppinen toiminta on keskittynyt sellaisten seurakuntien ja yhteisöjen ympärille, joissa on vireää jumalanpalvelustoimintaa.

– Yksin on vaikea kehittää näkyä ja ylläpitää sitä pitkäjänteisesti. Moni huomaa tarpeen verkostoitua muiden kanssa.