Valo voittaa

Kotikaupunkini säästötalkoissa katuvalot sammutetaan puolenyön aikaan. Koska kotini läheisyydessä ei sijaitse mitään liikehuoneistoja, joista loistaisi edes jonkinlaista valoa, on pimeys tähän aikaan vuodesta totaalinen, ellei kuu kumota tai tähdet valaise yötaivasta.

On säkkipimeää, jonka keskeltä pienen pienikin valotuikku erottuu edukseen.Pienenä tyttönä ihailin ja ihmettelin silloisen kotipaikkakuntani kirkon kupolia, josta pimeän tullen valtaisat valonheittimet pyyhkäisivät tasaisin välein kirkastaen koko tienoon. Kupoli toimitti majakan virkaa linnakkeella näyttäen tietä merenkulkijoille. Sen valo halkaisi pimeyden ja paljasti kaikki kätköt.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus. (Jes. 9:1)

Ulkoisen pimeyden lisäksi meitä ihmispoloja vaivaa sisäinen pimeys, ja me vaellamme kuoleman varjoissa ja sen todellisuudessa. Jokapäiväinen uutistarjonta kertoo syvästä pimeydestä. Kun kymmeniä, jopa satoja ennalta aavistamattomia ihmisiä räjäytetään yhtäkkiä tuhansiksi kappaleiksi, hallitsee totaalinen pimeys ilman valon pilkahdustakaan.

Ja tuo pimeyden ruhtinas Lucifer tekeytyy valheellisesti valkeuden enkeliksi ja vaanii meidän jokaisen sydämen ovella houkutellen väärällä valollaan, mikä osoittautuukin lopulta pimeydeksi.

Mutta valo voittaa pimeyden, ja Jeesus on jo voittanut paholaisen! Kerran leikkaa Jeesuksen toisen tulemisen valkeus maailman pimeyden ja paljastaa kaiken.