­Taivaskokemuksia on tarkasteltava Raamattu kädessä

Kuolemanjälkeinen elämä on aina kiehtonut ihmiskuntaa. Parhaillaan aihetta käsittelevässä kirjallisuudessa on meneillään buumi.

Moni vakavasta kuolemanvaarasta selviytynyt kertoo niin sanotusta kuolemanrajakokemuksesta. Siihen liittyy usein tunne ruumiista irtautumisesta, mielen toimintojen voimistuminen, miellyttävä olo ja siirtyminen tuonpuoleiseen maailmaan.

Kuolemanrajakokemukset nousivat länsimaissa yleisen kiinnostuksen kohteeksi 1970-luvulla, mutta juuri tällä hetkellä alan kirjallisuudessa näyttää olevan meneillään buumi.

Alkuvuodesta suomeksi ovat ehtineet jo ilmestyä Leo Näreahon aihepiirin tutkimusta esittelevä kirja Kuolemanrajakokemukset. Tutkimuksista tulkintoihin (Kirjapaja) ja neurokirurgi Eben Alexanderin Taivasyhteys. Kertomuksia kuolemanrajakokemuksista ja poismenneiden läheisten kohtaamisista (suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi, WSOY). Myös kristillisiä taivasmatkoista kertovia kirjoja on ilmestynyt useita viime vuosina.

Huijaukset ovat harvinaisia

Mitä kuolemanrajakokemuksista tulisi kristittynä ajatella? Tulisiko niitä pitää aitoina todisteina kuolemanjälkeisestä elämästä? Vai ovatko ne kenties pahojen henkivaltojen aiheuttamia harhoja? Tai selittyvätkö ne ehkä luonnollisesti, psykologian tai neurokemian avulla? Tai jospa koko ilmiö on huijausta.

Tämän vuoden alussa 16-vuotias Alex Malarkey hätkähdytti tunnustamalla, että koko hänen aikaisempi kertomuksensa taivasmatkasta oli keksittyä. Malarkey oli 6-vuotiaana vakavassa auto-onnettomuudessa ja joutui kahdeksi kuukaudeksi koomaan. Hänen isänsä kirjoitti Malarkeyn taivasmatkasta bestsellerin Poika joka palasi taivaasta (Kuva ja Sana 2014). Pojan peruutus heittää epäilyksen varjon taivasmatkatodistusten ylle.

Malarkeyn tapaus ei kuitenkaan vielä todista, että kuolemanrajakokemukset olisivat yleisesti ottaen humpuukia. Aihepiiristä on julkaistu Amerikassa ja Euroopassa kymmeniä tutkimuksia, joista kussakin on useita kymmeniä tai jopa satoja haastateltavia, jotka kertovat matkasta tuonpuoleiseen. Todistusaineisto on niin massiivinen, etteivät ne kaikki voi olla vain keksintöä. Itse asiassa Malarkeyn tapaus on melko ainutlaatuinen.

– En muista, että kukaan olisi milloinkaan aikaisemmin ilmoittanut jälkeenpäin, että hän on keksinyt koko jutun saadakseen huomiota, sanoo raamatunopettaja Pari Turunen Patmos Lähetyssäätiöstä.

Kokemukset ovat osa yleistä ilmoitusta

Pasi Turunen on sitä mieltä, että kaikkia kuolemanrajakokemuksia ei voi selittää pelkästään fysiologisesti. Turunen viittaa yhdysvaltalaiseen filosofian ja teologian professori Gary Habermasiin, joka on tutkinut useita kymmeniä tällaisia kokemuksia.

– On tapauksia, joissa on voitu todistaa, että henkilö on kuullut tai nähnyt kilometrien päässä olevia asioita. Eräs henkilö oli leikkauspöydällä ja hänen sydämensä pysähtyi. Hän koki kulkevansa ruumiinsa ulkopuolella ja menevänsä talon katolle, jossa oli punainen kenkä. Myöhemmin todettiin, että kenkä todella oli siellä. Ei tällainen ole millään happivajauksella selitettävissä, Turunen sanoo.

Hänen mukaansa kuolemanrajakokemukset tulisi nähdä Jumalan yleisen ilmoituksen piiriin kuuluvana asiana, samalla tavoin kuin aistihavainnoin tutkittava luonto on osa yleistä ilmoitusta.

– Jumala on ilmoittanut siinä itsensä, mutta me voimme tulkita sitä myös väärin. Toisessa maailmassa käyminen ei tee ihmisestä erehtymätöntä, vaan hän tarvitsee edelleen erityisen ilmoituksen, Raamatun, voidakseen tuntea Kristuksen.

– Kuolemanrajakokemukset osoittavat, että meillä on sielu tai henki, joka säilyy tietoisessa tilassa ruumiin kuoltua, Turunen näkee.

Miltä taivaassa näyttää?

Pasi Turusen mukaan on tärkeää, että kokemukset ohjaavat ihmiset Raamatun ilmoituksen äärelle. Kokemukset voivat kertoa jotain taivaasta, mutta ne voivat johtaa myös harhaan.

– Jos ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on totta se, että ihmiset toisinaan valehtelevat, ei kai ole väärin ajatella, että tuonpuoleisessa maailmassa on henkiolentoja, jotka voivat valehdella ihmiselle.
Turunen huomauttaa, että Raamattu ei paneudu kovin syvällisesti ”taivaan maantieteeseen”.

– Raamatun päähuomio on siinä, että lopulta saamme aina olla Jeesuksen kanssa. Ei siinä, miltä taivaassa näyttää.

– Vastaavasti evankeliumit eivät paljon kerro siitä, minkä näköinen Jeesus oli. Silti ne ohjaavat meitä tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisesti. Se, minkä näköinen hän on, jää nähtäväksi, kun hän tulee taivaasta takaisin.

Kaikki tarvittava löytyy Raamatusta

Taivasmatkat ovat usein hyvin voimakkaita kokemuksia, joilla saattaa olla pitkäaikainen ja suuri vaikutus ihmisen elämään. Uskovalle tällainen kokemus voi toimia rohkaisuna uskon tiellä. Mitään kristityn kannalta välttämätöntä tietoa ne eivät kuitenkaan tarjoa.

– Kaikki, mitä meidän tarvitsee tietää pelastuaksemme ja päästäksemme Herran luokse taivaaseen, on ilmoitettu Raamatussa, Turunen sanoo.

Kuolemanrajakokemuksia on koeteltava Raamatulla, kuten muitakin hengellisiä kokemuksia.

– Raamatulla koetteleminen ei ole vain yksittäisten jakeiden liimaamista kokemukseen, vaan on ymmärrettävä Raamatun kokonaissanoma Kristuksessa ja omaa kokemustaan on peilattava sitä vasten, Turunen huomauttaa.

Eri selitysteorioita

Uskonnonfilosofian dosentti Leo Näreaho esittelee kirjassaan Kuolemanrajakokemukset. Tutkimuksesta tulkintoihin (Kirjapaja 2015) erilaisia selitysteorioita kuolemanrajakokemuksille.

Psykologiset teoriat. Niiden mukaan kuolemanrajakokemukset ovat ihmisen puolustusreaktio kuolemanpelkoa vastaan. Hengenvaarallisessa tilanteessa ihmisen psyykeessä laukeaa mekanismi, jonka tarkoitus on osoittaa henkilölle, että tällä ei ole mitään hätää.

Neurokemialliset teoriat. Hapenpuute aivoissa tai elimistön tajuntaa muuttavat aineet, kuten endorfiini tai dimetyylitryptamiini aiheuttavat hallusinogeenisia kokemuksia. Kuoleman läheisyydessä aivotoiminnan muutokset laukaisevat nämä kokemukset.

Neuroanatomiset teoriat. Niiden mukaan ohimolohkojen poikkeava toiminta kuoleman läheisyydessä aiheuttaa mystisiä näkyjä ja ruumista irtautumisen kokemuksia.

Ei-luonnolliset teoriat. Niiden mukaan edellä mainitut luonnolliset selitykset eivät kykene tyydyttävällä tavalla selittämään kuolemanrajakokemuksia. Kokemuksia voidaan pitää aitoina todisteina siitä, että tietoisuus jatkaa olemassaoloaan, vaikka fyysinen ruumis kuolee.

Kristityt kommentaattorit ovat huomauttaneet, että kuolemanrajakokemuksissa nähdyt Jeesus-kuvat poikkeavat toisistaan ja kokemuksissa on monia Raamatun kanssa ristiriidassa olevia elementtejä. Niiden varaan ei voida rakentaa taivaskäsitystä, vaikka ne mahdollisesti kertovatkin siitä, että tietoisuus ei pääty kuolemaan.

Todisteita kuolemanjälkeisestä elämästä

Lääkäri Jeffrey Long on tutkinut työryhmänsä kanssa yli 1300 tapausta, joissa ihminen on käynyt hyvin lähellä kuolemaa tai todettu kliinisesti kuolleeksi, mutta saatu vielä elvytettyä. Kirjassaan Todisteita tuonpuoleisesta elämästä (suom. Kaarlo Pöllänen, Scanria Oy 2014) Long käy läpi yhdeksän todistetta, jotka puhuvat kuolemanjälkeisen elämän puolesta.

1. Lääketieteellisesti on mahdotonta selittää, kuinka tajuton tai kliinisesti kuollut voi käydä läpi jäsennellyn ja selkeän kokemuksen.
2. Monet kuvaavat nähneensä ruumiistapoistumisen aikana tapahtumia, joita heidän ei olisi pitänyt pystyä näkemään, koska he olivat tajuttomina.
3. Rajakokemuksia tapahtuu myös nukutuksen aikana, jolloin minkäänlaista tietoisuutta ei pitäisi olla.
4. Syntymästään saakka sokeatkin kykenevät näkemään rajakokemuksissa, mutta eivät unissa.
5. Rajakokemuksen aikana koettu elämäntapahtumien kertaus kuvastaa täsmällisesti todellisia, mahdollisesti unohtuneitakin tapahtumia.
6. Käytännössä kaikki ihmiset, jotka henkilö kohtaa rajakokemuksessa, ovat kokemuksen tapahtuma-aikaan kuolleita. Unissa ja hallusinaatioissa kohdataan tavallisesti eläviä ihmisiä.
7. Samankaltaisuus pienten lasten ja aikuisten rajakokemusten välillä osoittaa, että kokemusten sisältö ei ole riippuvainen ennakkouskomuksista.
8. Kokemusten samankaltaisuus kaikkialla maailmassa osoittavat, että ne eivät ole riippuvaisia kulttuurista.
9. Rajakokemuksen läpikäynyt henkilö muuttuu monessa suhteessa ja usein lopullisesti.