Tuomio kuuluu kristilliseen julistukseen

Jos vaikenemme Jumalasta tuomarina, evankeliumi väljähtyy. Tätä mieltä on raamatuntutkija ja -opettaja Vesa Ollilainen.

Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai suuntaa ajatukset aikojen loppuun. Tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä (Matt. 25:31–46) Kristus istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle ja kukin joutuu tekemään tiliä teoistaan hänen edessään. Koittaa viimeinen tuomio.

Tuomio ei ole monenkaan hengellisen julistajan suosikkiteema tänä päivänä. Kuva Jumalasta ihmisten tuomarina on vaihtunut lempeään ja kilttiin armahtajaan, jolla ei ole paljonkaan moitittavaa keskiverosuomalaisen elämästä. Sopiiko tuomion julistus ollenkaan tähän aikaan?

– Eihän se sovi mihinkään aikaan. Kaikkina aikoina on jotain, josta pitäisi julistaa tuomio ja jos julistat sen, saat jotkut ihmiset raivon valtaan, sanoo Kansanlähetysopiston teologialinjan linjavastaava, teologian tohtori Vesa Ollilainen.

Jeesus julisti tuomiota ja puhui helvetistä enemmän kuin kukaan muu Raamatussa. Viimeinen tuomio on Raamatussa hyvin keskeinen opetus.

– Evankeliumin kirkkaus näkyy yleensä synnin synkkyyttä vastaan. Jos me ymmärrämme, että Jumalalla on valta ja oikeus tuomita ja että tuomio on oikeudenmukainen ja ansaittu, armo näyttäytyy aivan erilaisena. Se on yhtäkkiä yllättävää ja kallisarvoista. Siitä tulee rakasta ja se pysyy tuoreena. Se on jotain, jota en halua ikinä hukata, Ollilainen painottaa.

– Jos me kesytämme Jumalan tuomarina, evankeliumi lässähtää myös sen mukana. Mihin evankeliumia enää tarvitaan, jos ei ole mitään syntiä? Jos meillä on vain vajavaisuuksia, silloin riittää se, että vain tsemppaamme elämässämme. Jeesus on pelkästään hyvä esimerkki, mutta mihin tarvitaan varsinaisesti Vapahtajaa?

Vaikea tuomion julistaminen

Tuomion julistaminen ei kuitenkaan ole helppoa, koska se tulee helposti ylhäältä päin. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin samassa veneessä ja kadotettuja ilman Jeesusta. Julistus ei myöskään saa sulkea pois dialogia ja asioiden perustelemista.

– Vaikka Jeesus julistaa tiukkaa tekstiä ihmisille eri tilanteissa, hän samalla käy dialogia ja argumentoi heidän kanssaan. Kun Jeesus ajoi ulos riivaajia, toiset sanoivat hänen tekevän sen Belsebulin avulla. Jeesus ei paukauttanut, että ”helvettiin menette senkin epäuskoiset”, vaan hän ryhtyi argumentoimaan heidän kanssaan, Vesa Ollilainen sanoo.

Hän huomauttaa, että julistamisen ja keskustelun välille pitää tehdä ero. Keskustelussa on eri pelisäännöt kuin papilla saarnatessa.

– Saarnatuolissa minulla on tietty teksti. Saarnassa julistetaan Jumalan sanaa kokonaisuudessaan ja ehdottomasti. Mutta jos minä keskustelussa sanon toiselle, että hän joutuu helvettiin, jos on eri mieltä kanssani, kyllähän minä tapan sillä keskustelun. Mitään keskustelua ei niin saada aikaiseksi, pahaa mieltä korkeintaan.

Vain Jumala voi tuomita

Vesa Ollilaiselta on juuri ilmestynyt kirja ”Taivas ja helvetti” (Tätä on kristinusko -sarja, Perussanoma 2014), jossa hän tarkastelee, mitä varhaiset kristityt ajattelivat tuomiosta ja elämästä kuoleman jälkeen. Ollilainen kiinnittää huomiota muun muassa siihen, että Uudessa testamentissa tuomarin tehtävä kuuluu nimenomaan Jeesukselle.

– Vanha testamentti esittää Jumalan tuomarina. Hän on tehnyt tämän kaiken, hän ylläpitää kaikkea, ja kaikki on hänen omaisuuttaan. Hän toimii isäntänä omassa talossaan.

– Nyt Jeesus esittää itsensä tuomarina. On hätkähdyttävää, kuinka hän kehtaa sanoa istuutuvansa Jumalan valtaistuimelle ja tekevänsä asioita, jotka kuuluvat vain Jumalalle. Sehän on Jumalan pilkkaa – ellei hän ole Jumala.

Samanlainen kätketty viesti Jeesuksen jumaluudesta liittyy muuhunkin Jeesuksen toimintaan. Hän muun muassa antoi ihmisille syntejä anteeksi ja käytti näin valtaa, joka kuuluu vain Jumalalle.

Tekojen vai uskon mukaan?

Tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä tuomiolla tarkastellaan tekoja. Evankeliumi näyttää puuttuvan tekstistä.

– Jos evankeliumin ajatellaan olevan sitä, että Kristus kuoli sinun puolestasi ja antaa sinulle synnit anteeksi, eihän tuomiosunnuntain tekstissä sellaista mainita. Mutta evankeliumi on tapahtuman taustalla. Kuka on se Ihmisen Poika, joka istuutuu valtaistuimelle? Se on Jeesus Kristus, joka menee ristinpuulle maksamaan syntivelkasi. Tuomari on siis myös Vapahtajasi.

Tekstissä on muutakin, joka osoittaa, että viime kädessä usko ja suhde Jeesukseen on ratkaisevan tärkeää.

– Tuomiolle tulevat vuohet ja lampaat. Miten teet vuohesta lampaan? Ei se millään teolla muutu vuoheksi, vaan jonkun täytyy luoda uudestaan. Lampaaksi synnytään. Lisäksi lampaat tuomitaan heidän hyvien tekojensa perusteella ja vuohet heidän pahojen tekojensa perusteella, Ollilainen huomauttaa.

Hän ei näe ristiriitaa sen välillä, että toisaalta tuomio tapahtuu tekojen mukaan, ja toisaalta meidät pelastaa usko.

– Usko johtaa väistämättä tekoihin. Ongelmamme on siinä, että me kenties näemme niin vähän niitä tai sitten me luulemme niistä liikoja. Mutta Jumalan edessä kestäviä tekoja ei voi olla ilman Jeesusta.

Juttu jatkuu Uuden Tien numerossa 47. Tilaa Uusi Tie -lehti tästä.