”Taivaasta on puhuttava toivoen, kadotuksesta itkien”

Ensi sunnuntaina on tuomiosunnuntai, jolloin pysähdytään Jeesuksen paluun ja viimeisen tuomion sanoman äärelle. Vieläkö suomalaiset uskovat viimeiseen tuomioon?

Walking direction on asphalt.

Walking direction on asphalt.

Ensi sunnuntaina on tuomiosunnuntai, jolloin pysähdytään Jeesuksen paluun ja viimeisen tuomion sanoman äärelle. Vieläkö suomalaiset uskovat viimeiseen tuomioon?

Toissa viikolla julkaistu Ev.-lut. kirkon nelivuotiskertomus selvitti muun muassa suomalaisten uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Kyselytutkimuksen mukaan 18 prosenttia suomalaisista on ainakin osittain sitä mieltä, että kuoleman jälkeen ”menemme joko taivaaseen tai helvettiin”.

Tähän perinteiseen kristilliseen oppiin uskovien osuus on suurempi kuin niiden osuus, joiden mukaan ”kaikki menevät taivaaseen” (10%), mutta toisaalta pienempi kuin niiden osuus, jotka ajattelevat kuoleman olevan kaiken loppu (39%).

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovisen mukaan luvut kertovat siitä, että Raamattua on opetettu maassamme; muuten taivaasta ja helvetistä ei tiedettäisi tämänkään vertaa.

– Kun opetus lopunajoista ja kuolemanjälkeisestä elämästä vähenee kansan, myös kirkkokansan, keskellä, silloin leviävät epäkristilliset ajatukset kaikkien taivaaseen pääsystä, kuolleen muuttumisesta enkeliksi tai kuoleman lopullisuudesta. Nämä tilastotiedot ovat kutsu kirkolle, papeille ja maallikoille pitää esillä Raamatun radikaaleja opetuksia taivaasta, kadotuksesta, pelastuksesta ja lopunajoista, Tuovinen kommentoi.

Ilmoitusta ei tule täydentää mielikuvituksella

Mika Tuovisen mielestä on varottava, ettei puheeseen taivaasta, helvetistä ja viimeisestä tuomiosta lisätä omaa mielikuvitusta.

– On pysyttävä Raamatussa, ilmoitetussa sanassa. Tuomiosta on puhuttava selvästi, taivaasta toivoen ja kadotuksesta itkien. Kaikessa ihmettelemme Jeesuksessa ilmestynyttä Jumalan pelastavaa rakkautta. Lopunajan opetuksen keskipisteessä tulee olla Jeesus, jonka nimessä ja sovintoveressä kurjin ja syntisin saa omistaa täydellisen pelastuksen ja taivaan aarteet.

Peräti 71 prosenttia oli ainakin osittain sitä mieltä, että ”kukaan ei voi tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu”.

Vaikka kuolemanjälkeisestä elämästä ei tule vaieta, on Tuovisen mukaan olemassa muitakin tapoja johdattaa ihmisiä Jumalan luokse.

– Jotkut käyttävät kristinuskon järkevyyteen liittyviä perusteluja. Voimme puhutella ihmisiä myös viittaamalla elämän tarkoitukseen. Ihminen on luotu elämään Jumalan yhteydessä. Syvimmiltään hän janoaa Jumalaa ja on täydellisimmillään ja onnellisimmillaan lopulta vain Jumalan yhteydessä.

Voidaanko tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu?

Nelivuotiskertomus paljasti myös, että suomalaiset ovat varovaisia ottamaan kovin vahvaa kantaa kuolemanjälkeiseen elämään. Peräti 71 prosenttia oli ainakin osittain sitä mieltä, että ”kukaan ei voi tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu”.

Epätietoisuus ei ole tavatonta myöskään kirkon työntekijöiden parissa. Porvoon piispa Björn Vikströmilta kysyttiin Ylen Efter Nio -ohjelmassa 3. marraskuuta, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Piispa vastasi: ”En tiedä. Toivon, että se on jotain hyvää. Enempää en voi minä eikä kukaan muukaan sanoa.”

Mika Tuovisen mukaan kuolemanjälkeisestä elämästä voidaan tietää jotain, koska Jumala on ilmoittanut tietyt asiat Raamatussa ja Raamattu on luotettava.

– Raamattu ei kerro kuolemanjälkeisestä elämästä kovin yksityiskohtaisesti, mutta kuitenkin tarpeeksi saadaksemme suuren kuvan tuomiosta, kadotuksesta ja taivaasta. Tärkein tieto uskovalle on, ettei mikään luotu, eikä edes kuolema, voi erottaa kristittyä Jumalan rakkaudesta, Tuovinen toteaa.