Jutta Urpilainen: Jukka Sariolan kirja jättää jäljen
Seija Järvenpään tarina valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi viime sunnuntaina Helsingin kirjamessuilla. Valinnan tehnyt kansanedustaja Jutta Urpilainen kertoo tehneensä päätöksen sydämellään.
Jukka Sariola menetti läheisen ystävänsä Seija Järvenpään heinäkuussa 2014. Asemiehet iskivät Järvenpäätä ja tämän kollegaa Kaija Martinia kuljettaneeseen taksiin Afganistanin Heratissa. Kirjan tapahtumat etenevät vuosikymmenten takaa aina Seija Järvenpään elämän viimeisiin hetkiin. Kirja ilmestyi kesäkuun alussa Kustannus Oy Uuden Tien julkaisemana.
Kirjan materiaalina on Jukka Sariolan muistojen lisäksi yli 600 sähköpostiviestiä käsittävä kirjeenvaihto sekä Seijan vuosien varrella tukirenkaalleen lähettämät rukouskirjeet. Kirjassa on 40 sivun laajuinen kuvaliite ja piispa Tapio Luoman esipuhe.
Kansanedustaja Jutta Urpilainen lensi Helsingin Kirjamessuille suoraa Genevestä julkistaakseen valintansa vuoden kristilliseksi kirjaksi. Urpilainen kertoo, ettei tehtävään suostuessaan heti arvannut sen haasteellisuutta.
– Luettavanani oli kuusi keskenään hyvin erilaista kirjaa, joista jokaisella oli omat ansionsa. Tehtävä herätti minut myös pohtimaan kristillisen kirjan genreä ja sen rajoja, Urpilainen raotti lukuprosessiaan yleisölle.
– Jukka Sariolan kirjoittama kirja Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan (Uusi Tie 2015), on poikkeuksellisen rehellinen kuvaus ystävyydestä. Ajattelin heti, että tämä tarina ansaitsi tulla kirjoitetuksi. Se jättää lukijaansa jäljen, Urpilainen perusteli.
Urpilainen kertoo perehtyneensä kuuteen finalistiin ajan kanssa, mutta valinta tapahtui kuitenkin lopulta sydämellä.
– Minulle tuli tunne, että tarinalla olisi potentiaalia herättää suuremmankin yleisön kiinnostus. Soisin, ettei kirja jäisi vain kristillisten kirjojen lukijoille. Pohjimmiltaanhan tämä jättää lukijalle kysymyksen, mikä elämässä on tärkeää ja miten käytämme ajan, joka meillä on, Urpilainen kommentoi Uudelle Tielle.
Häneen teki vaikutuksen myös Jukka Sariolan kirjan avoimuus omista tuntemuksistaan. Urpilainen hämmästelee kirjailijan tarkkaa muistia vuosikymmenten takaisista tapahtumista.
– Paikoitellen koin tekstin jopa päiväkirjamaisena. Arvostan sitä, että Sariola päästää lukijansa niin lähelle. Jukan puhutteleva elämäntarina avasi minulle uuden maailman. Kirjassahan limittyy monta kerrosta päällekkäin. Millaista on elää vaikea vammaisena omaa arkea, tiivis ystävyyden kuvaus, Seijan elämä ja kutsumus sekä lopulta läpileikkaavana punaisena lankana kristillinen usko, Urpilainen analysoi.
Uutinen surmatöistä järkytti
Jutta Urpilainen sai tiedon Seija Järvenpään ja Kaija Martinin kuolemasta STT:n tekstiviestillä.
– Se oli aikamoinen järkytys. Olin juuri kesäkuussa 2014 lopettanut ministerin tehtävissä. Siihen asti olin hyvin tarkkaan seurannut maailman turvallisuustilannetta ja ulkopolitiikkaa. Myös Afganistanin tilannetta oli pohdittu ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Oli shokki ja yllätys, että kaksi suomalaista oli surmattu, Urpilainen kertaa tunnelmiaan.
Kansanedustaja ja entinen valtiovarainministeri kertoo, että tapaus herätti monenlaisia kysymyksiä.
Minulle tuli tunne, että tarinalla olisi potentiaalia herättää suuremmankin yleisön kiinnostus. Soisin, ettei kirja jäisi vain kristillisten kirjojen lukijoille.
– Jälkikäteen seurasin kiinnostuneena, selviääkö tapahtumien kulku, ja mikä siinä on ollut taustalla. Kohdistuiko isku jollain tavalla Suomeen vai oliko kyse nimenomaan iskusta kristillisen järjestön tekemää työtä kohtaan? Monen kysymyksen taustat valottuivat Jukka Sariolan kirjan myötä, Urpilainen toteaa.
Sariolan kirjaan ja Seijan tarinaan tutustuessaan Urpilainen kertoo eritoten ihmetelleensä kutsumuksen voimaa.
– Seija Järvenpää ryhtyi tehtäväänsä rohkeasti, vaikka hän varmasti tiesi, että työ pitää sisällään monenlaisia vaaroja ja sitä tehdään ympäristössä, joka ei ole vakaa. Se mitä hän tästä huolimatta teki, on kunnioitettavaa. Kirja avaa kiinnostavalla tavalla arjen todellisuutta Afganistanissa, Urpilainen kiittää.
Urpilainen pitääkin valitettavana kehitysyhteistyömäärärahojen radikaalia leikkaamista.
– Etenkin järjestöjen työssä tämä tuntuu. Toivon, että se hyvä työ, jota suomalaiset ovat tehneet välillä hyvin vaikeissakin olosuhteissa, saisi arvostusta ja tukea jatkossakin. Tietysti turvallisuus näkökohdat täytyy pitää jatkuvasti mielessä.
Ihmeellinen kirjaprosessi
Kun kirjailija Jukka Sariola kuuli voitostaan, hän ei ollut uskoa sitä todeksi.
– Tuntuu uskomattoman hienolta, että tekemäni työ on saanut tällaisen arvostuksen. On upeaa, että Seijan työ ja se mitä olen halunnut kirjalla viestittää, saa nyt suuremman julkisuuden, Sariola väläyttää ensitunnelmiaan.
Sariola piti jo finaalistien joukkoon pääsyä isona tunnustuksena kustannusalan ammattilaisilta.
– Olen tässä välillä myös haukkonut henkeäni, että miten elämäni voi olla näin rikasta. Kuinka Jumala onkaan johdattanut elämääni näin?
Kaksi kirjaa aiemmin kirjoittanut ja kertaalleen kilpailun finaalissa ollut Sariola oli jo monta vuotta ajatellut, ettei kirjoita enää kolmatta kirjaa.
– Tiesin, että tarvitsisin siihen paljon tyhjää tilaa, eikä sitä ollut. Kesän 2014 tapahtumat saivat kuitenkin miettimään, mihin elämässä pitäisi keskittyä. Tajusin, että tämä kirjoitustyö on tärkeä asia. Jälkikäteen ajatellen kirjaprosessi oli ihmeellinen, se miten sain voimia sen tekemiseen. Tuntuu myös edelleen hullulta ajatella, että kirja syntyi kuudessa kuukaudessa.
Kristilliset kustantajat ry:n myöntämä Vuoden kristillinen kirja -palkinto jaettiin 22. kerran ja sen arvo on 2 000 euroa. Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan oli myös ylivoimainen yleisöäänestyksen voittaja.