Yksinäiset vanhukset saivat laulajia vierailulle

Jouluvuoreksi kutsuttu seurakuntanuorten tempaus toi jouluiloa monen mummon ja vaarin kotiin. 

-Kiitos, kun tulitte. Eivät täällä käy muut kuin ruuanjakaja ja kotihoito, Veikko Ketola kertoo.

Hän on vaimonsa Elvin kanssa niitä vanhuksia, joiden päivät kuluvat television ja kirjojen ääressä. Kaikki eivät nauti edes näistä viihdykkeistä, jos näkö on heikentynyt liikaa. Liikkuminen omaan pihaankin on suuri ponnistus, joten kyläilemään tai kirkonpenkkiin ei ole mahdollista lähteä. Joulun aikaan yksinäisyys painaa eniten – ja siksi on olemassa Jouluvuori. Viime viikonloppuna Tampereella toteutetun tem­pauksen nimi juontaa juurensa vanhaan sanontaan.

– Jos vuori ei mene Muhammedin luokse, Muhammed menee vuoren luokse. Eli me menemme ihmisten luo, jotka eivät pääse meidän luokse, Jouluvuoren perustajiin kuuluva Lauri Myllylä selittää.

Seuran kaipuu on pohjaton

Idea Jouluvuoresta syntyi vuonna 2005, kun ystäväporukka keksi kerätä joukon laulajia kasaan ja lähteä esittämään joululauluja mummoille ja vaareille. Vuosien aikana yksinäiset vanhukset ovat löytyneet yhteistyössä diakonian kanssa. Myös laitosten asukkaita käydään usein ilahduttamassa esimerkiksi palvelutaloissa ja sairaaloissa. Vanhin tuttu on 101-vuotias Hilja Leppänen, joka ei ole unohtanut lapsuutensa joululauluja.

– Enkeli taivaan lausui näin…, viisi sukupolvea nähnyt mummo kajauttaa, kun laulajat vielä kaivavat nuottivihkojaan.
Joululaulujen ohessa vanhukset saavat kuulla jouluevankeliumin, ja heidän puolestaan voidaan rukoilla. Kaikkein tärkeintä vierailuilla on kuunteleminen ja kiireettömyyden tuntu. Kun Veikko Ketola syventyy sotamuistoihinsa, kuka hänet raaskisi keskeyttää. Juttukaverin kaipuu on vanhuksilla pohjaton.

– Niin kauan kuin Jouluvuoreen liittyvät kohtaaminen, ajan antaminen, innostus ja vähäinen byrokratia, eli eräänlainen alkuvoimaisuus, sitä kannattaa järjestää, Myllylä korostaa.

Hauskempaa kuin syntymäpäivillä

Johanna Kerovuori lähti Jouluvuoreen mukaan jo neljättä kertaa. Joka vuosi vanhusten kohtaaminen on tuonut hänelle ja laulajaystäville ”superhyvän” mielen. Yksi palaute viime kerralta painui hänen mieleensä. Eräs mummo vakuutti, ettei hänellä ole ollut näin hauskaa edes syntymäpäivillä.

– Jouluvuori on nykyään tärkeimpiä joulurituaalejani. Siitä joulu lähtee, hän painottaa.

Kerovuori toteaa, ettei vastaa­vien tempausten järjestämiseen tarvita suurta vaivannäköä. Lähtökohtana on yhteydenotto esimerkiksi diakoniaan, mummonkammariin tai tuttuihin vanhuksiin. Sen jälkeen laulajia kannattaa etsiä kirkossa ja vaikkapa Facebookissa. Laulutaitoa ei testata, tärkeämpää on halu välittää Jumalan rakkautta yksinäisten ihmisten sydämiin.