Yhtenäiskulttuuria emme saa takaisin, mutta kristillinen todistus tulee antaa myös uudesta vähemmistöasemasta

KRISTILLINEN YHTENÄISKULTTUURI on murentunut kaikissa länsimaissa. Sen tilalle ovat tulleet hyvin moninaiset ja yksilölliset ajattelutavat. Uudessa tilanteessa kristinusko nähdään usein vanhan maailman taantumuksellisena jäänteenä, jonka vuoksi suhtautuminen siihen on yhä vihamielisempää.

Aikamme ei tahdo hyväksyä ihmistä suurempia auktoriteetteja. Tässä ilmapiirissä Raamattu joutuu ensimmäisenä tulilinjalle. Se nähdään aikansa maailmankuvan tuotteena, ehkä hurskaana sellaisena, mutta lopulta inhimillisenä dokumenttina, jossa on paljon korjattavaa. Yhä harvempi tunnustaa sen Jumalan sanaksi ja puheeksi.

RAAMATTUA, lähetystä ja herätystä korostava linja, johon Uusi Tie haluaa jatkossakin sitoutua, kohtaa yhä enemmän vastustusta: lähetysmäärärahoja leikataan, Raamatun arvovalta kiistetään ja herätystä, jos ei nyt suoraan kauhistella, niin vähintäänkin oudoksutaan.

Tässä tilanteessa kristinusko on vaarassa ohentua ja sulautua maailmaan. Raja-aitoja tai sitovia merkityksiä ei sille haluta antaa. Ehkä se on myös sen alennustilan keskeinen syy. Silloin kun kristinusko ei erotu mitenkään siitä, mitä ihmiset keskimäärin ajattelevat, kristinuskolla ei ole keskimääräiselle ihmiselle mitään annettavaa.

Ihmisille julistetaan armoa mutta ei katumusta, rakkautta mutta ei itsensä uhraamista, anteeksiantoa mutta ei sovitusta, pelastusta mutta ei ristiä, kunniaa mutta ei kärsimystä, elämää mutta ei tarkoitusta, moraalia mutta ei tuomiota, Jumalan lapseutta mutta ei uudestisyntymistä.

Tällainen julistus johtaa uskontoon, jossa rukouksen syrjäyttää aktivismi, teologian politiikka, rakkauden humanismi, ristin kantamisen itsensä toteuttaminen – sanalla sanoen ihminen syrjäyttää Jumalan ja tekee itsestään oman uskontonsa keskuksen.

Viestimme tulee olla läpinäkyvä ja selvä, evankeliumin arvon mukainen.

IHMINEN ei kuitenkaan voi pelastaa itseään. Maallistunut ja liberaali uskonnollisuus näyttää siksi uppoavan parissa sukupolvessa. Kellot soivat jo sille. Kirjoitus on seinällä. Haaskalinnut ja villieläimet tulevat noukkimaan sen ruumista.

Meidän ei tule pelätä sitä, mitä nyt tapahtuu. Kristinusko on kestänyt monenlaisia vainoja, harhaoppeja, rappioituneita johtajia ja vihamielisiä ideologioita, mutta mikään ei ole saanut tuhottua sitä maan päältä. Kristus on luvannut olla omiensa kanssa aikojen loppuun asti. Kristinusko säilyy siis viimeiseen päivään, mutta vain jos se säilyy kristinuskona.

Yhtenäiskulttuuria emme enää saa takaisin, mutta kristillinen todistus tulee antaa myös uudesta vähemmistöasemasta. Nyt ei ole mahdollisuutta pelkuruuteen, häpeään tai arkailuun. Viestimme tulee olla läpinäkyvä ja selvä, evankeliumin arvon mukainen.

KUN KRISTUS kutsuu, on jätettävä veneet ja lähdettävä seuraamaan. On nostettava merkkiviirit, puhallettava torveen ja rakennettava Siionin muurit uudelleen. On kaadettava Baalin patsaat ja laitettava lamput lampunjalkaan.

Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.

Ps. Suuri kiitos Leif Nummelalle valtavasta panoksesta Uuden Tien hyväksi. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa.