Vieraana itku, vieraana ilo
Arja ja Pekka Simojoen avioliitto on kohdannut monia vaiheita ylitäysistä ruuhkavuosista uudelleen lähentymiseen. Tärkein kiinnipitävä voima pitkässä liitossa on ollut yhteinen usko, pariskunta ajattelee.
Arja ja Pekka Simojoki iloitsevat siitä, että ovat saaneet vuosikymmenten aikana reissata ja esiintyä myös yhdessä. Pekan mukaan pariskunnan tiimityö pelaa reissuilla hyvin. - Meillä on ollut rikas elämä, ja vuodet ovat menneet nopeasti, Arja ihmettelee. Kuva: Tuuli Korpela
1980-luvun alussa nuoren Pekka Simojoen elämä oli niin kiireistä, ettei seurusteluasioille ollut jäänyt aikaa. Hän ei ollut vielä tunnettu muusikko, jonka käsialaa ovat muun muassa Tulkoon joulu ja Herra kädelläsi, vaan Helsingissä asuva teologian opiskelija. Pekka vasta aloitteli musiikillista uraansa, mutta sanoittaja Anna-Mari Kaskisen kanssa luotu Afrikkalainen gospelmessu oli jo herättänyt runsaasti kiinnostusta.
Pekka toivoi parisuhdetilanteeseensa muutosta, kun kuuli pääsevänsä Imatralle kesäteologiksi.
– Heitin bändikavereilleni puoliksi vitsillä, että naisasian voisi hoitaa kuntoon samalla. Keikkailin nimittäin tuolloin Alabasteri-yhtyeessä, jonka kitaristi oli löytänyt vaimon Imatralta. Myös Anna-Marin puoliso on kotoisin niiltä kulmilta.
Etsintäkuulutus tummatukkaisesta tytöstä
Kesä Imatralla kului lähes loppuun, mutta rakkausrintamalla ei ollut tapahtunut mitään. Pekan viimeinen työtehtävä oli viedä imatralaiset nuoret Kansanlähetyksen kesätapahtumaan, joka tunnetaan nykyään nimellä Nuorten Kesä.
Tapahtumassa Pekka osallistui seminaariin, jonka päätteeksi häntä pyydettiin spontaanisti laulattamaan ihmisiä. Lainakitaran säestyksellä yleisö sai kuulla tuoreeltaan muun muassa Evankeliumin ja afrikkalaisesta messusta tutun Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Edessä istuva tyttö kääntyi kehumaan reippaita, uusia lauluja, kun Pekka oli palannut paikalleen.
– Tytöllä oli punaiset kengät, punaiset housut ja punainen paita sekä tumma tukka ja siniset silmät, mikä oli aika tenhoava yhdistelmä. Minulta meni jalat alta, Pekka muistelee.
Tauolla kaksikko jutteli hieman, mutta pidempää tuttavuutta ei ehtinyt syntyä. Pekka ei kuitenkaan saanut joensuulaista kaunotarta mielestään.
– Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen, kunnes tajusin, etten tiedä osoitetta enkä edes nimeä.
Pekka pyysi Jumalalta, että jotain tapahtuisi, jos ihastus oli Jumalan mielen mukaista. Pian Pekka tapasikin yllättäen ystävänsä, joensuulaisen opiskelijapapin, jolle antoi tummatukkaisen tytön tuntomerkit ja toiveen pitää silmät auki.
Eräänä päivänä Pekan postilaatikkoon kolahti kirje Joensuusta. Arja oli löytynyt.
Muonionjoen revontulet kuin Jumalan siunaavat kädet
Seurusteluaikoina Arja Simojoki kulki välillä mukana Pekan keikkamatkoilla, myöhemmin esiintyi itsekin esimerkiksi hänen musikaaleissaan.
Uusi vuosi 1984 on pariskunnan muistoissa erityinen. Alabasteri oli tuolloin kutsuttu keikalle Kolariin. Puolilta öin, kun konsertti oli ohi, nuoripari juoksi suoraan keikkapaikalta pimeälle Muonionjoen jäälle. Kodan suojassa, jätkänkynttilän loimutessa pariskunta vaihtoi kihlasormukset, minkä jälkeen tähtikirkkaalla taivaalla näkyi yhtäkkiä jotain ihmeellistä.
Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen, kunnes tajusin, etten tiedä osoitetta enkä edes nimeä.
– Näimme revontulten pyörivän ja suorastaan tanssivan eri väreissä suoraan yläpuolellamme. Sanoin Pekalle, että katso, Jumalan siunaavat kädet, Arja kertoo.
Revontulten tanssi ei kestänyt kauan, eikä vastaavaa nähty sillä reissulla enää toiste.
– Se oli pyhä hetki, Arja muistelee.
Itkua ikkunalla
Askeleet uupuneet, minne kuljen, tiedä en. Kadonneet ovat voimat ihmisen ja jäljelle vain tyhjyys jää.
Varsinaiset ruuhkavuodet pariskunnan elämässä alkoivat vuonna 1986, jolloin Pekka sai Turusta määräaikaisen, täyspäiväisen työpaikan. Seuraavana vuonna perheelle syntyi esikoistytär, minkä myötä Arjan elämä alkoi keskittyä enemmän kotiin. Pekalla sen sijaan oli monta rautaa tulessa.
– Pahimmillaan hoidin päivisin täystoimista työtäni, kirjoitin öisin gradua ja keikkailin iltaisin ja viikonloppuisin Exitin ja Jakarandan kanssa. Se oli aika hullua menoa, ja lopulta jouduinkin luopumaan Jakarandasta, Pekka muistelee.
Hänen verkkokalvolleen on noilta vuosilta jäänyt kuva vaimosta ja tyttärestä, jotka jäävät kerrostalon ikkunaan vilkuttamaan. Molemmat saattoivat itkeä yhtä aikaa.
”Taas se lähti” oli Arjan tavallinen huokaus aikana, jolloin kodin vastuu oli lähes kokonaan hänellä. Raskas tilanne sai Pekan kirjoittamaan Askeleet-laulun, jonka viimeisissä säkeissä uupunut ja pettynyt kertoja vie riittämättömyytensä ainoalle, joka voi auttaa:
Askeleet uupuneet, Hän on käynyt saman tien. Sirpaleet kaikki ristin luokse vien ja alkaa voin taas uudelleen.
Lohtu löytyi psalmeista
Tuli illalla vieraaksi itku, aamulla vieraaksi ilo.
Riihimäelle muuton jälkeen vuonna 1991 Pekan reissut jatkuivat, mutta Arjakin halusi välillä kokeilla jotain muuta kuin kotona olemista. Lapsia oli jo kolme, kun Arja aloitti opiskelun Järvenpään diakoniaopistossa.
– Kävi kuitenkin liian raskaaksi sumplia sitä kaikkea kolmen lapsen kanssa. Väsyin, ja kilpirauhaseni petti.
Uupuneena Arja alkoi lukea Raamatusta psalmeja, jotka jalostuivat yhteistyöllä levylliseksi lauluja. Pekka muistelee joulun ja uuden vuoden välistä aikaa 1990-luvun lopussa:
– Arjalla oli ideoita ja runonpätkiä. Minä kaivoin kitaran esiin ja sen viikon aikana teimme yhdessä ainakin kuusi laulua.
Arja sai psalmeista lohtua ja lauluista tuli hyvin henkilökohtaisia. Tuolloin syntyivät esimerkiksi kappaleet Vieraana itku ja ilo, Kohottakaa huuto sekä Korkeimman suojassa.
Yksi parisuhteen käännekohdista oli Mennään eteenpäin -parisuhdeviikonloppu Haikon kartanossa.
– Saimme olla kahdestaan ja purkaa asioita. Tuli uutta virtaa ja voimaantumista. Rakastuimme toisiimme uudelleen, Arja muistelee.
”Nykyään olen tarkempi kalenterin kanssa”
– Työni takia meillä on ollut tiukkoja vaiheita, mutta olen itsekin viisastunut ja nykyään paljon tarkempi kalenterin kanssa, Pekka kertoo.
Täysien vuosien jälkeen Pekka alkoi pitää huolta siitä, että joka kuukausi piti olla ainakin yksi vapaa viikonloppu. Myös lasten loma-ajat Pekka pyrki pitämään tyhjinä töistä ja varaamaan pitkän kesäloman.
Nyt Simojokien kotona asuu neljästä lapsesta enää nuorimmainen, joka käy lukiota. Tänä vuonna Simojoet ovat saaneet iloita myös isovanhemmuudesta, kun heidän ensimmäinen lapsenlapsensa syntyi alkuvuodesta.
Mutta mikä on pitänyt pariskunnan yhdessä kaikki nämä vuodet?
– Olemme uskaltaneet sanoa ääneen asioita. Meillä on myös molemminpuolinen kunnioitus. Avioliitto on yhteisyritys, ja olemme sitoutuneet siihen. Mekin osaamme riidellä, mutta sen jälkeen pyydämme ja annamme anteeksi, Arja luettelee suhteen kulmakiviä.
Pekka lisää, että kaikki lähtee heidän kristillisestä vakaumuksestaan.
– Uskomme, että olemme toisillemme tarkoitetut. Rukoilemme, että Jumala antaisi meille voimia ja yhteistä rakkautta.
Parisuhdeaikaa Alfapetin äärellä
Yhteinen aika on Simojokien mielestä olennaista avioliiton hyvinvoinnin kannalta. Pariskunta itse tekee joka kesä muutaman päivän reissun kahdestaan jonnekin päin Suomea, ja korona-aikana myös yhteinen kotielämä on ilahduttavasti lisääntynyt. Sitä on vietetty esimerkiksi remontoiden, kokaten ja puutarhatöitä tehden.
– Monelle muusikolle korona on ollut katastrofi, mutta meillä tilanne on jo sen verran vakaa, että väljempi aikataulu on tuntunut oikeastaan hyvältä. Toki lähden yhä myös keikalle mielelläni, Pekka kertoo.
Koska lapset ovat jo isoja, parisuhdeaikaa on entistä helpompi järjestää. Simojoet käyvät usein kahdestaan syömässä tai kävelyllä. Erityisen lähellä sydäntä ovat säännölliset lautapelimatsit.
– Syömme jotain hyvää ja pelaamme monta kertaa viikossa. Se on samalla yhdessäoloa ja taistelua dementiaa vastaan. Ennen Pekka voitti minut melkein aina Alfapetissa, mutta nykyisin voitan hänet jo aika usein, Arja riemuitsee kehityksestään pariskunnan suosikkipelissä.
Millaisia asioita arvostat puolisossasi?
Arja:
Pekka on äärimmäisen sitkeä, tehokas ja ahkera niissä asioissa, joista hän pitää. Hän on myös säästäväinen, sosiaalinen ja toiset huomioon ottava. Pekka on lastemme paras isä, ja hänestä huomaa selvästi, että hän rakastaa kaikkia lapsiamme yhtä paljon. Arvostan Pekkaa ennen kaikkea omana aviomiehenäni. Hän on paras ystäväni.
Pekka:
Ensimmäisenä Arjasta tulee mieleen, ettei lapsillamme voisi olla parempaa äitiä. Arja on myös hyvin tarmokas, ja on usein saattanut tehdä jo pari tuntia kotitöitä ennen kuin itse edes herään. Lisäksi hän on musikaalinen ja taiteellisesti luova, hän myös maalaa ja ottaa erinomaisia valokuvia. Arvostan myös sitä, että Arja on ollut todella joustava työni suhteen.
5 laulua parisuhteen eri vaiheista
- Evankeliumi – Rytmikäs ja iloinen yhteislaulu, joka liittyy Simojokien ensikohtaamiseen nuorten kesätapahtumassa. Pekan kitaransoitto ja mukaansatempaava kappale tekivät Arjaan vaikutuksen.
- Askeleet – Laulu, jonka Pekka teki Arjalle syntymäpäivälahjaksi ruuhkavuosina, jolloin äiti ja tytär jäivät haikeina ikkunaan katselemaan puolison ja isän perään.
- Vieraana itku ja ilo – Arja ideoi laulun psalmitekstin pohjalta, kun raskaiden vuosien jälkeen alkoi jälleen olla toivoa näkyvissä.
- Sinun kanssasi vain – Rakkauslaulu, joka pulpahti Pekan päähän hiihtoretkellä vuonna 2006. ”Sinun kanssasi vain tahdon vanheta rinnakkain”, Pekka runoili elämänkumppanilleen.
- Minä en ole ensimmäinen – Simojokien nykyiseen elämäntilanteeseen sopiva laulu, jossa ihmetellään elämän kulumista. – Jokainen meistä saa olla osa sukupolvien ketjua ja Jumalan ihmeellistä suunnitelmaa, Simojoet kuvaavat.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Katso myös alla olevalta videolta, miksi muusikko Pekka Simojoki lukee Uutta Tietä.
