Tanskalainen yhteiskunta on Hans-Ole Bækgaardin mukaan käynyt yhä epäluuloisemmaksi uskonnollisuutta kohtaan. Samaan aikaan erityisesti nuoriso on alkanut pohtia hengellisiä kysymyksiä uudella tavalla.

Viime vuonna tanskalaisissa medioissa keskusteltiin siitä, mitä uskonnolliset johtajat saavat opettaa. Kaikki alkoi televisiodokumentista, joka selvitti, mitä joidenkin islamilaisten yhteisöjen ja moskeijoiden sisällä tapahtuu.

Tanskan uskonnollisimmat muslimit haluavat muodostaa oman erillisen yhteisön, joka noudattaisi sharia-lakia. Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että näiden muslimiyhteisöjen sisällä saisi Allahin nimessä rangaista naisia, lyödä lapsia ja tehdä muitakin asioita, jotka ovat vastoin Tanskan lakia ja arvoja.

Keskustelua käytiin poliittisella tasolla asti. Se ei jäänyt vain kysymykseen, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, vaan laajeni koskettamaan myös uskonnollisten johtajien opetusta.

– Valtio ei voi säätää lakia, joka koskisi vain muslimeja, koska se olisi muslimien diskriminointia, sanotaan. Sen sijaan he diskriminoivat kaikki uskonnolliset ryhmät sekulaaria yhteiskuntaa vaarantaviksi tahoiksi.

– Viime joulukuussa vahvistettiin viisi uutta lakia, jotka koskettavat kaikkien uskonnollisten yhteisöjen elämää. Lait tulivat voimaan vuoden vaihteessa. Niiden mukaan kuka tahansa, joka opettaa tietyistä aiheista, voi saada sakon tai jopa kolme vuotta ehdotonta vankeutta, Hans-Ole Bækgaard kertoo.

Uskonnollisiin yhteisöihin liittyvät uudet lait mietityttävät Bækgaardia.

– Sananvapaus ja uskonnonvapaus kuuluvat tämän maan perustuksiin. Mutta arvot määrittyvät myös sen mukaan, mitä mieltä enemmistö on. Nykyisin, jos haluaa opettaa seurakuntaa esimerkiksi abortista tai samaa sukupuolta ­olevien henkilöiden parisuhteesta, joutuu tarkkaan miettimään, kuinka asioista opettaa. Todellinen ongelma on se, että yhteiskuntamme on tullut epäluuloiseksi uskonnollisia ihmisiä ja uskonnollista elämää kohtaan, Bækgaard pohtii.

Hans-Ole Bækgaard toimii luterilaisen Indre Mission -järjestön hallituksen puheenjohtajana. Indre Mission on suurin Tanskan luterilaisen kirkon yhteydessä toimivista kolmesta herätysliikkeestä. Sen juuret ulottuvat 1860-luvun hengellisiin herätyksiin Tanskassa. IM:n toiminnassa on mukana ympäri maata noin 32 000–40 000 ihmistä yli 300 paikallisessa yhteisössä ja muutamissa seurakunnissa. Sillä on yhteensä reilut kaksisataa työntekijää, joista noin 110 on palkattomia.

Uskovaiset luokitellaan lapselliseksi

Viime vuonna myös ateistit korottivat ääntään Tanskassa. He järjestivät kampanjoita ja olivat aktiivisia eri medioissa. Joidenkin kaupunkien linja-autojen kylkiin oli myös laitettu mainoksia.

Bækgaard ei näe, että Tanskassa olisi käynnissä kristittyjen vainoa, mutta haastavassa ympäristössä uskovaiset silti hänen mukaansa elävät.

– Tämän päivän Tanskassa uskovaiset luokitellaan lapsellisiksi ihmisiksi. Joskus tuntuu siltä, että heitä pidetään myös toisen luokan kansalaisina. Jos he eivät ole syvästi juurtuneet Jumalan sanaan, eivät ole osa kristillistä yhteisöä eivätkä todella ymmärrä, mitä tarkoittaa olla kristitty, he uskoakseni ovat visusti hiljaa sen suhteen, mihin uskovat. Tällä on vaikutuksensa heidän uskoonsa ja lopulta he saattavat jopa luopua Kristuksen seuraamisesta.

Bækgaard toivoo, ettei tuleva kristillinen sukupolvi kadota kykyään puhua avoimesti raamatullisista arvoista ja Jumalan sanasta.

”Kristittynä oleminen ei ole vain hyvää elämää”

– Näen edessäni kaksi tietä. Toinen niistä on pimeä. Se on maallistumisen ja välinpitämättömän kristillisyyden tie. Mutta toisaalta näen myös, mitä Kristus parhaillaan tekee. Meillä kristityillä on mahdollisuus kasvuun. Luulen, tai ainakin toivon, että tämä Kristuksen tie on Tanskassa voimistumassa.

Hyvä puoli Tanskan hengellisessä nykytilanteessa on Hans-Ole Bækgaardin mielestä se, että ihmiset ovat alkaneet kysellä, onko valtaosa väestöstä todella oikeassa.

– He pohtivat, mikä on totta ja mikä on elämän tarkoitus. Esimerkiksi ateistien reaktiot nähdään enemmänkin vain kristittyjen vastustamisena kuin elämän suurten kysymyksien ratkaisemisena.

Myös nuoriso on alkanut pohtia hengellisiä kysymyksiä. He ovat myös avoimempia puhumaan uskostaan elinpiirissään.

Bækgaard muistuttaa, että kirkon historiassa on usein käynyt niin, että kun sitä on alettu vainota, Pyhä Henki on varustanut uskovat voimalla ja saanut aikaan herätyksen.

– Kristittynä oleminen ei ole vain hyvän ja moraalisesti oikeanlaisen elämän elämistä vaan sen ymmärtämistä, että Jeesus on minut pelastanut. Elämän tarkoitus ei ole vain tässä ajassa vaan myös ikuisuudessa. Evankelioimistapoja on useita, mutta kaikki alkaa siitä, kun ihminen kohtaa Jeesuksen henkilökohtaisesti. Kun Jeesus saa sytyttää ihmisen sydämen tuleen, se leviää myös hänen elinpiiriinsä, Bækgaard sanoo.