Vaientamiskulttuurin kritiikki kasvaa

Ylen A-talk-ohjelmassa  käytiin viime torstaina mielenkiintoinen keskustelu siitä, synnyttävätkö kovat puheet kovia tekoja. Yksi keskustelussa esillä ollut asia oli kysymys siitä, tekivätkö Twitter ja Facebook oikein sulkiessaan Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin kokonaan ulos keskustelualustoilltaan. Kaikki keskustelijat, Anders Adlercreutz (r.), Anna Kontula (vas.) Timo Heinonen (kok.) ja Riikka Purra (ps.) pitivät Twitterin ulossulkemispäätöstä ongelmallisena. Päätöksen ongelmallisuuteen on kiinnittänyt huomiota myös Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan eurooppaministeri Clement Beaune. Viimeksi mainittu oli tyrmistynyt päätöksestä. Jos USA:n presidentti voidaan sulkea ulos kansainväliseltä verkkoalustalta, kuka tahansa muukin meistä voi tulla ulossuljetuksi. On hyvin ongelmallista, että tietyt suuret teknologiayritykset maailmassa ovat saaneet tällaisen vallan.

Viime aikoina cancel-kulttuuri (vaientamiskulttuuri), joka merkitsee sitä, että ihmistä rangaistaan jostakin hänen sanomisestaan tai jopa pelkästään mielipiteestään, on levinnyt maailmalla. Rangaistukseksi voidaan vaatia esimerkiksi työpaikan menettämistä tai ulossulkemista jostakin. Teologian tohtori Jason Lepojärven kommentti (UT 43/2020) on paikallaan: ”Kriittinen kulttuuri sietää erimielisyyksiä eikä lietso pelon ilmapiiriä, toisin kuin cancel-kulttuuri, joka pyrkii vaientamaan kohteensa.”

Tähän liittyen viime viikolla kuultiin Suomessa hyvä uutinen. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta (YVTLTK) totesi, että Aito avioliitto ry:tä syrjittiin, kun opettajien ammattijärjestö OAJ ja Suomen Messut peruivat yhdistyksen osallistumisen Educa 2019 -messuille. OAJ vetosi syrjintänsä perusteluksi jäseniltään ja muilta osallistujilta saamaansa laajaan negatiiviseen palautteeseen. Mutta nimenomaan opettajien ammattijärjestössä olisi pitänyt ymmärtää, että jos iso joukko huutaa ”pois tuollainen”, vastuunkantajien tehtävä on asettua suojelemaan kiusattua eikä liittyä kuoroon.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös muistuttaa siitä, että sanan- ja ilmaisunvapaus koskee kaikkia.

YVTLTK:n päätös muistuttaa siitä, että sanan- ja ilmaisunvapaus koskee kaikkia. Ei voi olla niin, että kahden miehen avioliittoa saa puolustaa, mutta jos puolustat miehen ja naisen välistä avioliittoa sinut suljetaan ulos. Tällainen ulossulkeminen on mielipidediktatuuria. Avioliittokeskustelu on kouluesimerkki siitä, miten ensin vaadittiin myös toisenlaista kuin perinteistä avioliittoa ja sitten kun avioliittolainsäädäntö on saatu käännettyä oman näkemyksen mukaiseksi, aletaan vaatia, että perinteistä avioliittonäkemystä ei saisi edes pitää esillä tai puolustaa.

Kristittyinä meidän on jatkettava taistelua sellaisen yhteiskunnan puolesta, jossa on vapaus puolustaa toimivaa isän, äidin ja lapsen kolmoissidettä, lapsen kannalta parhaana kasvuympäristönä. Jos tätä ei saa yhteiskunnassa avoimesti puolustaa ilman jonkinlaisen syrjinnän tai rangaistuksen kohteeksi joutumista, elämme jo tosiasiallisesti mielipidediktatuurissa.

Sama koskee uskonnonvapautta. Täytyy olla vapaus puhua Jumalan pyhyydestä, synnistä, iankaikkisesta rangaistuksesta ja pelastuksesta yksin Jeesuksessa Kristuksessa. Täytyy olla myös vapaus opettaa ja noudattaa kristillistä oppia ja etiikkaa. Jos tätä vapautta ei ole, uskonnonvapaus on menetetty. Nyt kun tämä vapaus vielä suurelta osin on Suomessa, puolustakaamme sitä ja käyttäkäämme sitä. Niin kuin alussa mainitussa keskustelussa useasta suusta todettiin, eri mieltä täytyy saada olla ja meidän kaikkien tekee hyvää kuulla myös omien näkemystemme asiallista kritiikkiä.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: