Vaalien ja valintojen vuosi 2018

Alkaneena vuonna valitaan henkilö sekä maamme että kirkkomme korkeimpaan virkaan. Lisäksi marraskuussa ovat tulossa seurakuntavaalit teemalla Minun kirkkoni. Edellisissä, vuoden 2014 seurakuntavaaleissa äänestysprosentti oli vaatimattomat 15,5. Viime presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestysprosentti oli 72,8.

Kaikki edellä mainitut vaalit ovat meille Suomen kansalaisina ja kirkon jäseninä tärkeitä. Suosittujen vaaligallupien ansiosta meille tarjotaan jo etukäteen aika selviä käsityksiä siitä, kuka on ennakkosuosikki ja kenellä ei näytä olevan mitään mahdollisuuksia tulla valituksi.

Tämä asettaa kristityn äänestäjänä mielenkiintoiseen tilanteeseen. Pitäisikö vaaleissa aina jossakin vaiheessa ”pelata” ja ”laskelmoida”, eli äänestää sen oman arvomaailman kannalta ”vähiten huonon” vaihtoehdon puolesta, jolla näyttää etukäteen olevan parhaat mahdollisuudet tulla valituksi? On selvää, että moni toimii sekä presidentin- että arkkipiispanvaaleissa näin.

Vahvin perustelu sen puolesta, että näin pitäisi toimia, on se, että muuten joku ”vielä huonompi vaihtoehto” saattaa voittaa vaalit. Jos näin käy, kristityt olisivat omalla äänestyskäyttäytymisellään edesauttaneet ei-haluttuun lopputulokseen päätymistä. Tätä tuskin voidaan pitää järkevänä toimintana. Laskelmoivasta äänestystavasta seuraa kuitenkin myös se, että esimerkiksi konservatiivikristityn ääni voi mennä henkilölle, joka kannattaa jotakin, mitä äänestäjä ei missään nimessä itse kannata.

Toisenlainen vaihtoehto olisi äänestää suoraan ja johdonmukaisesti sitä kandidaattia, jonka arvomaailma vastaa parhaiten omaa. Tätä on perusteltu ainakin neljällä tavalla. Se on johdonmukaista. Ääni ei mene kandidaatille, jonka ajattelu ja toiminta eivät vastaa äänestäjän näkemyksiä. Toiseksi, tällä tavoin tulee näkyviin se, kuinka moni ihminen todellisuudessa kannattaa juuri niitä näkemyksiä, joita kyseisellä kandidaatilla on. Kolmanneksi voidaan kysyä, mitä tapahtuu kristittyjen maineelle, jos ne äänestävät arvojensa vastaista ehdokasta vain taktisista syistä? Tässä yhteydessä kannatta miettiä, mitä ne lukuisat USA:n konservatiivikristityt voittivat ja mitä hävisivät äänestämällä puhtaasti taktisista syistä Donald Trumpia. Neljänneksi, jos kaikki äänestäisivät johdonmukaisesti juuri sitä kandidaattia, joka parhaiten vastaa omaa arvomaailmaa, koko vaalien lopputulos saattaisi olla toisenlainen kuin jos kaikki vain ”pelaavat” ja laskelmoivat.

Voi olla, että joissakin vaaleissa kristityille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin äänestää ”vähiten huonoa vaihtoehtoa”, tai jättää kokonaan äänestämättä. Monissa vaaleissa on kuitenkin myös olemassa se vaihtoehto, että äänestetään kandidaattia, joka parhaiten vastaa omaa näkemystä. Vaikka tällä kandidaatilla ei ennakkoon näyttäisikään olevan mahdollisuuksia tulla valituksi.

Viime vuosikymmeninä kristittyjen konservatiivien arvot ja näkemykset ovat jääneet vaaleissa yhä uudestaan tappiolle, sekä yhteiskunnassa että kirkossa. Tämän valossa kristittyjen kannattaisi pysähtyä arvioimaan omaa äänestyskäyttäytymistään. On tärkeä kysyä, edistääkö oma äänestyskäyttäytymisemme itse asiassa sitä, että ajamamme asiat ja arvot joutuvat erilaisissa vaaleissa yhä uudestaan tappiolle.