Usko esitetään myönteisesti mediassa

Hiljattain Ylen Aamu-tv:ssä keskusteltiin uskoontulosta ja Ylen nettisivuilla sadat ihmiset kertoivat uskoontulotarinansa. Demi-lehti (9/13) kirjoitti uskovasta Sofia-tytöstä, jonka rukouksiin Jumala vastaa. Aamulehti haastatteli perheenisää, jolle usko antaa toivoa vaimon kuoleman jälkeen. Me Naiset (36/13) julkaisi jutun Amadeus Oilingista, joka eheytyi homosta heteroksi Jeesuksen avulla. Erilaiset äidit -ohjelmassa kuvattiin lempeästi helluntailaisperheen arkea. Kauneus ja terveys -lehti…

Hiljattain Ylen Aamu-tv:ssä keskusteltiin uskoontulosta ja Ylen nettisivuilla sadat ihmiset kertoivat uskoontulotarinansa. Demi-lehti (9/13) kirjoitti uskovasta Sofia-tytöstä, jonka rukouksiin Jumala vastaa. Aamulehti haastatteli perheenisää, jolle usko antaa toivoa vaimon kuoleman jälkeen. Me Naiset (36/13) julkaisi jutun Amadeus Oilingista, joka eheytyi homosta heteroksi Jeesuksen avulla. Erilaiset äidit -ohjelmassa kuvattiin lempeästi helluntailaisperheen arkea. Kauneus ja terveys -lehti uskalsi  julkaista ihailevan jutun Päivi Räsäsestä uusimmassa numerossaan.

Nämä valonpilkahdukset eivät ole sattumaa. Ne paljastavat, että usko kiinnostaa ihmisiä. Sysimustat jutut uskovista, joihin olemme tottuneet mediassa, eivät estä Jumalaa kolkuttamasta sydämen ovelle. On herännyt kysymyksiä, joihin toivotaan vastauksia. Millaista on elämä uskossa? Millaisia ne ihmiset todella ovat, jotka pitävät Raamattua Jumalan sanana? Onko Jumala olemassa?

Me uskovat tiedämme vastaukset, mutta luulemme, ettei ole kysymyksiä. Yllättävän monet uskoon tulleet sanovat: olisipa joku kertonut aiemmin Jeesuksesta. He olisivat halunneet kohdata uskovan jo kauan sitten. Heidän sydämissään oli selittämätön kaipuu, mutta he eivät tienneet kaipaavansa Jumalaa. He syvällä sisimmässään miettivät hengellisiä kysymyksiä, mutta eivät uskaltaneet sanoa niitä ääneen. He olisivat tarvinneet Jumalaa varjelemaan valinnoilta, jotka veivät elämää väärään suuntaan.

Meillä ei ole kiikareita, joilla voisimme katsoa ihmisten pään sisään. Siksi emme voi etukäteen päättää, miten joku suhtautuu uskoomme. Ehkä olemme 99 kertaa vastaanottaneet pelkkää syyttelyä ja arvostelua. Mutta sadannen elämä voi muuttua. Kun ihmiselle koittaa oikea hetki elämässä, hän ei välitä siitä, ovatko uskovat ylimielisiä, mitä kirkko opettaa ja voiko uskoa perustella järjellä. Silloin ihminen vain antaa elämänsä Jeesukselle, joka synnyttää hänessä uskon.

Jos olemme vaiti, kivet huutavat. Niin on käynyt, kun maallinen media esittää uskon hyvässä valossa. Uskovien on rohkaistuttava käyttämään ääntään useammin. Voimakkain ääni on silloin, kun teemme sen yhdessä.