Paitsi pätevyttä ammatissaan, mitä muuta kristityltä voidaan odottaa työssään? Timothy Kellerin mukaan vastauksen saamiseksi on paneuduttava kristilliseen maailmankuvaan. Sen syvällinen ymmärtäminen murentaa ammattikuntien jakamisen pyhään ja maalliseen.

Muuttaessaan vieraaseen maahan moni hämmästyy huomatessaan, että useat hänen toimintatavoistaan poikkeavat suuresti paikallisista käytännöistä. Sopeutuessaan uuteen kulttuuriin hän joutuukin arvioimaan itseään kriittisesti, omaksuumaan joitakin uusia asenteita ja hylkäämään vastaavasti toisia. Kristittynä kasvamisessa on pastori Timothy Kellerin mukaan kyse jostain samankaltaisesta.

Mitä tarinaa elät?

Jokaista yhteisöä ohjaa maailmankuva, joka vastaa seuraaviin kysymyksiin: Miten asioiden kuuluisi olla? Mikä on suurin ongelma asioiden tilassa? Mikä on ratkaisu ongelmaan ja miten se toteutetaan? Näihin kysymyksiin vastatessaan yhteiskunnat ovat historian saatossa luoneet demokraattisia, totalitaarisia, sosialistisia ja fasisitisia järjestelmiä.

Maailmankuva omaksutaan peruskertomuksen kautta, ja usein nuo kertomukset vaikuttavat asenteissamme niin syvällä tasolla, ettemme aina tiedosta niitä. Myös ammattiryhmillä on omat peruskertomuksensa. Kristillinen maail­mankuva voi haastaa usein näitä vallitsevia peruskertomuksia ja evankeliumin tulisi muovata suhtautumistamme elämäämme ja työhömme.

Kristillinen maailmankuva selittää ihmisen olemuksen, ongelman ja pelastuksen perustuvan suhteisiin. Jumala loi maailman ja ihmisen rakkaudesta. Ihmisen hän kutsui yhteyteen kanssaan. Koko luomakunta on langennut, ja synti on saastuttanut jokaisen ihmisen. Yhteys Jumalan ja ihmisen välillä on katkennut. Kerran koko maailma tullaan lunastamaan, ei ole todellisuutta, joka olisi vailla toivoa. Jeesuksen sovitustyö palautti suhteen Isän ja ihmisen väille.

”– – Raamattu on ainutlaatuinen torjuessaan kaikki yritykset joko demonisoida jotain osaa luomistyöstä tai palvoa jotakin osaa luomistyöstä ratkaisuna. Kaikki muut uskonnot, filosofia ja maailmankuvat lankeavat tavalla tai toisella [epäjumalanpalvonnan] ansaan eivätkä pidä luomistyötä ja lankeemusta erillään. Ja tämä ansa on alinomaa olemassa oleva vaara (myös) kristityille”, Keller siteeraa filosofi Al Woltersia.

Kristillisessä maailmankuvassa maai­lman ongelmia ei siis sijoiteta johonkin luomakunnan osaan tai ihmisryhmään vaan syntiin itseensä. Näin ollen emme voi jakaa ihmisiä konniin ja sankareihin.

Älä astu dualismin ansaan

Keller viittaa Lutherin ajatukseen, että Jumalan huolenpito tulee esiin muiden ihmisten työn kautta. Hän muistuttaa, että tämä huolenpito toimii niin kristittyjen kuin ei-kristittyjenkin työssä. Emme siis voi sanoa, että vain kristitty voisi tehdä työtä hyvin tai että kaikki kristittyjen tekemä työ olisi pelkästään hyvää.

Evankeliumin tulisi muovata suhtautumistamme elämäämme
ja työhömme.

Keller kannustaa kristittyä välttämästä dualismin ansaa. Jos käsitys synnistä ja kaitselmuksesta on ohut, ihminen päätyy jaottelemaan maailman pyhään ja maalliseen. Tällöin suhtautuminen työhön kapenee.  Kristitty taiteilija voi ajatella, että hän miellyttää Jumalaa vain maalatessaan uskonnollisista aiheista.

”Meidän pitäisi olla halukkaita olemaan suuressa määrin yhteydessä ei-kristittyjen kulttuuri- ja työmaailmoihin. Syvällinen näkemyksemme synnistä muistuttaa meitä siitä, että jopa selkeästi kristilliseen työhön ja kulttuuriin sisältyy yleensä aina jotakin epäjumalanpalvontaan liittyvää kielenkäyttöä. Vahva näkemyksemme yleisestä armosta muistuttaa meitä siitä, että jopa selkeästi ei-kristillinen työ ja kulttuuri sisältää aina jotakin todistusta Jumalan totuudesta. – – [Evankeliumin ja Raamatun] pitäisi tehdä kristityistä kiitollisempia Jumalan apulaisia työtovereidemme ja lähimmäistemme työn taustalla.”

Palvele työtä

Aikamme suosittu kehotus on palvella yhteisöä työn kautta. Siinä piilee kuitenkin katkeroitumisen vaara, sillä ajatellessaan palvelevansa muita, ihminen on taipuvainen hautomaan ajatusta, että muut jäävät hänelle velkaa.

Keller lainaa Dorothy Sayersia: ”Mutta jos olet mielessäsi päättänyt palvella työtä, tiedät, ettei sinulla ole mitään odotettavaa; ainoa palkinto, jonka työ voi sinulle antaa, on tyydytys täydellisesti tehdyn työn näkemisestä. Työ ottaa kaiken eikä anna mitään muuta kuin itsensä; ja työn palveleminen on puhtaaseen rakkauteen perustuvaa työtä.”

Jos onnistut työsi kautta auttamaan ihmisiä, jotka eivät voi kiittää sinua, tiedät todella palvelevasi työtä ja rakastavasi lähimmäisiäsi, Keller tiivistää.