Turvalliset kasvattajat ja rinnalla kulkijat

Icehearts-toiminnassa lapsia tuetaan joukkueurheilun kautta. Samalla heille tarjotaan apua arjesta selviytymiseen. – Kuskaamme hammaslääkäriin, ostamme fillareita, herätämme kouluun ja autamme koulussa, kun se tökkii, työntekijät Miika ja Nelli Niemelä kertovat. 

”Eskarista kutsuntoihin” kuuluu Iceheartsin iskulause. Nyt sitä täytyy – tai saadaan – miettiä uudelleen, sillä pojille suunnattu toiminta on avautunut myös tytöille. Kasvattajiksi kutsutut työntekijät perustavat noin 20 hengen urheilujoukkueen ja vetävät sitä 12 vuotta. Lajin ei tarvitse olla jääkiekko, eikä urheilutaitoja testata. Joukkueeseen valitut lapset ovat erityisen tuen tarpeessa, ja heidän rinnallaan kuljetaan nuoruusvuosien ajan. Näin varmistetaan, etteivät he jää harrastustoiminnan ulkopuolelle ja putoa pois tukiverkosta.

– Joukkueeni pojat ovat nyt kaksikymppisiä miehiä. Heistä kaksi on isiä. Edelleen osa on sellaisia, joiden kanssa tavataan säännöllisesti. 12 vuotta oli normaalia arkea koulussa ja vapaa-ajalla, jossa urheilu oli tärkeä elementti, Miika Niemelä selittää.

Hän on nykyään Iceheartsin henkilöstöpäällikkö, mutta sydämeltään yhä kasvattaja. Uusi työnkuva innostaa, mutta samalla mies haaveilee saavansa vielä uuden joukkueen. Lasten elämänmuutoksen seuraamiseen ei kyllästy.

Hämmästyttävä muutos

Miika Niemelä kertoo erään joukkuelaisensa tarinan. Tämä sisäänpäin kääntynyt poika ei sietänyt pettymyksiä eikä epäonnistumisia ja kärsi oppimisvaikeuksista. Lukemista hän tankkasi kuutosluokallakin kuin tokaluokkalainen. Samalla hän oli äärimmäisen hyvä urheilija ja uskollinen Icehearts-toiminnalle.

– Olin huolissaan siitä, miten hän pystyisi parikymppisenä sosiaalisiin suhteisiin, esimerkiksi parisuhteeseen, ja miten hän kestäisi häpeän huonosta lukutaidosta, joka on maassamme vaiettu salaisuus, Niemelä muistelee.
Nykyisin samalla pojalla on ammatti, tyttöystävä ja sellainen elämä kuin ikäisellään pitääkin olla. Moni ei olisi uskonut muutokseen.

– Never say never, älä koskaan sano, ettei ikinä, Niemelä painottaa.

Yksin ei pärjää

Icehearts tekee tiivistä yhteistyötä sekä lasten koulujen että kuntien sosiaalityön kanssa. Esimerkiksi Vantaa on osoittanut Mikkolan koulun Iceheartsille kasvatuskumppaniksi. Pojilla on tyttöjä useammin käytöshäiriöitä ja he tarvitsevat aikuista istumaan pulpetin vieressä, kun taas tyttöjen ongelma on yksinäisyys.

– Välitunneilla kannan tyttöjä reppuselässä, kuuntelen heitä ja selvitän riitoja. Tytöillä on mustasukkasuutta sekä minusta että kavereista. Ysiluokan tytöille olen antanut yksilötukea, jotta he saisivat päättötodistuksen, Nelli Niemelä kuvailee työtään. Hän aloitti Iceheartsin tyttötyön vuonna 2013. Ensimmäinen joukkue on jo kasassa, ja sille etsitään sopivaa lajia.

Kokopäivätyötä

Pariskunta tietää kokemuksesta, että lapsen auttaminen on kokopäivätyötä. Takavuosina Nelli kärsi siitä, kun Miikaa näki liian vähän kotona hänen ja lasten kanssa, joita on siunaantunut kolme. Iceheartsin rahoitus oli myös 2000-luvun alkupuolella usein tiukoilla, ja seuraavan kuun palkantuloa sai jännittää. Myöhemmin vaimo ymmärsi, miten tärkeää työtä aviomies teki ja halusi itsekin siihen mukaan.

– Kun aloitin, ei tullut yllätyksenä, mihin olen sitoutunut. En pelännyt jäädä pois vakityöstä lastenkodissa, koska tiesin, että tämä työ on niin hyvää, Nelli Niemelä toteaa.

Molempia surettaa ja vihastuttaa, kun apua tarvitsevia nuoria pompotellaan ammattilaiselta toiselle. Koppia heistä ei ota kukaan, mikä johtuu myös resurssipulasta. Siksi Icehearts-kasvattajat eivät liikaa katsele kellojaan. Niemelät menevät mukaan syntymäpäiväjuhliin, kutsuvat nuoria yökylään ja vastaavat puhelimeen.

– Päivässä voi tulla kahdeksan viestiä, että missä olet. Yhden tytön kerran puhuttelin, kun hän oli toiminut väärin, ja illalla tuli viesti, että kiitos, kun välität niin paljon. Kun toisen tuntee, voi sanoa, että en halua, että käyttäydyt noin, Nelli Niemelä selittää.

Aina lapsiin ei kuitenkaan saa luotua suhdetta tai he eivät opi käyttäytymään. Sadan prosentin onnistuminen ei ole edes päämäärä.

– Tavoite ei ole täydelliset ihmiset, vaan tavoitteet ovat ihmisen kokoiset, Niemelät myöntävät.

Usko antaa voimaa

Icehearts-toiminta on sitoutumatonta, mutta Niemelöiden kantava voima työssä on kristillinen vakaumus. Heidän mielestään Iceheartsista löytyy samoja arvoja kuin kristillisestä elämästä. Paketti pyörii rakkauden ympärillä, Miika Niemelä sanoittaa.

– Jeesus on esikuva suoraan arkeen. Jos sillä tavalla pystyy toimimaan suhteessa ihmisiin, silloin ei olla kaukana totuudesta, hän korostaa.

Aviopari tietää, että työtä saa tehdä omana persoonanaan, ja siksi uskoakaan ei tarvitse peitellä. Se pitää myös jalat maassa.

– Oma pää ei pääse vettymään kovasti, Nelli Niemelä pohtii.

He rohkaisevat erityisesti vanhempia olemaan oikeasti kiinnostuneita lastensa elämästä. Ei tarvitse pelätä, jos nuori jää kiinni vaikka tupakanpoltosta tai näpistelystä. Kiinnijääminen on parasta siinä tilanteessa, koska silloin pääsee keskustelemaan.

Samalla he toivovat silmien aukipitämistä omassa ympäristössä.

– Monet tietävät äidin tai isän, joka on väsynyt. Ottakaa hänen lapsiaan uintireissuille, mökille tai leffaan mukaan. Tai olkaa vain, tekemättä mitään erityistä. Menkää myös mukaan tukiperhetoimintaan, sellaisista perheistä on valtava pula.