Toimiiko Jumala?

Jos Jumala on, maailmalla on onnellinen loppu. Siksi Jumala-kortti kannattaa katsoa.

Pastori Jukka Jämsénin rukoillessa brittikollegan puolesta, hänen mieleensä tuli jäätävän kylmä luminen maisema ja sana ”Kanada”.

– Olin siihen aikaan katsonut paljon Kummeleita ja kun mieleen tuli ohjelman Musavisan vastaus, ajattelin, että tämä menee ihan metsään, mies nauraa.

Mutta sitten hän rukoili lisää.

– Kysyin papilta, onko Kanadassa joku ihminen, jonka puolesta rukoilet. Joku, josta olet huolissasi, sillä hänen elämänsä on ihan jäässä. Tuo pappi katsoi minua ja sanoi, että on.

Miehet rukoilivat lisää ja Jukan mieleen tuli nimi. Mutta entä jos se oli väärä?

”Onko hänen nimensä John?”, Jukka kysyi varovaisesti. Oli. Britti nousi ja lähti heti soittamaan ystävälleen.

Monen mielessä kysymys ”onko Jumala olemassa” on kääntynyt kysymykseksi ”toimiiko Jumala”. Jukka Jämsén vastaisi tarjoutumalla rukoilemaan kyselijän puolesta.

Ihmiskasvoisen Jumalan jäljillä

Vihjeitä on kaikkialla. Toiset niistä ovat hentoja, mutta toiset lyövät silmille, kun vain uskaltaa katsoa päin.

Elokuvissa ja kirjallisuudessa kaipaamme onnellisia loppuja. Tunnistamme syvän isän ikävän, ja toivomme, että elämässämme olisi joku, joka olisi uskollinen loppuun asti. Pastori Jukka Jämsén tunnistaa nämä jumalakaipuuksi.

– Jos Jumala on, hän on persoona. Raamattu kertoo, että hän on Isä, Poika ja Pyhä Henki, eli hän on jo itsessään suhde.

Ihmiselle kutsu elämän tärkeimpään suhteeseen ankkuroituu sanoihin: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia.”

Odotamme, että ihminen ratkaisee elämämme tarkoituksen, mutta ei kukaan kestä sellaista painetta.

– Jumala haluaa meidät kokonaan. Tämä on meissä niin syvällä, että se heijastuu ihmissuhteisiimme. Siksi uskollisuus tuntuu meistä paremmalta kuin irtosuhteet.

Jämsénin mukaan nykyihminen etsii ihmiskasvoista Jumalaa, mutta tulee samalla ladanneeksi ihmissuhteisiinsa valtavat paineet.

– Odotamme, että ihminen ratkaisee elämämme tarkoituksen, mutta ei kukaan kestä sellaista painetta. Onneksi minun ei tarvitse olla vaimolleni vapahtaja, sillä hän on jo löytänyt aidon ihmiskasvoisen Jumalan, Jeesuksen. Se rentouttaa, mies naurahtaa.

Elämä meni rikki

Nuoruudessaan keuruulaisen duunariperheen keskimmäinen oli vakaumuksellinen ateisti, joka kirjoitteli uskovista pilkkalauluja ja ahmi ateistista kirjallisuutta.

Luonnossa Jukka Jämsén koki kauneuden niin pakahduttavana, että olisi vain halunnut halata maata.

– En ymmärtänyt, kuka minulle puhui noissa tilanteissa. Kuka se kaunis on, avautui myöhemmin.

Vahvoista kokemuksista huolimatta nuori mies koki olevansa irti kaikesta.

Tärkeä kaveriporukka hajosi osan innostuessa seurakuntakuvioista, ja uutisten äärellä poika pelkäsi, syttyykö kolmas maailmansota. Samaan aikaan vanhemmilla oli vaikeuksia avioliiton, terveyden ja alkoholinkin kanssa. Elämässä ei tuntunut olevan mieltä.

Rippikouluun hän meni vain vanhempien mieliksi.

– Ajattelin, että roskaahan se on, mutta ei mun kannata pilata välejä vanhempieni kanssa.

”Tälle asialle haluan elää”

Se yllätti täysin. Rippikoulussa nuorten elämä ja ilo alkoivat puhutella Jukkaa, ja Jeesus alkoi tuntua vastustamattoman kiehtovalta näiden ihmisten elämässä.

– Kaikki tiesivät, että uskonasioiden suhteen olen hankala, mutta huomasin tykkääväni rippikoulun tutustumiskäynneistä. Kun rippikoulupassi tuli täyteen, minulla oli ongelma: miten voin mennä, kun ei ole enää tekosyytä. Se tuli kuin juna päälle, se juttu. Olin aivan myllerryksessä.

Kotona hän kertasi kysymyksiään uskoon tulleen isosiskonsa kanssa. Hän huomasi sanovansa: ”Tälle asialle ­haluan elää elämäni”.

– Silloin tuntui kuin joku olisi laittanut ensi kertaa valot päälle.

Enää ei tarvinnut olla irrallaan. Samalla suuret kysymykset: kuka olen, mistä tulen, minne menen ja ketä kiittää, saivat vastauksen.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!