Tanska ja Norja raamatullisen pappiskoulutuksen vetureina

Rovasti Henrik Perretin päätoimittama, suomenruotsalainen Kristet Perspektiv -lehti (4/2020) julkaisi kolmen pohjoismaisen hengellisen johtajan tilannekatsauksen Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta. Kaikissa näissä maissa on Suomen tavoin koronan tähden kamppailtu suljettujen kirkkojen, peruutettujen tilaisuuksien ja eri tavoin rajoitetun lähetystyön kanssa. Samoin kaikissa Pohjoismaissa tapahtuu voimakas kansankirkkojen liberalisoituminen ja vanhojen herätysliikkeiden ainakin osittainen kasvun tyrehtyminen. Raamattuun pitäytyvän papiston syrjiminen on myös tuttua kaikissa näissä maissa.

Parhaat olot ovat kuitenkin Tanskassa, jossa konservatiiveilla on kirkon sisällä ylivoimaisesti suurin vapaus koko Pohjolassa. Viimeisen 25 vuoden aikana Tanskan luterilaisen kirkon sisälle on muodostettu useita vapaita seurakuntia. Niiden papeilla on oikeus käyttää kirkon papillisia vaatteita ja toimia paikallisissa kirkkorakennuksissa. Esimerkiksi toinen maan vanhoista roseniolaisista herätysliikkeistä, Luthersk Mission, on jo 25-prosenttisesti organisoitunut vapaiksi seurakunniksi. Vuodesta 2006 osa näistä vapaista seurakunnista on kuulunut maanlaajaan organisaatioon nimeltä Evankelisluterilainen verkosto (Evangelisk Luthersk Netverk). Kristet Perspektiv -lehdessä Tanskan raamattuinstituutin johtaja Börge Haahr Andersen mainitseekin positiivisena asiana, että niissä noin 200–300 seurakunnassa, joissa on Raamattuun uskovia pappeja, on myös hyvä kirkossa ja muissa tilaisuuksissa käyntiprosentti. ”Meistä papeista monet ovat kokeneet, että täysin maallistuneita ihmisiä alkaa uskoa Jeesukseen ja tulee osaksi kirkon elämää”, hän kirjoittaa.

Kristinuskon alennustilaan maissamme ei saada aikaan muutosta ennen kuin näemme uuden sukupolven Raamattuun sitoutuneita työntekijöitä ja maallikoita.

Tanskassa on kaksi vapaata konservatiivista teologista koulutusta antavaa laitosta, Kööpenhaminassa sijaitseva Dansk Bibelinstitut ja Århusissa sijaitseva Menighetsfakulteten. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana nämä laitokset ovat yhteensä kouluttaneet noin 250 teologia ja pappia. Nyt molemmat ovat aloittaneet läheisen yhteistyön Norjan Oslossa sijaitsevan Fjellhaugin kansainvälisen korkeakoulun kanssa. Tällä teologisesti konservatiivisella, pappeja ja lähetystyöntekijöitä kouluttavalla laitoksella on nykyään siis kolme osastoa. Tulevaisuuden näky on saada yhteistyöhön mukaan myös Ruotsissa toimiva Göteborgin seurakuntatiedekunta. Lisäksi Andersen visioi myös Suomen mukaantuloa: ”Pitkällä tähtäimellä myös Suomen ruotsinkielisen osan pitäisi tulla mukaan tähän koulutusyhteistyöhön. Näin uudelle nuorten sukupolvelle voitaisiin antaa teologinen koulutus, jotta hekin saavat käyttää elämänsä evankeliumin levittämiseen omassa maassaan tai yli koko maailman. Jos onnistutaan saamaan aikaiseksi kokonainen koulutus englanniksi, myös suomenkielinen osa Skandinaviaa voi olla mukana. Me, jotka yhdessä haluamme nähdä evankeliumin leviävän maissamme ja jotka rakastamme Jumalan sanaa Raamatun kirjoituksissa, voimme omaksi eduksemme seistä yhdessä tehtävässämme syventää ammatillista tietoa Raamatusta, uskonopista ja luterilaisesta traditiosta.”

Nämä sanat ovat varmasti profeetallisimmat, mitä Pohjoismaiden tilanteesta on pitkään aikaan kirjoitettu. Kristinuskon alennustilaan maissamme ei saada aikaan muutosta ennen kuin näemme uuden sukupolven Raamattuun sitoutuneita työntekijöitä ja maallikoita. Myös Suomessa on tosissaan antauduttava tähän kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä vaativaan työhön.  Monella paikkakunnalla kristikunta on jälleen rakennettava perustamalla jumalanpalvelusyhteisöjä ja koulutuslaitoksia, jotka ilolla sitoutuvat Jumalan ikuisesti pysyvään sanaan. Jumala suokoon, että näin vielä tapahtuu ja että Suomikin saa olla, edes pieneltä osin, tässä työssä mukana.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: