Taaperon itkupotkuraivarit muistuttivat Jumalan rakkaudesta

Vanhemman hermot ovat koetuksella, kun lapsi – omalla kohdallani taapero – heittelee tavaroita, käskee menemään pois ja yrittää jopa lyödä tai purra. Varsinkin väsyneenä tai kiireessä vanha Aatami on aivan sanavalmis vastaamaan huutoon huudolla. Kuinka helppoa olisikaan vain raivota takaisin tai ovet paukkuen lähteä pois.

Vanhemman vastuu on kuitenkin olla aikuinen. Uskon, että vanhemman tehtävänä on luoda lapselle turvallinen tila myös ikävien tunteiden keskellä. ”Ei hätää. Näen, että sinulla on paha olla ja rakastan sinua myös tuollaisena.” Mutta – hyvänen aika se on joskus vaikeaa. Ja ajatelkaapa: entä jos raivoaja ei olisikaan läheisemme vaan vihamiehemme?

Vanhemmuuden myötä olen miettinyt enemmän Jumalan rakkautta. Millainen Isä Jumala on? Kun me puimme nyrkkiämme hänelle, kohottaako hän omansa? Kun käskemme hänen painua pois, lähteekö hän ovet paukkuen? Kun harmistumme, kohauttaako hän olkapäitään kyllästyneenä jatkuviin valituksiimme?

Jeesus kertoo meille, millainen Jumala on: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Jeesuksessa näemme täydellisesti sen, millainen Isä Jumala on.

Mitä Jeesus kokikaan ja miten hän siihen reagoi? Jeesus petettiin, mutta hän piti lupauksensa meille. Jeesus hylättiin, mutta hän ei hylännyt meitä. Jeesus tuomittiin, mutta hän armahti meidät. Jeesus ruoskittiin, mutta hän ei kohottanut nyrkkiänsä. Kansa huusi hänelle tuomiota, mutta hän – vaikka olisi voinut kutsua kaksitoista legioonaa enkeleitä avukseen – pysyi vaiti. Jeesus naulattiin kiinni ristiin, mutta hän vapautti meidät. Jeesus tapettiin, mutta hän antoi meille elämän.

Me syntiset ihmiset teimme Jeesukselle kaikkein pahimman, mutta hän avasikin meille sylinsä. Ristin poikkipuun toisesta päästä toiseen asti oli Jeesuksen syli avoinna. Tätä on Isän rakkaus.

Me syntiset ihmiset teimme Jeesukselle kaikkein pahimman, mutta hän avasikin meille sylinsä. Ristin poikkipuun toisesta päästä toiseen asti oli Jeesuksen syli avoinna.

Jeesus tekee aivan kuin vanhempi, joka istuu kiukkuavan lapsen vierellä rauhallisesti odottaen ja sanoo: ”Ei hätää. Näen, että sinulla on paha olla. Saa harmittaa. Isi on tässä. Saat tulla syliini, jos haluat.” Tai aivan kuin vanhempi, joka ottaa raivoavan lapsen lyönnit vastaan ja vain halaten sanoo lapselleen: ”Minä rakastan sinua.” Yhtä lailla Jeesus silloin, kun me kiukkusimme ja teimme pahimpamme hänelle, roikkui hiljaa ristillä syli avoinna, nosti päänsä ja sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä he tekevät.”  

Kirjoittaja on pappi, joka julkaisee sisältöä Kiviä kengässä -tililleen Instagramissa.

Piditkö artikkelista? Lue myös Miika Koistisen edellinen kolumni täältä.