Suomalainen avustustyöntekijä Afganistanin tilanteesta: ”Emme voita sotaa sotimalla”

Afganistanissa yli kymmenen vuotta avustustyötä tehnyt suomalainen sanoo, ettei todellista muutosta yksilöissä ja yhteiskunnassa saada aikaan aseilla ja rahalla.

Taliban-taistelijat partioimassa Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa 17. elokuuta. Pelätty terroristijärjestö on onnistunut saamaan koko maan haltuunsa ennennäkemättömällä nopeudella. Kuva: Lehtikuva / AFP

Helsingin Kansalaistorilla oli juuri alkamassa afgaanien mielenosoitus. Mielenosoittajien kylteissä luki: ”Lopettakaa tappaminen Afganistanissa!” Sitten kokouksen vetäjä alkoi huudattaa väkijoukkoa: ”Kuolema talibaneille! Kuolema terroristeille!”

– Juuri tässä piilee ristiriita: Emme voita sotaa sotimalla. Väkivalta tuottaa vain väkivaltaa, sanoo Martti (nimi muutettu turvallisuussyistä), joka oli vaimonsa kanssa seuraamassa mielenosoitusta muutama viikko sitten.

Martti ja hänen vaimonsa puhuvat sujuvasti daria ja ymmärsivät siksi mielenosoittajien viestin. He ovat olleet Afganistanissa avustustyössä yli kymmenen vuotta, mutta maan tilanne on tuttu kaikkiaan reilun kolmenkymmenen vuoden ajalta.

Afganistan on edelleen yksi maailman köyhimmistä maista. Puutetta on kaikesta: puhtaasta vedestä, elintarvikkeista ja päivittäistavaroista, mutta ennen kaikkea kuitenkin yhteiskuntarauhasta ja demokratiasta. Tästä kertoo viime viikkoina maassa vallinnut kaaos, kun talibanit valtasivat maata kaupunki kaupungilta ja maakunta maakunnalta.

Taliban odotti sopivaa hetkeä

Taistelut Afganistanissa kiihtyivät viime toukokuusta alkaen, kun Yhdysvallat ja sen liittolaiset alkoivat vetäytyä maasta kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Taliban hallitsi Afganistania vuosina 1996–2001, kunnes länsiliittouma syrjäytti liikkeen. Nyt Talibanin tarkoituksena on perustaa maahan islamistinen emiraatti. Martti uskoo, että Taliban odotti sopivaa hetkeä.

– He ovat tienneet, että ulkomaisia operaatioita ei ylläpidetä loputtomiin. Korruption heikentämä armeija ei kyennyt antamaan vastusta Talibanille. Sitä paitsi Taliban-taistelijoiden uskonnollinen vakaumus on vahva.

Talibanin koulutus on ideologisesti latautunut, ja se on iskostettu syvälle: islam on täydellinen uskonto, ja Allahin ilmoitus on täydellinen. Kun sitä noudattaa, menestyy, he uskovat. Yhtäältä Taliban on yhtenäinen, saman lipun alla toimiva liike. Toisaalta sen joukoista löytyy äärimmäistä julmuutta ja pehmeämpää linjaa.

Kestävä apu ei edellytä miljardeja

Suurella rahalla ja sotilasoperaatioilla ei onnistuttu luomaan Afganistaniin vakaata yhteiskuntaa. Suomessakin Internetin keskustelupalstat kiehuvat ja moni kritisoi Suomen Afganistaniin laittamaa kehitysapurahaa, jota on käytetty ainakin noin 800 miljoonaa euroa. Korruption takia rahaa on ohjautunut myös vääriin taskuihin. Yhdysvallat varusti maan armeijaa noin 70 miljardin arvoisella sotakalustolla. Se on nyt päätynyt tai päätymässä Talibanille.

– Syvintä muutosta yksilöissä tai yhteiskunnassa ei tulla saavuttamaan sotilasoperaatioilla. Todellinen ja kestävä apu perustuu aina myös vahvasti ihmissuhteisiin, ei rahaan, Martti sanoo ja jatkaa:

– Afganistanissa on toiminut parhaiten ihmiseltä ihmiselle menevä apu, eikä se aina edellytä edes suuria rahoja. Lähimmäisenrakkauteen perustuva avustustyö tuottaa parhaan hedelmän.

Viha vai lähimmäisenrakkaus?

Martti suree, että afgaanit ovat olleet kansakuntana todella kovilla. Asetelmaa ei helpota, että maassa on useita eri etnisiä ryhmiä. Lisäksi erilainen islamin tulkinta kiristää valtaväestön eli pashtujen ja esimerkiksi hazaroiden välejä. Talibanit ovat pashtuja ja edustavat sunnalaisuutta. Tämä altistaa esimerkiksi shiialaiset hazarat vainolle.

Naisten ja lasten asema on perinteisesti ollut heikko Talibanin ollessa vallankahvassa. Kristityille Afganistan on toiseksi vaarallisin maa Pohjois-Korean jälkeen World Watch List -listauksen mukaan.

Kestävä apu perustuu aina myös vahvasti ihmissuhteisiin.

Martti haastaa lopuksi miettimään, mikä on kristityn vastaus ristiriitoihin ja puhtaaseen vihaan.

– Jeesus käskee meidän rakastaa vihollisiamme ja antamaan anteeksi vainoojillemme. Tämä tarkoittaa oman itsemme antamista. Lopulta vain Jeesus itse kykeni tähän. Hän rakasti uhraamalla itsensä.

Tämä järisyttävä armo on saanut jotkut Talibaninkin jäsenet arvioimaan uudelleen elämänsä suunnan. Martti kertoo eräästä afgaanipastorista, joka oli aiemmin Taliban-taistelija.

– Hän tuli uskoon lukemalla Matteuksen evankeliumin selvitystä Jeesuksen sukuluetteloja. Nykyään hän johtaa kristillistä seurakuntaa.

Lisäksi

Kristilliset järjestöt haastavat rukoukseen Afganistanin puolesta

Maailman Evankelinen Allianssi (WEA) julkaisi viime viikolla tiedotteen, jossa se ilmaisee syvän huolensa niiden puolesta, jotka ovat Afganistanissa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Taliban-liike vainoaa kaikkia uskonnollisia vähemmistöjä, alistaa naisia ja lapsia ja käy miljardiluokan huumekauppaa. ”Erityisesti kristittyjen vaino on asia, joka ei ole riittävästi saanut huomiota”, toteaa WEA:n pääsihteeri, piispa Thomas Schirrmacher. Hän haastoi uskovat muistamaan rukouksin afgaaneja, jotka janoavat todellista vapautta.

Kristillinen satelliittitelevisio SAT-7 vetosi verkkosivuillaan rukoilijoita pyytämään Afganistaniin ”toivoa, armoa, oikeutta ja tilanteen parantumista”. SAT-7 Parsin ohjelmia katsotaan myös Afganistanissa.

Yhdysvaltalainen Evankelisten kirkkojen yhteisö The Gospel Coalition julkaisi viime viikolla sivustollaan vinkkejä siitä, miten voisi muistaa pelättyä Talibania. Kristittyjen tulisi rukoilla myös vainoojiensa puolesta (Matt. 5:43). Voimme rukoilla, että Talibanin jäsenet kohtaisivat Kristuksen ja kääntyisivät kristityiksi, ja että he pidättäytyisivät raaoista teoista ollessaan vallankahvassa.

Open Doors USA haastaa rukoilemaan maan pienelle uskovien joukolle Jumalan yliluonnollista rauhaa ja viisautta, ja muistamaan afgaanipakolaisia sekä maan rajojen sisä- että ulkopuolella. Meidän tulisi muistaa myös sairaita sekä maan koko terveydenhuoltojärjestelmää.