Sanasokeasta tulikin Sanan palvelija ja kielimies
– Opin kirjoittamaan kokonaisia päälauseita vasta yliopistossa, kertoo pastori ja lähetystyöntekijä Juha Saari.
– Opin kirjoittamaan kokonaisia päälauseita vasta yliopistossa, kertoo pastori ja lähetystyöntekijä Juha Saari.
Juha Saari näki usein, miten opettajat turhautuivat häneen. Vilkas ja eläväinen pieni poika ei oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan. Kun työllä ja tuskalla sai sanan alkuosan tavattua, loppuosaa tavatessa ensimmäiset tavut olivat jo hävinneet työmuistista. Kirjaimet tuntuivat sekavalta joukolta merkkejä, jotka karkasivat silmistä. ”Olenko näin tyhmä ja hidas”, hän mietti toisinaan.
Saaren vanhemmat havaitsivat poikansa olevan musikaalinen. Hänellä oli tarkka sävelkorva ja puhdas ääni. Niinpä poika laitettiin viulu- ja pianotunneille.
Soittoharrastus tyssäsi siihen, että hän ei saanut mitään selkoa nuoteista. Korvakuulolta kappaleiden opettelu ei onnistunut loputtomiin.
– Kaikki symbolijonot, olivatpa ne kirjaimia tai nuotteja, tuntuivat hurjan vaikeilta. Siksi lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen vaati minulta hurjan määrän työtä, tänä päivänä sinut lukihäiriönsä kanssa oleva Juha Saari kertoo.
Kirjoittaminen – kuin tervanjuontia
1970–1980-luvuilla puhuttiin MBD (Misfunctional Brain Disfunction) -lapsista. Heistä useimmilla todettiin sanasokeutta ja eriasteisia tarkkaavaisuushäiriöitä.
– Itse koin olevani vain utelias lapsi, joka oli kiinnostunut kaikesta, Juha Saari kertoo.
Kaikki symbolijonot, olivatpa ne kirjaimia tai nuotteja, tuntuivat hurjan vaikeilta. Siksi lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen vaati minulta hurjan määrän työtä.
Poika rauhoittui, kun oppi lukemaan auttavasti neljännellä luokalla. Mutta sitten alkoi vieraiden kielten opettelu, mikä tuntui mahdottoman vaikealta. Tieto kun ei tuntunut tarttuvan mihinkään. Saari pääsi lukioon, mutta keskeytti sen, ja vietti kaksi vuotta opiskellen ruotsia ja englantia. Edellistä kansanopistossa ja jälkimmäistä Englannissa.
– Opin puhumaan kieliä auttavasti, koska olin niin rohkea yrittämään. Lukihäiriö on kuitenkin hidastanut elämää ja vaikeuttanut kaikkea, Saari myöntää.
Lukutaito on monille vieläkin ylellisyyttä
- Luku- ja kirjoitustaito luovat hyvinvointia sekä yksilöiden että yhteisöjen tasolla.
- Maailman väestön yli 15-vuotiaista liki 800 miljoonaa eli 16 prosenttia on lukutaidottomia. Heistä naisia on 64 prosenttia.
- Eniten lukutaidottomia on Intiassa, missä heitä on noin 286 miljoonaa.
Hän oppi kirjoittamaan kokonaisia päälauseita vasta tehdessään yliopiston lopputyötä, progradu-tutkielmaa. Ensimmäiset sata sivua tuntuivat lähinnä tervanjuonnilta, sitten työ alkoi sujua. Yllätys odotti kuitenkin aikanaan Kansanlähetyksen lähetyskurssia edeltäneessä hakuvaiheen psykologisessa testauksessa. Saari todettiin kielellisesti lahjakkaaksi.
– Nykyään ajattelenkin, että pelkästään kielellinenkin lahjakkuus voi olla moniulotteista ja -tasoista, hän sanoo.
Ironista sinänsä, Juha Saari on opiskellut kieliä enemmän kuin moni muu. Teologisessa tiedekunnassa hän tentti klassisia kieliä, ja kyrilliset aakkoset ja venäjän kielen hän joutui opettelemaan valmistautuessaan perheensä kanssa lähetystyöhön Venäjälle.
Periksi ei saa antaa
Juha Saari tunnetaan poikkeuksellisen ahkerana raamatunlukijana. Hän luki Raamatun läpi ensimmäistä kertaa jo 9–10-vuotiaana.
Mikä dysleksia?
Lukemisen ja kirjoittamisen erityistä vaikeutta kutsutaan dysleksiaksi. Tämä neurologinen häiriö vaikeuttaa lukemista, kirjoittamista ja luetun ymmärtämistä. Arviolta 5–10 prosentilla maailman ihmisistä on lukihäiriö.
– Imin Jumalan sanaa kuin sieni, ja opin helposti ulkoa pitkiäkin jaksoja Raamatusta. Ajelin pikku-Jopollani ja ”luin” mielessäni ulkoa Raamattua luku luvulta, hän kertoo.
Saari myös opetti Raamattua jo 16–17 -vuotiaana. Tuolloin hän teki paljon muistiinpanoja ja kirjoitti rukouksia Raamattua lukiessaan.
Vaikka Saaren kouluaika sisältää vaikeitakin muistoja, niin lukutaito on hänestä ehdottomasti asia, jonka eteen pitää tehdä töitä.
Omien kokemustensa kautta Saari uskoo, että hahmotusvaikeuksista kärsiville lapsille on erityisen tärkeää, että aikuinen selkeästi johtaa oppimisprosessia.
– Oppitunneillakin tarvittaisiin selkeä rakenne: herättelevä aloitus, ja selkeä kysymyksenasettelu. On valtavan tärkeää saada lapset ymmärtämään oppimisen tavoite ja tiedon merkitys.
Lukutaidon arvostaminen ja edistäminen kumpuaa uskonpuhdistuksesta
– Eurooppalainen hyvinvointi rakentuu kristilliselle uskolle ja sen tuomalle koulutukselle, esittää Juha Saari.
Hän muistuttaa, että yksi uskonpuhdistuksen tavoitteista oli välittää Raamatun sana kaikille ymmärrettävässä muodossa, koska Jumala tahtoo, että ihmiset kykenevät ottamaan vastaan hänen sanansa ja tuntisivat hänet. Suomessa on luettu katekismusta, myöhemmin hartauskirjoja ja Raamattua kohta viisisataa vuotta sekä laulettu virsikirjaa.
– Nuo kirjat ovat muovanneet kulttuuriamme ja niiden vaikutus heijastuu vielä pitkään, vaikka kristinusko Suomesta häviäisikin, Saari uskoo.
Lukutaito ei ole itsestäänselvyys
Työskennellessään Siperiassa Juha Saari vieraili kylässä, mihin oli aikanaan karkotettu mittava joukko suomalaisia. Kylässä oli ollut kirkkokoulu, jossa opiskeli vuosittain 150 lasta. Koulua valvoneen Siperian suomalaisten pastorin mukaan kylän lukutaitoprosentti oli sata, ja kyläläisten koulutustaso parempi kuin keskimäärin suomalaisilla.
Tuolloin, reilut sata vuotta sitten, edes kaikki ortodoksipapit eivät osanneet lukea. Saari oli ensimmäinen luterilainen pappi, joka vieraili kylässä Venäjän vallankumouksen jälkeen. Hän jakoi katekismuksia, Uusia testamentteja ja virsikirjoja kyläläisille, joilla oli enää jäljellä vain yksi vanha vironkielinen virsi-ja evankeliumikirja.
– Yksi nainen ei halunnut ottaa vastaan kirjoja. Olin järkyttynyt kuullessani, ettei noin 40-vuotias nainen osannut lukea.
Juha Saari toivoo, ettemme unohtaisi mille perustalle korkea koulutustasomme on rakennettu.
– Katekismuksen kristinopin ensimmäisessä kohdassa sanotaan, että elämämme kallein asia on Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen, ja Jumalan lapseksi pääseminen. Siksi meidät suomalaiset pakotettiin viisisataa vuotta sitten lukemaan, jotta me voisimme olla siunattuja niin täällä ajassa kuin iankaikkisuudessa, hän päättää.
