Ruotsalaiset taistelevat uskon puolesta

Ruotsi on klassisen kristinuskon leviämisen kannalta kaikkein heikommassa hapessa Pohjoismaista. Siellä on kuitenkin julkaistu parin kuukauden sisällä kaksi aivan erinomaista kirjaa. Toinen niistä on Olof Edsingerin ja Ray Bakerin toimittama kirja Bekänna färg: Kyrka och hbtq i en regnbågsfärgad värld (Apologia förlag 2019) ja toinen on nuoren apologeetta Tobias Sunnerdahlen pikkukirja Liten handbok om de vanligaste argumenten för och emot kristen tro (Apologia förlag 2019).

EDSINGERIN JA BAKERIN KIRJA sisältää yhdeksäntoista artikkelia, joissa tarkastellaan seksuaali- ja sukupuolikysymyksiä kristinuskon näkökulmasta. Teoksella on laaja joukko kirjoittajia. Uskon puolustajana tunnettu Stefan Gustavsson kirjoittaa kahdessa artikkelissaan, miten sekä Vanhan että Uuden testamentin puolella homosuhteiden hylkääminen on johdonmukaista ja totaalista. Ray Baker puolestaan kertoo, miten antiikin maailmassa suhtauduttiin homoseksuaalisuuteen. Lundin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan emeritusprofessori Bengt Holmberg käsittelee omassa artikkelissaan Paavalin ruumiin teologiaa. Pyhän Dominikuksen luostarissa elävä sisar Sofie (Sofie Hamring) kirjoittaa mieheyden ja naiseuden toisiaan täydentävyydestä biologisesta ja psykodynaamisesta näkökulmasta. Lisäksi eri kirkkokuntien johtajat kertovat, miten heidän kirkoissaan suhtaudutaan seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin. Kirjaa täydentävät vielä viisi koskettavaa ja henkilökohtaista kertomusta suhtautumisesta omaan seksuaalisuuteen.

MISSÄÄN MUUSSA POHJOISMAASSA ei tietääkseni ole julkaistu näin laajaa ja syvällistä herätyskristillisistä lähtökohdista kirjoitettua teosta seksuaali- ja sukupuolikysymyksistä professori Tapio Puolimatkan kirjoja lukuun ottamatta. Ruotsalaiset veljemme ja sisaremme ovat osoittaneet muille tietä tässä kysymyksessä.

TOINEN MAINITSEMISTANI kirjoista käsittelee jumalatodistuksia. Kirjan kirjoittaja Tobias Sunnerdahl on työskennellyt nuorten parissa ja tietää kokemuksesta, miten tärkeää on, että nuori saa vastauksia älyllisiin kysymyksiinsä kristinuskosta. Jumalatodistukset osaavat kuitenkin olla vaikeatajuisia ja monimutkaisia, mutta Sunnerdahlilla on kyky tehdä niistä yksinkertaisia ja ymmärrettäviä – menettämättä kuitenkaan niiden älyllistä syvyyttä ja uskottavuutta. Sunnerdahl päättää kirjansa toteamalla: ”Yksi syvimmistä vakaumuksistani on se, että kristillinen usko osoittautuu sekä todeksi että houkuttelevaksi, jos se vain saa rehellisen mahdollisuuden.” (s.158)

MAINITUT KIRJAT ovat useassa mielessä ajan merkkejä. Kristityt joutuvat nykyään kasvavassa määrin perustelemaan, miksi he uskovat Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. He joutuvat myös perustelemaan – usein jopa vihamielisessä  ympäristössä – miksi he seuraavat elämässään Raamatun eettisiä opetuksia. Heidän on opittava elämään myös Pohjoismaissa vähemmistönä, joka taistelee sekä uskonsa paikkansapitävyyden että sen oikeutuksen puolesta. On innostavaa ja toivoa antavaa, että juuri Ruotsissa nousee uusi kristittyjen sukupolvi, joka käy juuri tällaista taistelua – ja tekee sen todella hyvin.