”Meissä on syntymästä asti kuolemaan johtava virus, mutta siihen valmistettiin lääke vuonna 30 jKr.”
Pirkko Valkama toivoo, että poikkeuksellinen pääsiäisaika saisi monet lukemaan Raamattua ja pohtimaan, mikä elämässä on oleellista.
– Luulen, että tämä pandemia pysäyttää ainakin osan ihmisistä ajattelemaan, mikä on oleellista ja mikä ei. Ehkä tämä ravisuttaa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja, joissa elämämme on ollut yltäkylläistä ja itsekeskeistä, Pirkko Valkama pohtii. KUVA: JENNIINA NUMMELA
– Toivottavasti tämä aika keskittää monen ajatukset pääsiäisen sanomaan. Voi kun moni lukisi evankeliumeista pääsiäisen tapahtumat ja tajuaisi, miten luotettavia niiden kuvaukset ovat. Ne ovat silminnäkijöiden kuvauksia, historiallisia ja selkeitä. Niitä lukiessa ja kuunnellessa avautuu, mitä Jeesus pääsiäisenä teki, Pirkko Valkama sanoo.
Noin vuosi sitten suolistosyöpään sairastunut raamatunopettaja ja eläkkeellä oleva Japanin-lähetti on viimeisen vuoden aikana joutunut aika ajoin pysyttelemään karanteenissa. Muun muassa adventtikirkko jäi välistä, kun lääkäri kehotti välttämään ihmisjoukkoja. Nyt hän kyllä käy ulkoilemassa ja joskus kaupassakin käsineet käsissä, mutta koronan olisi parempi pysyä loitolla.
Pääsiäisen sanoma on valtavan ihana ja rohkaiseva.
Viime aikoina hän on kuunnellut Raamattua cd-levyltä. Mielessä ovat olleet Jeesuksen elämän viimeiset hetket kiirastorstaista pääsiäisriemuun.
– Meillä on maailmanlaajuinen virus ja se pelottaa. Italiassa ja Espanjassa on aivan kamala tilanne. Samalla meidän olisi hyvä muistaa, että meissä on syntymästä asti iankaikkiseen kuolemaan johtava synnin virus. Siihen valmistettiin lääke pääsiäisenä vuonna 30. Pääsiäisen sanoma on valtavan ihana ja rohkaiseva. Toivoisin, että mahdollisimman moni sellainenkin, joka ei ole pitkään aikaan miettinyt ja muistanut Jumalaa, palaisi siihen, mitä Jeesus on meille valmistanut.
Evankeliumit eivät ole legendaa
Mutta palataanpa niihin silminnäkijätodistuksiin. Millaiset yksityiskohdat evankeliumeista paljastavat, että kyse on todellisista, historiassa tapahtuneista asioista?
– Evankeliumien kuvauksista puuttuu täysin legendoille tyypillinen aines. Esimerkiksi kukaan kirjoittajista ei kuvaa, miten Jeesuksen ruumis muuttui kirkkauden ruumiiksi ja miten hän lähti haudasta. Näistä tapahtumista löytyy kyllä kuvauksia myöhemmin kirjoitetuissa legendoissa, Pirkko Valkama avaa.
Jos olisi haluttu kirjoittaa vahva todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta, ensimmäisiksi todistajiksi ei olisi ikinä valittu naisia.
Evankeliumien kuvauksissa on monia kohtia, jotka ovat melko kiusallisia alkuseurakunnan kannalta. Sellaisia tuskin keksittiin. Ne otettiin mukaan evankeliumeihin, koska niin todella tapahtui.
– Tuskin olisi kerrottu, että joissakin tilanteissa ihmiset eivät heti tunnistaneet Jeesusta. Tuskin olisi kerrottu myöskään siitä, että ensimmäiset henkilöt, jotka näkivät tyhjän haudan, olivat naisia ja että Jeesus ilmestyi ensin naisille. Meistä siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta tuohon aikaan naisen todistusta ei pidetty pätevänä. Jos olisi haluttu kirjoittaa vahva todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta, ensimmäisiksi todistajiksi ei olisi ikinä valittu naisia.
Ylösnousemuksessa ruumis muuttuu
Kuolleen herääminen henkiin kuulostaa inhimillisesti mahdottomalta. Jeesuksen ylösnousemuksessa oli kuitenkin kyse jostain vielä enemmästä kuin henkiin heräämisestä.
– Siinä on kyse ainutlaatuisesta ylösnousemuksesta. Kun Jeesus herätti Jairuksen tyttären tai Lasaruksen kuolleista, he kuolivat myöhemmin uudestaan. Mutta kun Jeesus nousi kuolleista, hän ei enää kuole, Pirkko Valkama avaa.
Jeesuksen ruumis oli ylösnousemuksen jälkeen uudenlaisessa olomuodossa. Paavali käyttää ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä ilmaisua ”hengellinen ruumis”. Mutta ruumis se oli joka tapauksessa.
– Jeesus pystyi syömään ja häntä pystyi koskemaan. Jeesus kuitenkin kulki paikasta toiseen ihmeellisellä tavalla. Hän pystyi tulemaan oven läpi huoneeseen.
Raamatun mukaan meidän ylösnousemusruumiimme on Jeesuksen ylösnousemusruumiin kaltainen.
– Kun me kuolemme, meidän sielumme pääsee Jeesuksen luo. Mutta me odotamme vielä ruumiin ylösnousemusta. Se tapahtuu, kun Jeesus palaa takaisin ja luodaan uusi taivas ja uusi maa.
Toivomme ei ole toiveajattelua
Kristityn toivo ikuisesta elämästä perustuu siis Jeesuksen ylösnousemukseen. Sanasta ”taivastoivo” tulee ehkä mieleen toiveajattelu. Ikään kuin vain toivoisimme, että se kaikki olisi totta. Pirkko Valkama huomauttaa, että Raamatun mukaan kristityn toivo on kuitenkin varma.
– Toivomme ei ole toiveajattelua tai kuvitelmaa. Mitä enemmän me luemme Raamattua, sitä vahvemmin näemme, miten luotettava Jumala on. Toivomme ja tulevaisuutemme perustuu siihen, mitä hän on tehnyt ja siihen, että hän on luvannut olla kanssamme loppuun asti.
Jumalan pelastusteot, joista me voimme lukea Raamatusta, ovat ihmeelliset, aivan käsittämättömän ihanat.
Jesajan kirjan 25. luvun alku on Valkamalle rakas: ”Sinun korkeuttasi minä laulan, sinun nimeäsi ylistän, sillä sinä toteutit ihmeellisen suunnitelman, kaukaa harkitun, varman ja luotettavan.”
– Tämä on hyvä kuvaus Jumalan töistä historian kulussa. Samalla se kuvaa tulevaa aikaa. Jumalan pelastusteot, joista me voimme lukea Raamatusta, ovat ihmeelliset, aivan käsittämättömän ihanat.
Kuinka sitten voi saada lujan uskon, varmuuden jopa kuoleman edessä?
– Silloinkin, kun ihmisen usko ei ole luja ja varma, pelastus on luja ja varma. Vaikka me epäilisimme ja pelkäisimme, voimmeko todella päästä perille ikuiseen elämään, Jeesus on luvannut viedä jokaisen omansa perille. Hän ei ole sanonut, että ”Jos te olette vahvoja uskossa, vien teidät perille”, vaan ”Älkää pelkätkö, minä olen voittanut kuoleman”.
– Meidän kannattaa katsoa ennen kaikkea siihen, mitä Jeesus on luvannut ja mitä hän on tehnyt eikä siihen mitä me olemme ja koemme. Pelastus ei ole kiinni rohkeudestamme eikä pelastusvarmuudestakaan, vaan siitä mitä Jeesus teki pitkänäperjantaina ja pääsiäisenä.
”Olen rukoillut, että Jeesus ei antaisi paljon kipuja”
Toukokuussa 2019 Pirkko Valkamaa kouraisi vatsakipu, joka ei meinannut hellittää. Miehensä Sakarin kanssa hän lähti päivystykseen ja kuvauksiin. Lääkärit totesivat, että Pirkon oli päästävä nopeasti leikkaukseen. Leikkaus toteutuikin pian ja suoliston alueelta siivottiin syöpäkasvaimet pois.
Sytostaattihoidot alkoivat heinäkuussa. Nyt on meneillään kahdestoista hoitojakso. Yksi hoitojakso kestää kerrallaan kolme viikkoa: kaksi viikkoa lääkejaksoa ja yksi viikko lepoa.
– Minulla on nyt aika hyvä olo. Välillä väsyttää, mutta olen käynyt lähes päivittäin kävelyllä. Tyttäreni Riitta ja hänen Noah-poikansa tulivat keväällä Edinburgista Suomeen. Nyt meillä käydään kotikoulua. Riitta vastaa poikansa opetuksesta, mutta minäkin välillä opetan matematiikkaa tai äidinkieltä. Riitta tekee ruoat, ja minä teen sen mukaan kuin jaksan.
Väsymyksen lisäksi hankaluutena on jalkojen ja sormenpäiden pistely.
– Se ei kuitenkaan ole kipua, vaan samankaltainen tunne kuin puudutettu suu hammaslääkärin jälkeen.
Kumiko – evankelista kivuissakin
Lääkitys on vaikuttanut eikä syöpä ole levinnyt hoidon aikana vatsan alueelta maksaan, haimaan tai keuhkoihin. Kuinka paljon Pirkko Valkamalla on elinaikaa jäljellä, sen tietää yksin Herra.
Moni sanoo, ettei pelkää kuolemaa, vaan sairauden aiheuttamia kipuja.
– Minun täytyy sanoa, että näin minäkin koen. En pelkää kuolemaa, sillä se on siirtymistä Jeesuksen luo. Mutta olen rukoillut, että Jeesus ei antaisi paljon kipua ja tuskaa. Sellainen kipu, jossa johonkin paikkaan sattuu oikein kunnolla yökaudet, kyllä se on kamalaa.
Valkama seurasi aikoinaan japanilaisen kristityn ystävänsä, Kumikon viimeisiä vuosia läheltä. Kumikolla todettiin syöpä, minkä jälkeen hän eli vielä kaksi vuotta.
– Hän oli viimeiset viikot ihan hirveissä tuskissa. Hänellä oli niin kovat tuskat, että hän ei pystynyt yöllä kunnolla nukkumaan. Kun hän hetkeksi torkahti, tuli kamala kipu, joka herätti.
En pelkää kuolemaa, sillä se on siirtymistä Jeesuksen luo. Mutta olen rukoillut, että Jeesus ei antaisi paljon kipua ja tuskaa.
– Vierailimme hänen luonaan ja kun olimme hänen vuoteensa vierellä, minusta tuntui, että minun täytyy julistaa hänelle synninpäästö. Rukoilin hänen puolestaan, mutta mitään ihmeellistä ei siinä hetkessä tapahtunut.
Seuraavana aamuna Kumikon mies soitti ja kertoi, että Kumiko oli nukkunut ilman kipuja koko yön sen käynnin jälkeen.
– Sitten Kumikon veli tuli katsomaan siskoaan kuolinvuoteelle. Sen päivän hänen olonsa oli ihan selkeä ja hän pystyi kertomaan Jeesuksesta veljelleen. Jumala käytti Kumikoa sairaalassa. Lääkärit kysyivät häneltä, voisiko hän mennä juttelemaan jonkun ahdistuneen potilaan kanssa. Ainakin yksi sairaanhoitaja tuli kristityksi hänen kauttaan.
Raamatunopettajan fokus ei kuitenkaan ole sairaudessa eikä kivussa, vaan Jeesuksessa, joka on luvannut ikuisen elämän kaikille omilleen.
– Ajattelin nuorena, etten halua taivaaseen, kun siellä on niin pitkäveteistä. En halua väsyttävään hartauteen tai soittamaan harppua pilven päällä. Mutta eihän Raamattu puhu tästä. Taivaassa on kaikki, mitä me tarvitsemme ja kaipaamme. Siellä kaiken hyvän nauttiminen on sataprosenttista.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
