Pyhiinvaelluksella Pohjolassa

"Kesällä 2017 marssin silloisen työnantajani puheille kysymään, voisinko ottaa syksyllä reilun kuukauden palkatonta lomaa”, muistelee Säde Loponen. Hän oli saanut idean lähteä pohjoismaiselle St. Olavsleden -pyhiinvaellusreitille.

Säde Loponen vaelsi syyskuussa 2017 yli viisisataa kilometriä Pohjoismaiden tunnetuimmalla pyhiinvaellusreitillä, St. Olavsledenillä. KUVAT: SÄDE LOPONEN

Lomajärjestely onnistui, ja Säde Loponen vaelsi syyskuussa 2017 yli viisisataa kilometriä Pohjoismaiden tunnetuimmalla pyhiinvaellusreitillä. Matkasta syntyi kirja Olavin poluilla – kuukausi vaelluksella Pohjoismaissa (Aikamedia 2019), jossa Loponen kertoo reissustaan ja jakaa vinkkejä muille vaeltajille.

Ennen St. Olavsledeniä Loponen oli käynyt pyhiinvaelluksella Espanjassa veljensä kuoleman jälkeen.

”Espanjassa vaeltaessani huomasin, että moni kulkija on lähtenyt matkaan koettuaan elämässään jonkin mullistuksen”, Loponen kertoo kirjassaan. Matkaan motivoivat mullistukset voivat olla myönteisiäkin elämänmuutoksia, kuten eläkkeelle jääminen.

Loponen huomauttaa, että kaikki vaeltajat eivät kuitenkaan ole matkalla selvittelemässä traumojaan. Osa kokee yksinkertaisesti vetoa kävelemiseen.

Jumalan kaipaus vie pyhiinvaellukselle

Miksi sitten lähteä kävelemään nimenomaan pyhiinvaellusreitille? Loponen arvioi, että suurin osa nykyvaeltajista kokee pyhiinvaellusten historialliset, keskiaikaan pohjautuvat motiivit vieraiksi. Vaikka pyhiinvaellukset ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina, harvalle kyse on reliikeistä, pyhimyksistä tai syntien ja rikosten sovittamisesta.

Loposelle pyhiinvaelluksen merkitys avautuu pyhä-sanan kautta: pyhä tarkoittaa erotettua, jotain mikä on irti normaalista elämänmenosta.

”Toki millä vain lomamatkalla ollaan irrallaan arjesta, mutta siinä missä lomailija pyrkii lähinnä rentoutumaan ja saamaan uusia elämyksiä, minun käsitykseni mukaan pyhiinvaeltajaa motivoi aina myös jonkinlainen kaipaus Jumalan lähelle”, Loponen pohtii.

Loponen kertoo, että hän ei ajattele pyhiinvaelluksella erityisen pyhiä ajatuksia. Mielessä pyörivät monet aiheet, usein käytännön mietteet aterioista ja yösijoista. Pyhiinvaelluksilla häntä kiinnostaa luonto, kulttuuri ja fyysisen ponnistelun tuoma hyvä olo, kuten tavallisillakin retkillä.

Loponen ajattelee, että Jumala on samalla tavalla tavoitettavissa niin pyhiinvaelluksilla kuin omassa kotikaupungissakin. Jumalan läheisyyttä voi kokea tai olla kokematta kaikkialla.

”Hengellisiä kokemuksia ei kukaan voi taata edes pyhiinvaeltajalle, sillä niiden jakaja on elävä persoona, johon ei magiikka toimi”, Loponen toteaa.

Ilmastoystävällinen matkustusmuoto

Loposen mukaan kävellen matkustamisessa on ympäristöystävällisyyden lisäksi se erityinen puoli, että matkalla näkee paikkoja, joihin ei muuten turistina päätyisi.

”Tuskin esimerkiksi koskaan valitsisin noin 1 650 asukkaan Bräckeä lomakohteekseni, mutta nyt, kun kunnan kirkonkylä tuli luonnostaan vastaan, pääsin tutustumaan sen maankuuluun jäätelöbaariin”, Loponen kuvailee.

Loponen kokee, että vaellusten aikana koetuista epäilyksistä huolimatta lähteminen on kannattanut. Matkalla oppii väistämättä tuntemaan itseään paremmin. Vaeltaminen valottaa toisaalta omaa pienuutta ja haavoittuvuutta ja toisaalta sitä, että tavallinenkin ihminen jaksaa yllättävän paljon sekä fyysisesti että henkisesti.

”Vaellukset ovat henkistä pääomaa parhaimmillaan. Fyysisten vaivojen, takkuisten ajatusten, puuduttavien osioi­den ja oman seuran sietäminen palvelee tarkoitusta, josta voisi ylevästi puhua henkisenä ja hengellisenä kasvuna”, Loponen summaa.

Lähde: Säde Loponen: Olavin poluilla – kuukausi vaelluksella Pohjoismaissa (Aikamedia 2019)

Lisätietoa reitistä: stolavsleden.com, pilegrimsleden.no, stolavwaterway.com

Lisäksi

Helposti saavutettava pyhiinvaellusreitti

St. Olvasleden -reitti on saanut nimensä Norjan kansallispyhimykseltä Pyhältä Olavilta eli kuningas Olav Haraldssonilta, joka toi kristinuskon Norjaan. Kaikkiaan noin 580 kilometrin pituinen reitti seuraa Olavin viimeistä matkaa Ruotsin Sundsvallista Norjan Trondheimiin.

Reitin taivaltanut Säde Loponen suosittelee varaamaan koko matkan kulkemiseen noin kuukauden, jos haluaa pysytellä parinkymmenen kilometrin päivämatkoissa ja jättää mahdollisuuden lepopäivälle. Reittiä voi kulkea myös pätkissä, jos riittävän pitkää vapaata vaellukselle on vaikea järjestää.

Etelä-Euroopan pyhiinvaellusreittejä lähempänä sijaitseva St. Olavsleden on muillakin tavoin helposti saavutettava kohde. Se on hyvin merkitty ja maastoltaan helppokulkuinen, ja matkan varrella on mahdollisuus varata halutessaan sisämajoitusta, syödä ravintoloissa ja täydentää ruokavarastoja taajamien kaupoissa.

Valintoihin vaikuttaa budjetin lisäksi se, kuinka valmiiksi haluaa reissun suunnitella ja millä tavoin vaeltamiseen ylipäänsä suhtautuu. Loponen itse halusi säilyttää vapauden yöpyä missä vain, joten hän pakkasi mukaan pienen teltan ja yöpyi sekä maastossa että sisämajoituksissa.

Viime vuosina St. Olavledeniä on tietoisesti kehitetty: infrastruktuuri paranee ja majoituspaikkojen määrä matkan varrella kasvaa jatkuvasti. Vaikka reitin suosio kasvaa tasaisesti, ruuhkia ei siellä vielä ole.

”Jos haluaa tavata toisia vaeltajia, on varminta tähdätä kesäkuukausiin”, Loponen vinkkaa.

Kesällä reitin varrelle osuvien paikkakuntien elämä on muutenkin vilkkaampaa ja majoitusta helpommin saatavilla. Kevät ja syksy ovat puolestaan hyviä vaellusajankohtia niille, jotka matkaavat mielellään yksin.