Pian vankilasta vapautuva Lauri Johansson: ”Ilman Jeesusta olemme kaikki hukassa”
Lauri Johansson haluaa kertoa ihmisille Jeesuksesta, joka pelasti hänet tuholta. Toisaalta hän uskoo, ettei evankeliumin eteneminen ole hänen varassaan. – En ota mitään paineita. Pyhä Henki tekee varmasti työnsä, vaikka minä en pitäisi ikinä enää yhtään puhetta. KUVA: PIA TIUSANEN
Lauri Johansson istuu elinkautisen vankeustuomionsa rippeitä Naarajärven vankilassa Pieksämäellä. Sisimmältään hän on ollut Jeesuksen vapauttama jo toista vuosikymmentä.
Lauri Johansson vapautuu vankilasta kesällä 2020, mutta jo tänä vuonna hänen on tarkoitus aloittaa rangaistusajan kuntoutus ja valvottu koevapaus. Hän ei kylläkään koe ”lusineensa” enää uskoontulonsa jälkeen.
– Olen ollut jo 12 vuotta vapaa. Nyt tulee vain fyysinen muutos, kun pääsen pois vankilasta.
Lauri ei moiti Suomen vankilajärjestelmää.
– Juttu on niin, että jos tänne joutuu, niin peiliin saa katsoa. Järjestelmä on sellainen, että jos et koko ajan potki tutkainta vastaan, kyllä täältä pääsee ehjänä ulos. Sinua tuetaan. On mahdollisuus opiskella ja saada asunto ja työpaikka, jos vain itse yrittää olla aktiivinen.
Painajaiset väistyivät
– Elämäni oli vain linnaa, putkaa, rikoksia ja poliiseja, ja hommat kovenivat koko ajan. Seuraavassa vaiheessa olisin kuollut itse, Lauri Johansson toteaa.
Hän käytti huumeita myös vankilassa. Huumepöllyssä hän pyöritti rikoskuvioita vankilasta käsin muurien ulkopuolella. Jatkuva säätäminen rasitti muutenkin sekavaa oloa. Aineiden jättäminen helpotti, mutta kolmen ihmisen elämän riistäminen piinasi häntä.
Minut repäistiin lavalle puhumaan noin 5 000 ihmiselle. Olin ollut 11 vuotta pienessä komerossa, ja sitten yhtäkkiä jäähalliin.
Elvistä ihailevan miehen tavoite oli kuolla idolinsa tavoin huumeisiin 42-vuotiaana, mutta hän tulikin uskoon Riihimäen vankilan sellissä kolmea päivää ennen kuin täytti 42.
– Painajaiset teoistani hellittivät tultuani uskoon. Se oli ensimmäinen konkreettinen merkki siitä, että jotain oli muuttunut, Lauri kertoo.
– Siitä tiesin, että vaikka maallisessa mediassa ja uhrien omaisilta en varmaan ikinä tule saamaan anteeksi, Jumalalta olen saanut anteeksi, ja sen on pakko riittää minulle.
”Eivät ihmiset hurranneet murhaajalle vaan Herralle”
Lauri Johansson puhui ensi kertaa uskostaan Mahdollisuus muutokseen -tapahtumassa Helsingin vanhassa jäähallissa keväällä 2012.
– Minut repäistiin lavalle puhumaan noin 5 000 ihmiselle. Olin ollut 11 vuotta pienessä komerossa, ja sitten yhtäkkiä jäähalliin, hän päivittelee.
– Ei minua jännittänyt paljoakaan. Onneksi valot oli suunnattu niin, etten nähnyt, paljonko ihmisiä oli. Ei se nyt niin hyvä suoritus ollut, mutta jonkinlaisen todistuksen sain aikaan.
Jäähalli hurrasi murhaajalle kirkui otsikko tapahtuman jälkeen.
– Eivät ihmiset hurranneet murhaajalle vaan Herralle. Mitä minä nyt olin tehnyt, viheliäinen konna? Mitä hurraamista minussa ja minun teoissani on? Ei mitään. Hurrata voidaan korkeintaan sille, mitä Herra on tehnyt minulle. Kontrasti entiseen on niin suuri, Lauri miettii.
Tykkään, kun saan olla, jos ei nyt laadukas, niin jonkinlainen kirje Kristuksesta. Jumala käyttää tunnettuuttani omassa työssään.
Toisaalta hän ei usko, että kukaan pelastuu sen syvemmältä tai matalammalta kuin toinen.
– Ilman Jeesusta olemme hukassa ja helvetissä, oli tausta mikä vain.
Huumeongelmainen tai murhamies on helppo osoittaa syntiseksi. Yhtä syntisiä ovat ne, jotka eivät usko tarvitsevansa Jeesusta.
”Saatan jonkinlainen evankelista ollakin”
Nyt Lauri Johansson on kiertänyt jo vuosikausia vanhalla Mersullaan pitkin Suomea Jumalan asialla. Evankeliumia hän haluaa julistaa vapauduttuaankin. Muodollista koulutusta hänellä ei ole, mutta hän on saanut seitsemän vuoden ajan yksityisopetusta Raamatusta ja uskosta hengellisesti vakailta vankilapastoreilta.
– En ole nimittänyt itseäni evankelistaksi, vaan tapahtumajärjestäjät ovat alkaneet laittaa minulle sen tittelin. Nyt on alkanut tuntua, että saatan jonkinlainen evankelista ollakin. Meitähän on moneen junaan, Lauri letkauttaa.
– Tykkään, kun saan olla, jos ei nyt laadukas, niin jonkinlainen kirje Kristuksesta. Jumala käyttää tunnettuuttani omassa työssään.
Lauri huomauttaa, että Jeesuksesta kertominen on jokaisen uskovan tehtävä. ”Yleisö” voi olla hyvinkin pieni, esimerkiksi oma perhe.
– Olen julistanut pienimmillään yhdelle ihmiselle vankilan saunassa. Näitä tapauksia on ollut monta. Siellä on rukoiltu, ja pieniä ihmeitäkin on tapahtunut.
Enimmillään Lauri on kertonut evankeliumia satelliittien kautta Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan sadalle miljoonalle ihmiselle, joista 90 prosenttia on ollut muslimeja.
Raamattu kaikki kaikessa
Lauri Johansson ihmettelee, miksi jotkut uskovat hehkuttavat, että Suomeen olisi tulossa suuri hengellinen herätys.
– Minun veikkaukseni on, että ennen kuin Jeesus tulee, tänne ei tule mitään herätystä, ei ainakaan isompaa. Raamatun mukaan tulee väkeviä eksytyksiä, jotka harhauttavat jopa valitut, jos ei ole tarkkana.
– Uskon päämäärä on sielujen pelastus. Mitä se tarkoittaa? Sitä, että pääsisimme perille, ettemme jäisi taipaleelle.
Laurin suurin pelko siviiliin pääsyssä on retkahtaminen huumeisiin.
– Ei minulla ole mitään himoa eikä halua aineisiin. Olisin kyllä saanut niitä. Käytin huumeita 20 vuotta, eikä se anna minulle enää mitään.
Lauri on silti aralla mielellä ja haluaa esimerkiksi säännöllisen, turvallisen seurakuntayhteyden.
Ennen kaikkea hän haluaa pitäytyä tiiviisti Raamatussa.
– Joku sanoo, että olen hullu mies, kun uskon, että valas nielaisi Joonan. Uskova vanginvartija Kakolassa sanoi, että jos Raamatussa lukisi, että Joona nielaisi valaan, hän uskoisi senkin.