Pakkoprostituutiosta vapautunut Itohan Okundaye: ”Minun piti käydä se läpi, jotta voisin tulla siunaukseksi muille”

Jokaisella on oma vapaa tahtonsa, ja jokainen päättää itse, lähteekö sille matkalle, jolle minä lähdin, vai eikö lähde. Minua ei pakotettu. Tein valinnan ihan itse, mutta olin alaikäinen, nuori ja kokematon, enkä voinut ymmärtää päätöksen seurauksia.

”Jumalan armo” – sitä merkitsee nigerialaisen Itohan Okundayen edonkielinen etunimi. Tyttöä pidettiin yhteisössään kuitenkin kirottuna, koska tämä syntyi jalat edellä ja olisi voinut aiheuttaa äitinsä kuoleman.

Itohanin toinen jalka oli synnynnäisesti poikki, eikä hän oppinut kävelemään. Äiti kantoi Itohania aina mukanaan. Ulkopuoliset eivät halunneet ”pahan lapsen” lähelle, kunnes eräs mies tuli vastaan ja kysyi kaksivuotiaan Itohanin äidiltä: ”Onko tämä sinun lapsesi? Hän on Jumalan lapsi. Hän ei kuole. Jumala on varannut hänelle tärkeän tehtävän.” Viikon päästä Itohan alkoi kävellä, mikä aiheutti läheisissä suurta ihmetystä.

Eurooppaan lähteminen oli suuri mahdollisuus

Nuorena Itohan Okundaye rakasti koulunkäyntiä ja menestyi opinnoissaan.

– Haaveeni oli tulla ­lääkäriksi. Minulla oli aina halu auttaa ihmisiä. En pitänyt siitä, että näin ihmisten kärsivän ja olevan köyhiä. Monet kuolivat, koska heillä ei ollut varaa sairaalamaksuihin.

15-vuotiaana Itohan joutui kuitenkin pettymyksekseen keskeyttämään koulun, koska kotona jyllänneet riidat nuorempien sisarusten koulumaksuista rasittivat. Moniavioisessa perheessä lapsia ja eripuraa oli paljon, eikä kaikkien koulutukseen ollut varaa. Kuin tilauksesta eräs sukulaisnainen ehdotti Itohanille Eurooppaan lähtemistä.

– Olin nähnyt kotikaupungissani Benin Cityssä, että ulkomailta tulevilla ihmisillä oli autoja ja muuta hienoa. Ajattelin, että jos lähden, voin muuttaa elämäni ja auttaa perhettäni.

Kotiseudulla oli yleisesti tiedossa, että ”työ Euroopassa” saattoi tarkoittaa ainakin aluksi myös prostituutiota. Mikä tahansa tuntui kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta kuin kotiin jääminen ilman koulutusta ja ammattia.

– Minulle, joka en ollut koskaan ennen matkustanut kotikaupunkini ulkopuolelle, Eurooppaan lähteminen tuntui todella suurelta mahdollisuudelta, Itohan muistelee.

”Kun aikaa kuluu, se ei enää tunnu oudolta”

Perillä Italiassa matkan järjestänyt sukulaisnainen, madame, kertoi asioiden todellisen laidan: Itohan oli matkasta naiselle velkaa 40 000 euroa, ja summa pitäisi ansaita myymällä seksiä. Järkyttynyt Itohan opetettiin meikkaamaan, kävelemään korkokengillä ja pyytämään asiakkailta venti euro, kaksikymppiä. Uuteen rooliin kuului ulkoisten muutosten lisäksi uusi nimi: kaduilla ei päivystänyt Itohan vaan Sharon.

– Kadulla on jatkuvasti suuressa vaarassa. Osa asiakkaista on humalassa, osa huumeiden vaikutuksen alaisena. Koskaan ei voi tietää, mitä on tulossa seuraavaksi. Jotkut löivät tai yrittivät jopa tappaa. Kun aikaa kuluu, se ei enää tunnu oudolta. Sen hyväksyy normaaliksi elämäksi, joka on vain elettävä.

Osa asiakkaista tarjosi huumeita tai alkoholia, jotta voisivat olla päihtynyttä tyttöä kohtaan vielä väkivaltaisempia. Toisin kuin monet muut, Itohan ei tarttunut syöttiin.

– Taustani vuoksi tiesin, mikä on oikein ja väärin ja tiesin huumeiden vaikutuksista. En elänyt sellaista elämää kuin olisin halunnut, mutta uskoin edelleen Jumalaan ja rukoilin.

”Nyt lapseni voi saada normaalin elämän”

Viiden vuoden päästä Itohanin ­velka oli kuitattu, vaikka madame koittikin keksiä jatkuvasti lisäkuluja ja suurentaa velkaa – oma hintansa oli jopa kadunpätkällä, jolla asiakkaita odotettiin. Itohan piti kuitenkin pintansa, vaikka madame painosti myös Itohanin äitiä.

  Maksettuaan velkansa Itohan pakoili madameaan ja jatkoi prostituoi­tuna eri puolilla Italiaa ja muualla Euroopassa. Elämäntapa hävetti, mutta muitakaan ansaintakeinoja ei ollut näköpiirissä. Keväällä 2013 Itohan palasi takaisin Italiaan ja päätti, ettei enää työskentelisi kaduilla. Hän alkoi käydä kirkossa ja lukea Raamattua. Uskonasiat alkoivat puhutella aiempaa syvemmällä tasolla. Pian sai alkunsa Light, jonka isä ei kuitenkaan ollut valmis perustamaan perhettä. Itohan ei tiennyt, mitä tehdä.

– Olin kuullut, että Suomessa asiat ovat hyvin, ja siellä on ilmainen koulutus.

Itohan keräsi säästönsä ja osti lentolipun Suomeen. Suomessa hän alkoi käydä afrikkalaisessa seurakunnassa ja sai ystäviä. Hänet myös kastettiin. Itohan joutui kuitenkin taistelemaan useita vuosia saadakseen turvapaikan. Jatkuvassa välitilassa oleminen oli raskasta.

– Päätöstä odottaessa en voinut mennä kouluun tai tehdä oikein mitään. Halusin sopia yhteiskuntaan kuin kuka tahansa muukin ihminen.

Useiden Suomessa asuttujen vuosien jälkeen Itohan ja Light ovat vihdoin saaneet turvapaikan. – Olin todella iloinen päätöksestä saada jäädä Suomeen. Nyt lapseni voi saada normaalin elämän, mennä kouluun ja elää kuin kuka tahansa normaali lapsi. Olen todella, todella onnellinen. Lopultakin voin elää itsenäisesti.

Itohan ei enää pelkää

– Se oli jotain, mitä minun piti käydä läpi, jotta voisin tulla siunaukseksi muille, Itohan Okundaye kuvailee vuosiaan ihmiskaupan uhrina.

Tällä hetkellä Light on esikoulussa, ja Itohan opiskelee suomen kieltä. Hän aikoo jatkaa ihmiskaupan esillä pitämistä ja tarinansa kertomista. Syyskuun alussa yksi Itohanin haaveista toteutui, kun yhdessä toimittaja Kristiina Markkasen kanssa kirjoitettu elämäkerta Nimeni on Itohan ilmestyi. Myös nigerialaista ihmiskauppaa valottava Toisenlaisia tarinoita -sivusto on syntynyt Itohanin aloitteesta. Hänen näkynsä on rohkaista muita ja taistella ihmiskauppaa vastaan.

– Sillä ei ole väliä, mitä olet käynyt läpi, Jumala voi silti muuttaa elämäsi. Olen nähnyt sen oman tarinani kautta.

Hyväksikäyttäjilleen Itohan on jo antanut anteeksi, kuten itselleenkin. Prostituoituna hän joutui makaamaan naimisissa olevien miesten kanssa ja tekemään abortteja. Terapia sekä varmuus Jumalan anteeksiannosta ja rakkaudesta ovat auttanut käsittelemään asioita. Katkeruuden sijaan on jäänyt ilo siitä, että Jumala voi käyttää pahoja tapahtumia hyvään.

Sillä ei ole väliä, mitä olet käynyt läpi, Jumala voi silti muuttaa elämäsi. Olen nähnyt sen oman tarinani kautta.

Raamatun kertomuksista Itohania on lohduttanut etenkin toisen ihmiskaupan uhrin – Joosefin – tarina. Veljet myivät Joosefin orjaksi Egyptiin, jossa tämä yleni vastoinkäymisten jälkeen pääministeriksi asti.

– Kun veljet tulivat Joosefin luokse, hän sanoi heille: te tarkoititte pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi.

Enää Itohan ei pelkää hyväksikäyttäjiään.

– ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen”, hän siteeraa ensimmäistä Timoteuksen kirjettä.

Parasta on antaa anteeksi ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Jos ei pääse eteenpäin, kieltää itseltään monia asioita, joista voisi iloita. Kun antaa anteeksi vihamiehilleen, niin kuin Raamattu opettaa, se on todellista rakkautta. Rakkautta elämään.

Haastattelun lisäksi jutussa on käytetty lähteenä Kristiina Markkasen ja Itohan Okundayen tuoretta kirjaa Nimeni on Itohan (Docendo, 2020) sekä Toisenlaisia tarinoita -verkkosivustoa. Kursiivilla merkityt lainaukset ovat otteita kirjasta.