Ovia auki hedelmälliseen työhön Suomessa

Vuonna 2008 julkaistun Usko ja Suomi -tutkimuksen mukaan Suomessa olisi vuosittain jopa 200 000 ihmistä, jotka kokevat itsensä etsijöiksi ja ovat kiinnostuneita ottamaan paremmin selvää uskonasioista. He eivät ole aktiivisesti mukana toiminnassa, mutta heitä voisi kiinnostaa osallistuminen johonkin sopivaan kristilliseen toimintaan.

Viime vuosina Suomessa on syntynyt kymmenittäin uusia jumalanpalvelusyhteisöjä ja erilaisia toimintamuotoja, jotka tavoittavat myös nuoria aikuisia. Tämä siitä huolimatta, että varsinkin nuorten aikuisten uskonkäsityksissä kokonaisuutena ottaen on tapahtunut voimakasta etääntymistä kristillisestä uskosta.

Tässä lehdessä kerromme yhdestä tällaisesta juuri alkaneesta toimintamuodosta Turussa. Kristittyjen ei tulisi tyytyä pyörittämään toimintaa ainoastaan samoille, jo mukana oleville ihmisille. On hyvä miettiä, miten voisimme tavoittaa niitä, jotka eivät tällä hetkellä ole mukana kristillisessä toiminnassa.

Muutamat yhtäläisyydet pistävät silmään siellä, missä myös uusia ihmisiä alkaa kokoontua Jumalan sanan ympärille. Ensinnäkin sanoman pitää olla selkeästi esillä. Muutoinhan koko toiminta on kristillisestä näkökulmasta turhaa. Ihmiset eivät jaksa pitkään kokoontua kuuntelemaan jotakin sellaista, mikä ei ravitse ja rakenna. Sisältö on korvaamattoman tärkeää. Hyville sananjulistajille ja opettajille on kysyntää. Erittäin tärkeää on myös, että sekä sinkkujen että lapsiperheiden tarpeet huomioidaan. Pienlapsiperheet tuskin lähtevät liikkeelle, ellei heidän lapsiaan ole toiminnassa huomioitu mitenkään.

Yhdessä tekeminen ja vastuun kantaminen korostuvat myös. Niin sanottu yhteisöllisyys on jo pitkään ollut kovassa kurssissa kristillisessä toiminnassa. Tarvitaan ihmisiä, joilla on lahjoja rakentaa toimivia yhteisöjä. Tähän rakentamiseen, ja uusien mukaan saamiseen, tarvitaan kaikkien kristittyjen panosta. Johtajat eivät voi tehdä tätä työtä yksin. Samalla paimenuus ja sielunhoidollisuus korostuvat.
Opillisesti ja eettisesti sekavana aikana kaivataan nöyrästi ihmisiä lähestyviä, mutta opillisesti selkeitä ja toiminnallisesti rohkeita paimenia. Kukaan ei vaadi täydellisyyttä. Päinvastoin, oman vajavaisuuden ja inhimillisyyden myöntäminen antaa usein enemmän uskottavuutta. Aitous on puhuttelevaa.

Samoin on yksittäisten ihmisten huomioiminen. Eräs nuorisotyöntekijä kertoi, kuinka hän keskittymällä yhteen uuteen nuoreen kerrallaan, ja osoittamalla hänelle henkilökohtaisesti huomiota, oli rakentanut oman nuorisotyönsä muutamassa vuodessa nollasta yli kolmenkymmenen nuoren säännöllisesti kokoontuvaksi ryhmäksi.

Nyt tarvitaan niitä, jotka ovat valmiita olemaan pienessä uskollisia ja tekemään omien lahjojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan sen, minkä voivat. Kun me pidämme Jumalan sanaa esillä, Jumala tekee sanansa kautta sen, mitä me emme voi. Hän synnyttää hengellistä elämää sielläkin, missä sitä ei nyt ole.